14.5.2019

Risteillen Riikaan


Jos Tallinna ja Tukholma vaikuttavat jo liiankin tutuilta kaupungeilta, kannattaa vaihteeksi risteillä Riikaan. Riian risteilyjä tehdään vain muutama kesässä, ja ne ovat yleensä loppuunmyytyjä, joten on oltava ajoissa liikkeellä. Tänä vuonna ensimmäinen risteily Baltian Pariisiksikin kutsuttuun kaupunkiin oli sopivasti vappuna, ja olimme varanneet siihen liput jo alkuvuodesta. Kaupunki oli meille ennestään tuttu, sillä olimme käyneet siellä kerran talvella joulumarkkinoiden aikaan, mistä kirjoitin jutun Jouluinen Riika.

Aallonmurtaja ja veneitä Riianlahdella.
Silja Europa.
Katselimme Silja Europan kannella, kun se starttasi vappuaattona Itämerelle kohti Riikaa. Sää oli aurinkoinen ja meri kimmelsi sinisenä. Laiva oli koristeltu vappupalloin ja ensimmäisenä illan ohjelmassa oli ruokailu laivan buffet-ravintolassa. Ruokailun jälkeen laivan eri baareissa oli normaalia risteilyohjelmaa kuten karaokea, tanssimusiikkia ja esityksiä. Paras näkymä oli kuitenkin auringonlasku laivan aurinkokannelta nähtynä!

Silja Europan vapputunnelmaa.
Auringonlasku Itämerellä.
Vappupäivänä aamupalan jälkeen katselimme taas kannella kun laiva lipui Riianlahdelta Väinäjokeen ja kohti Riian satamaa. Aluksi näkyi metsäisiä rantoja, sitten teollisuusaluetta ja sen jälkeen Riian keskusta siltoineen ja tornitaloineen. Laiva saapui satamaan ennen puoltapäivää ja lähti paluumatkalle vasta illalla, joten aikaa Riiassa kiertelyyn oli noin seitsemän tuntia.

Laiva saapuu Latviaan.
Näkymä Riikaan laivan kannelta.
Maihin päästyämme suuntasimme ensimmäisenä Riian kuuluisille kauppahalleille ja niiden ympärillä olevalle valtavalle torille. Kauppahalleja on monta, esimerkiksi kasvikset, lihat ja kalat ovat omissa halleissaan. Torikojuissa oli tarjolla muun muassa keväkukkia edulliseen hintaan. Ostimme yhdestä kojusta mansikoita ja suuntasimme syömään niitä vanhaankaupunkiin, jossa olivat jo kaikki terassit avoinna ja muutenkin kesäinen tunnelma.



Lopun päivää kiertelimme ristiin rastiin vanhaakaupunkia ja kävimme muun muassa Radisson Blu Hotel Latvijan ylimmässä kerroksessa sijaitsevassa kattobaarissa, josta on päätähuimaavat maisemat joka suuntaan Riikaa. Jos haluaa nähdä kaupunkia yläilmoista, hotellin kattobaari on siihen oiva paikka. Kaiken huipuksi ylös vie lasiseinäinen hissi, josta maisemia pääsee ihailemaan jo matkalla.

Näkymä Radisson Blu Hotel Latvijan kattobaarista.
Näkymä Radisson Blu Hotel Latvijan kattobaarista.
Vanhastakaupungista löytyvät Riian tunnetuimmat nähtävyydet kuten Vapauden muistomerkki, Kolmen veljeksen talo, Ortodoksinen Kristuksen syntymän katedraali ja Mustapäiden talo. Riika on kuuluisa myös puistoistaan, joissa kukkivat vappuna muun muassa tulppaanit ja kirsikkapuut. Aika kului vanhassakaupungissa kierrellessä nopeasti, ja reilu tunti ennen laivan lähtöä palasimme takaisin laivaan.

Vapauden muistomerkki.
Kolmen veljeksen talo.
Mustapäiden talo.
Tulppaaneita puistossa Riiassa.
Ortodoksinen Kristuksen syntymän katedraali.
Näkymä Riikaan laivan kannelta.
Laivan lähtiessä illalla paluumatkalle oli samaan aikaan illallinen laivan buffet-ravintolassa. Ilta kului taas risteilyohjelman parissa ja aamupalalle herätessämme olimme vielä merellä. Laiva saapui takaisin Helsinkiin vasta iltapäivällä, joten aamupalallakaan ei tarvinnut pitää kiirettä. Vaikka lentäen Riikaan pääsee nopeasti, pidin risteilystä enemmän kuin lentomatkasta seilaamisen kiireettömyyden vuoksi. Tällaiselle risteilylle lähtisin vaikka heti uudestaan! Toivottavasti näitä aletaan järjestää useamminkin kuin vain muutaman kerran kesässä.


