Malonsaari

Malonsaaressa Imatralla kulkee kiva luontopolku. Kävimme saaressa kinkunsulattelulenkillä aurinkoisena sunnuntaina joulun jälkeen. Polulle pääsee kahdesta paikasta: Hosseinlahdentien päästä tai Leppälahdesta Somerkujan päästä. Me ajoimme Somerkujan päähän ja jätimme auton leveähkölle parkkialueelle. 

Rantaan vie hiekkatie ja venevajoilta polku Malonsaareen vievälle sillalle. Silta rakennettiin vuonna 2012. Puinen kävelysilta on parikymmentä metriä pitkä ja sen alitse pääsee veneellä. Vesi  näytti olevan aika matalalla, joten onkohan tästä ennen siltaa päässyt saareen kahlaamalla?

Malonsaaren silta.

Saari on kokonaan retkeilykäytössä eikä siellä ole mökkejä. Imatralaiset ovat selvästi löytäneet saaren ulkoilureitikseen, sillä meidän lisäksemme saaressa kulki kymmenisen muutakin. Metsäpolku on helppokulkuinen, ainoastaan nuotiopaikan ympäristö on kivinen. Kiersimme saaren vastapäivään.

Aurinko on tähän aikaan vuodesta matalimmillaan, joten vaikka se paistoi, se ei yltänyt saaren joka kolkkaan. Nuotiopaikka oli onneksi auringon puolella ja saimme syödä eväät auringossa. Paikalla ei ole polttopuita, joten jos aikoo tehdä tulet, puut täytyy tuoda mukanaan.

Nuotiopaikan näkymiä.

Joulukuinen metsä näytti hämmentävän keväiseltä ja rannoilla oli toinen toistaan upeampia jäämuodostelmia. Pakkanen ja tuuli olivat tehneet sulasta Saimaasta taidetta. Alla olevassa kuvassa on yksi monista jääpuikkorykelmistä. Valtavan kaunista!

Luonnon jäätaidetta.

Pidän saari- ja rantapoluista todella paljon, sillä ne tarjoavat aina vaihtuvan näkymän. Malonsaareenkin on päästävä keväällä uudestaan! Ainoa miinus tulee saaren pohjoisosassa olleesta hakkuuaukeasta. Siellä on tehty parin hehtaarin avohakkuu.

Lenkin pituudeksi parkkipaikalta takaisin parkkipaikalle tuli vajaa neljä kilometriä. Poikkesin matkalla kuvaamaan myös Malonsalmen ja Leppälahden venevajoja, joista teen oman postauksensa.

Näkymä Malonsaaren sillalta venevajoille.

Lue myös: Leppälahden venevajat

Koillismaa-runo

Vuonna 2013 järjestettiin Koillismaa-aiheinen kirjoituskilpailu, jossa haettiin kertomuksia ja runoja Koillismaasta. Kilpailun järjestivät Kustannus Ves-Line ja Itä-Karjalan Kustannus. Osallistuin kilpailuun runollani, ja se voitti kilpailun runosarjan. Toivottavasti te, jotka asutte tai olette retkeilleet Koillismaalla, aistitte runosta seudun hengen ja tunnelman...

Verenkuvani Koillismaa

Laskimoiden lailla
tiet kuljettavat vertani koilliseen

tunturikoivun oksat keuhkoinani
hengitän maan tahdissa

ajatusteni aapasuolla on erämaakämppä
ruumiini etsiessä sateelta suojaa

katso iirikseni ympärille
näet Kurkijärven syvänharmaan sinen

kuuntele kuukkelin huutoa 
sen ääniaalloilla on elämäntarinani

rankani Maaselkä

 verenkuvani Koillismaa.

Retkeilyn flow

Kotivinkki -lehdessä julkaistaan joka numerossa lukijan kolumni. Lähetin flow-aiheisen tekstini lehdelle lokakuussa ja se julkaistiin marraskuun numerossa. Tässä juttu myös teille luettavaksi, sillä retkeillessä jos missä voi aistia flow'n.

Flow voi vaikuttaa pinnalliselta muotisanalta, mutta se pitää sisällään merkittävän asian. Se on tila, jossa ihmisen ajantaju katoaa ja mieli on läsnä hetkessä. Keskittyminen on täydellistä, ja se, mitä tekee, palkitsee tekijänsä juuri sillä hetkellä. Mieli ei arvostele tai laskelmoi tekemisen hyötyä. Flow-tilassa kaikki ikään kuin loksahtaa paikoilleen. Tekeminen on helppoa, mutta ei pitkästyttävää.

Minun flow'ni syntyy esimerkiksi valokuvatessa ja retkeillessä. Kun löydän kiinnostavan kuvauskohteen, aika katoaa sillä sekunnilla. Sormeni ovat melkein jäätyneet revontulia kuvatessa, ja kenkäni ovat kastuneet rannoilla ja soilla. Aika on lentänyt silkkisillä siivillä eikä sen koe kuluneen hukkaan kuten vaikkapa pakollisilla ostosreissuilla marketissa. Energia on lisääntynyt, vaikka sitä on kuluttanut.

Suomalaisille perinteisintä flow'ta on marjastus tai sienestys. Ämpärin tai korin täyttyessä mieli tyhjenee kaikesta turhasta. Marja- ja sienimetsällä onkin eksymisvaara katseen haravoidessa maata ja käsien kerätessä saalista. Kun viimein nostaa katseensa, maisema näyttää vieraalta ja on kulkenut kauas lähtöpisteestä. Flow on silloin ollut liiankin täydellistä!

Työmatka soutaen

Työmatkapyöräily on jo tuttu juttu, mutta oletteko ajatelleet, että tuhansien järvien Suomessa työmatkan voi joissakin tapauksissa kulkea myös veneellä? Ainakin Saimaan rannalla se onnistui kun päätimme työkaverini kanssa kulkea töihin soutaen.

Kuva: Tuula Heikkanen-Vainikka

Lappeenrannan teknillinen yliopisto sijaitsee Saimaan rannalla kaupungin länsipuolella. Jos asuu läntisen Pien-Saimaan rantojen läheisyydessä, niin veneily yliopistolle on mahdollista. Olemme soutaneet töihin jo muutaman kerran. Soutumatkan ajankohtaa pitää suunnitella etukäteen sen verran, että sää on silloin tyyni tai vähätuulinen. Kovin tuulisella säällä matkaan kuluu liian paljon aikaa ja voimia.

Soutumatka keskustan tuntumasta Skinnarilan kaupunginosaan kestää noin tunnin. Moottorin kanssa matka taittuisi nopeammin, mutta soutaessa saa hyötyliikuntaa ja voi nauttia aamun rauhasta ja luonnon äänistä. Olemme lähteneet soutamaan varhain aamulla, jolloin saa nähdä auringon nousevan ja luonnon heräävän aamuun. Iltapäivällä on mukava päästä suoraan töistä vesille.

Työmatkan maisemaa.

Jos asuin- ja työpaikka sijaitsevat järven rannalla, kannattaa miettiä voisiko vesireittiä hyödyntää työmatkalla. Soutamisen lisäksi on mahdollista kulkea myös meloen ja talvella hiihtäen tai luistellen!

Julkaisin viimeisimmästä soutumatkastamme kuvan Twitterissä, minkä jälkeen Etelä-Saimaasta otettiin yhteyttä, ja he tekivät erikoisesta työmatkastamme jutun nettilehteen.

Lappeenrannan teknillinen yliopisto Saimaalta nähtynä.

Seuraavaksi suunnitelmissamme on hiihtää töihin, mutta siihen tarvittaisiin pakkasia. Tällä hetkellä Saimaa lainehtii vielä vapaana, vaikka pian on jo joulu. Toivotaan, että edes helmikuussa Saimaalla olisi kantava jää.