10.5.2019

Toukokuun kukkia


Joka toukokuu järkeilen, että tänä vuonna minun ei tarvitse enää valokuvata kaikkia kevätkukkia kuten kirsikankukkia ja sinivuokkoja, sillä minulla on niistä kuvia jo ennestään pilvin pimein. Silti aina, kun näen ensimmäiset vaaleanpunaiset ja violetit väripilkut, on pakko kaivaa kamera esiin ja ikuistaa näitä ihanuuksia jälleen kerran... Tässä tämän kevään kukkakuvasatoa.



Sinivuokko on kirsikankukkien ohella yksi kauneimmista kevätkukista hennon liilasta tumman violettiin taittavine sävyineen. Joskus siitä voi nähdä myös punaisen värimuunnoksen, joka väristään huolimatta on silti sinivuokko. Muistan kuinka lapsena kutsuimme niitä punavuokoiksi! Tänä vuonna löysin taas ihanan pinkkejä vuokkoja muutaman vuoden tauon jälkeen.



Sinivuokosta on olemassa myös valkoinen värimuunnos, mutta niitä en tänä keväänä ole nähnyt. Normaaleja valkovuokkoja sen sijaan on taas runsaasti. Ihaillaan nyt vuokkojen värimerta, sillä se on ainakin Etelä-Suomessa nyt parhaimmillaan! Kohta kevään ensimmäiset kukkijat tekevät tilaa seuraaville, kuten hurmaaville kieloille. Kirsikan kukintaa taas seuraa syreenien kukinta. Kieloista ja syreeneistä minulla onkin ennestään paljon kuvia, joten tänä vuonna niitä ei tarvitsisi kuvata - vaan kuinkahan käy...






5.5.2019

Tolpankankaan luontopolku


Karhulampi.
Luumäen Kannuskosken kylässä, avarassa kangasmaastossa Tolpankankaalla, kulkee reilun viiden kilometrin mittainen luontopolku, jonka varrella pääsee tutustumaan jääkauden muovaamiin maisemiin. Reitin pysäköintipaikka löytyy osoitteesta Lakkalantie 340, Luumäki. Polun lähtöpisteessä on opastaulu, jonka vierestä reittiä voi lähteä kiertämään myötäpäivään. Opastaulun kartasta kannattaa ottaa kuva ennen polulle lähtöä, sillä reitillä on opasviitat vain laavulle, ei esimerkiksi maalimerkkejä puissa läpi reitin. 

Tolpankankaan luontopolun lähtöpiste.
Tolpankankaan luontopolkua.
Reitti alkaa metsäautotienä, joka halkoo kuivaa mäntykangasta. Pian eteen tulevat ensimmäiset harjumaisemat ja polku jatkuu vähän kapeampana harjujen päällä. Alle kilometrin päässä lähtöpisteestä laskeudutaankin jo suuren supan pohjalle kirkasvetisen Karhulammen rannalle. Rannan tuntumassa on hyväkuntoinen laavu tulipaikkoineen. Lisäksi lammessa on pieni laituri, josta voi vaikka pulahtaa uimaan! Näin toukokuun alussa emme sentään vielä uskaltaneet heittää talviturkkeja.

Karhulampi.
Karhulampi laitureineen ja laavu.
Karhulammen laavu.
Karhulampi.
Laavun jälkeen jatketaan eteenpäin kapeaa hiekkatietä, joka nousee pian taas harjujen päälle. Avarassa maisemassa maaston muodot erottuvat hyvin ja harjanteet saavat pohtimaan jäätikön voimaa, sillä harjut syntyivät jäätikön sisällä. Keväällä Tolpankankaan maastossa voi nähdä kangasvuokkoja, jotka ovat muistoja jääkauden jälkeisestä arosta. Nyt aivan toukokuun alussa kangasvuokot eivät vielä kukkineet.

Tolpankankaan luontopolkua.
Ennen reitin puoliväliä kuljetaan jonkin matkaa leveää Sarkalahdentietä pitkin, jolta poiketaan takaisin metsään noin reitin puolivälissä. Nämä käännökset on katsottava reitin opaskartasta, sillä maastossa ei ole reittimerkintöjä. Noin puolimatkassa polun varrella näkyy Rastaslampi, jota ympäröi pieni ja luonnontilainen suo, jossa kasvaa muun muassa suopursua, tupasvillaa ja vaivaiskoivuja. Myös polun toisella puolella metsän takana siintää suo.

Rastaslampi.
Metsän takana Sulkusensuo.
1930-luvulla Tolpankangas paloi lähes kokonaan nuotiosta karanneen tulen takia. Palon jälkeen alueelle kylvettiin mäntyä, jota kasvaa kankaalla edelleen. Tolpankankaan reitin yleisilme on avara ja karu, mutta harjut ja selänteet korkeuseroineen sekä erämaiset lammet tuovat maisemaan vaihtelua. Lisäksi reitin varrella voi nähdä siirtolohkareita, joita muinainen jäätikkö on kuljettanut mitä erikoisimpiin paikkoihin.  

Reitin kiertämiseen kävellen kannattaa varata pari tuntia aikaa, sillä aikaa saa kulumaan Karhulammen rannassa ja laavulla, vaikka itse polku on helppokulkuinen. Reitin erilaiset polku- ja tieosuudet sopivat hyvin myös maastopyöräilyyn, joten voin suositella reittiä myös pyöräilijöille.

Tolpankankaan luontopolkua.


29.4.2019

Joen vuodenajat


Keväällä jääkristallit putoavat sulaen virtaan

Maaliskuun auringosta se alkaa. Koko talven jääkannen alla hiljalleen virrannut joki alkaa voimistua. Kylmästä kannesta roikkuvat jääpuikot noruvat vettä ja holveissa kaikuu jääurkujen solina. Luonnonlasiset kattokruunut putoavat virtaan ja sulaessaan palaavat veden ikuiseen kiertokulkuun sataen alas jossain muualla. Koskikarat hyppelevät kiveltä toiselle.

Lämpö saa jääkannen ohenemaan ja tuuli liikuttelee lauttoja kohti rantaa. Joki natisee jääliitoksissaan ja tulvii yli rantapengerten. Lautat rytisevät rannoille taittaen puita ja työntäen kiviä paikoiltaan. Jään voima on valtavaa, mutta katoavaa, sillä lämpenevien rantakallioiden ja auringon voima on sille liikaa. Joki vapautuu kylmistä kahleistaan.


Kesällä rannat piiskuttavat ja sirkuttavat

Joki virtaa vuolaana kantaen mukanaan sulamisvesiä ja elää kukoistuskauttaan. Matalikot vihertävät kaislojen ja ulpukoiden kasvattaessa uusia varsiaan. Jokisimpukat liikkuvat pohjamudassa ja sudenkorennot pyrähtelevät korrelta toiselle. Sammakot kurnuttavat ja kutevat ja taimenet uivat vastavirtaan. Kaikki liikkuu, virtaa, pärskyy ja kasvaa kohisten.

Hiljalleen kohina tasoittuu ja joki palaa normaaliin uomaansa. Pajusirkut piipittävät, kaislat kahisevat tuulessa ja linnut pesivät kaislikon suojissa. Poikasten kuoriuduttua rannat piiskuttavat ja sirkuttavat. Pulahduksia, varoitusääniä, räpiköintiä ja kesän väkevää elämää. Vesi lämpenee ja joen pinta kimaltelee auringonpaisteessa. Välillä sade piiskaa veteen renkaita ja pisarat hyppivät rantakivillä.


Syksyllä aamusumut nousevat ennen aurinkoa

Lintujen pesintä on ohi ja rantojen luritus on vaimentunut. Joki virtaa ja mutkittelee kantaen mukanaan kesän muistoja. Keltaiset lehdet putoavat veden yllä kaartuvista puista ja uivat virran mukana, kunnes tarttuvat rantakiviin. Aamusumut nousevat ennen aurinkoa ja kietovat joen pehmeään usvaan. Sinisorsapariskunta miettii lähteäkö vai jäädä.

Vesi hidastuu, viilenee ja kirkastuu. Jokisimpukat kaivautuvat pohjamutaan. Majavat keräävät talvivarastoja katkoen puita ja jyrsien oksia. Joku niistä tekee padon ja saa joenmutkan tulvimaan. Rannat hehkuvat ruskan väreissä ja telkät kokoontuvat valmistautumaan muuttomatkalle. Joutsenparvi lentää tööttäillen joen yli kohti etelää.