Hollolan Pirunpesä

Tiirismaan luonnonsuojelualueella Hollolassa sijaitsee suuri kalliohalkeama, jota kutsutaan Pirunpesäksi. Alueelle pääsee esimerkiksi Messilän golfkentän läpi kulkevaa ulkoilureittiä pitkin. Golfkentän parkkialueelta on vähän yli kilometrin kävelymatka Pirunpesälle. Kävimme lumettomana joulukuisena sunnuntaina kolmen hengen porukalla seikkailemassa näissä jylhissä maisemissa. 

Hollolan Pirunpesä.

Pirunpesän jyrkät kallioseinämät ovat vaikuttava näky, sillä ne ovat korkeimmillaan jopa 20 metrin korkuisia. Seinämien välisen rotkon pohja on täynnä kiviä, joten siellä on haastavaa liikkua. Lohkareiden lomitse kiipeily silti kannattaa, sillä rotkon pohjalla aistii paikan mahtavuuden eri tavalla kuin ylhäällä reunoilla. Reunojen päällekin kannattaa silti kavuta ihailemaan maisemia.

Rotko ylhäältä nähtynä.

Pirunpesän alkupäähän oli kerääntynyt vettä pieneksi lammeksi asti. Lampi piti kiertää, jotta pääsi aloittamaan kiipeämisen. Sen jälkeen vilkaisu taaksepäin lammelle ja sitten ei muuta kuin vaelluskenkää lohkareiden lomaan. Etukäteen katsottuna kiipeämisurakka näytti hurjalta, mutta askel kerrallaan edeten kulku oli melko helppoa.

Näkymä rotkolta taaksepäin.

Kiipeämisurakka edessä.

Rotko alkaa alhaalta leveänä ja kapenee ylöspäin mentäessä. Loppupäässä rotkon pohjalla olevien lohkareiden koko pienenee, mutta eteen tulee seinämien väliin kiilautuneita suuria järkäleitä. Niiden jälkeen rotko päättyy. Tässä vaiheessa oli käännyttävä takaisin sillä järkäleiden ohitus olisi ollut vaikeaa. Katsoin parhaaksi laskeutua alas samaa reittiä ja bongailin samalla kallioiden seinämistä jääkaudelta peräisin olevia kivettyneiden aaltojen jälkiä.

Rotkon yläpää.

Hollolan Pirunpesä ympäristöineen on mahtava elämys, jonka vaikuttavuutta kannattaa tulla katsomaan kauempaakin. Pirunpesän lähistöllä on virallinen nuotiopaikka, joten eväiden kanssa voi viivähtää pidempäänkin. Koko alue on onneksi rauhoitettu jo 1950-luvulla, joten metsissä viihtyy runsaasti lintuja ja paikka huokuu mystisyyttä ja rauhaa. Ihminen on täällä hyvin pieni.

Mietelauseita retkeilystä

Mietelauseita löytyy aiheesta kuin aiheesta. Kokosin nyt retkeilyyn, vaeltamiseen ja luontoon liittyviä sitaatteja teille blogini lukijat. Toivottavasti löydätte näistä sinisiä ajatuksia...

Kun olet päässyt niin pitkälle, ettet jaksa enää askeltakaan, olet kulkenut vasta puolet matkasta, johon pystyt. -Grönlantilainen sanonta

Kaikkialle on kävelymatka, jos on aikaa. -Steven Wright

Menen metsään, en minkään syyn takia. Palatessani repullinen syitä. -Sinikka Lappeteläinen
 
Ihmisen rikkaus on suoraan verrannollinen niiden asioiden määrään, joita ilman hän kykenee olemaan. -Henry David Thoreau

Seikkailu alkaa vasta metsässä. Kaikkein ensimmäinen askel on uskosta kiinni. -Mickey Hart