Talvella jääkannen alla on pimeää ja hiljaista

Hallayöt jäätävät rannat riitteeseen ja koristelevat korret ja pajut jääpuikoin. Tuuli tuoksuu talvelta ja tekee veteen pyörteitä. Muuttolinnut ovat lähteneet ja joen elämä hiljentynyt. Ensilumi sataa sulaen virtaan. Pakkasten tultua rantojen riite paksunee jääksi ja valtaa alaa yhä laajemmin. Pian jokea peittää jääkansi.

Jääkannen alla on pimeää ja hiljaista, mutta joki virtaa hiljalleen. Kannen lumipeitteellä risteilee pieniä jalanjälkiä, ja kuunvalossa hiiripöllö nappaa jäällä vipeltäjän. Koskipaikkojen sula vesi höyryää ja koristelee rannan puut kuuralla. Sydäntalvella kaikki uinuu ja horrostaa, joki huokuu rauhaa ja lepoa. Rannan puussa pienen tiu'un ääni heläyttää ilmoille toiveen "Tule jo kevät!".




22.4.2019

Hiidenvuori


Iitin Hiidensaaressa sijaitsevaa Hiidenvuorta ei turhaan kutsuta Kymenlaakson Koliksi, sillä vuorelta on komeat maisemat ympärillä oleviin metsiin ja vesistöihin. Paikalle pääsee Hiidenvuorentien osoitteella, ja tieltä on opasteet vuorelle. Parkkipaikan luona olevassa opastaulussa kerrotaan, että Hiidenvuoren huippu kohoaa yli 60 metrin korkeuteen vieressä virtaavan Kymijoen pinnasta. Vuori onkin vaikuttava näky jo alhaalta polulta katsottunakin.



Parkkipaikalta on noin puolen kilometrin matka vuorelle, jolle johtavat helppokulkuiset puuportaat. Menimme vuorelle portaita pitkin, mutta ylhäällä huomasin, että sinne johtaa polkuja myös metsästä. Portaat vievät suoraan vuoren laen kallioille, joilta avautuu upeat näkymät Kymijoelle ja Pyhäjärvelle. Vettä, metsää ja peltoja näkyy silmänkantamattomiin.




Hiidenvuorella on kiehtova historia, sillä siellä on sijainnut muinaislinna. Voin hyvin kuvitella, että entisajan ihmiset ovat käyttäneet vuorta merkinanto- ja puolustustarkoituksiin, sillä laelta näkyy kauas kaikkiin suuntiin. Lisäksi on uskottu, että vuorella asuu hiisi, jonka mukaan vuori ja koko Hiidensaarikin, ovat nimensä saaneet. 




Kesäisin Hiidenvuorella pidetään Iitin musiikkijuhlien aikaan yökonsertti, jota varten vuoren laelle kannetaan piano. Piano on kuulemma normaalia kevyempi versio, mikä on hyvä asia kantajien selkiä ajatellen... On varmasti upeaa kuunnella pianomusiikkia kesäyössä näissä kansallismaisemissa! Toivottavasti tämä perinne jatkuu edelleen.



15.4.2019

Himanmäki


Lappeenrannan Kähärilässä on kiva sunnuntairetkikohde Himanmäki. Mäellä on laavu ja vuokrattava kota, jota vuokraa Kähärilän kyläyhdistys. Lisäksi kallion päällä on pöytäryhmä eväiden syöntiä varten. Polttopuita löytyy lähellä sijaitsevasta vajasta. Paikalle pääsee osoitteella Tujulantie 50, ja auton voi jättää kyseisen tien varteen Himanmäelle vievän polun kohdalle.

Himanmäen kota.
Himanmäen kota.
Himanmäen puuvaja.
Mäelle vie Tujulantieltä puolen kilometrin mittainen polku, joka seurailee metsäautotien uria. Polku on merkitty puihin sinisin maalimerkein, sillä se on osa pitempää Joutsenon läpi kulkevaa E10-retkeilyreittiä, joka päättyy Himanmäelle. Mäeltä on hienot maisemat ainakin kirkkaalla säällä.

Maisemaa Himanmäeltä.
Himanmäen kota.
Laavu sijaitsee kodan takana olevalla kalliolla ja sen edessä on tulipaikka. Laavulta on metsäinen maisema iltapäiväauringon suuntaan. Huhtikuisena iltapäivänä laavulla oli mukava istuskella auringossa ja kuunnella kevään ääniä. Emme sentään nähneet hirviä, mutta niiden jälkiä sitäkin enemmän.

Himanmäen laavu.
Maisemaa Himanmäen laavulta.
Maisemaa Himanmäen laavulta.