Tuhannenkin kilometrin matka alkaa yhdestä askeleesta. -Laotse

Varman päälle kulkeva vene ei koskaan pääse etäälle rannalta. -Dale Carnegie

Metsä on kirjasto. Lainaan sen huokaukset, linnunlaulun, tuoksujen ja värien paletin, mikään ei vähene. -Arto Seppälä

Elämä on kuin kirja. Se, joka ei matkusta, lukee vain yhden sivun. -Pyhä Augustinus

Jotkut tuntevat sateen, toiset vain kastuvat. -Bob Marley

Tikka koputtaa puuta: kolme lyhyttä, kolme pitkää, kolme lyhyttä... -Sami Feiring

Huonoja löytöretkeilijöitä ovat ne, jotka päättelevät että maata ei ole, koska he näkevät vain merta. -Francis Bacon

Onni ei ole tasainen tie vaan erikoinen kyky edetä miellyttävällä tavalla erämaassa. -Axel Fredenholm

Muista ikivanha totuus: vain tyynessä vedessä voi taivas kuvastua. -Erkki Melartin

Mikä konsti, mikä kunnia on siinä, käydä esiin valmiiks tallatulla tiellä? -Aleksis Kivi

Kuljen, kunnes astun ääriviivani yli. -Torsti Lehtinen

Tulevat sanomaan, että olet väärällä tiellä, jos kuljet omaasi. -Antonia Porchia

Järkevä ihminen sopeuttaa itsensä maailmaan; järjetön yksilö sopeuttaa maailman itseensä. -Bernand Shaw

Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki. -Aaro Hellaakoski

Se, joka eksyy, löytää uudet tiet. -Nils Kjaer

Lue myös muumien mietteitä retkeilystä.

Kuivaketveleen linnavuori

Kuivaketveleen linnavuori Taipalsaarella on yksi monista Suomen linnavuorista. Linnavuorella tarkoitetaan korkealle mäelle tai harjulle rakennettua muinaista puolustuslinnaketta. Eri puolilta Suomea on löydetty yhteensä noin 90 linnavuorta. Muinaislinnoja alettiin rakentaa rautakauden lopulla.

Kuivaketveleen linnavuori.

Kuivaketveleen linnavuorelle pääsee Lappeenrannasta ajamalla Taipalsaaren suuntaan tietä nro 408. Tien varrella opaskyltti "Linnavuori" ohjaa kääntymään Linnavuorentielle. Matkaa Lappeenrannan keskustasta tulee noin kuusi kilometriä. Matka on juuri sopiva esimerkiksi sunnuntain pyöräilylenkiksi. Lisäksi linnavuorelle johtavien pitkien portaiden nousu on hyvää kuntoilua!

Portaat linnavuorelle.

Linnavuoren portaiden yläpää.

Olen käynyt linnavuorella useita kertoja ja viimeksi tänään. Pitkien portaiden (noin 150 askelmaa) kapuaminen kannattaa, sillä vuoren laelta on hienot näköalat Saimaalle - korkein kohta on yli 40 metriä Saimaan pinnan yläpuolella. Näköalapaikalla on tukeva puinen tasanne kaiteineen.

Näköala linnavuorelta Saimaalle.

Näköala linnavuorelta.

Linnavuori on rauhoitettu muinaismuistolain perusteella, joten kivivalleja ja muita muinaisen linnan perustuksiin viittaavia rakennelmia ei saa liikutella. Alueella on tehty arkeologisia kaivauksia useita vuosia sitten ja linna on ajoitettu karkeasti viikinkiajalle. Tarkempia tietoja linnan historiasta ei ole saatu selville, joten tietty mystisyys lisää paikan kiehtovuutta.

Joiltakin Suomen linnavuorilta on löydetty esihistoriallisia kalliomaalauksia. Kuivaketveleen linnavuorelta niitä ei ole löydetty, mutta itse löysin valitettavasti nykypäivän kalliomaalauksen... Tai kuka tietää, jospa näitäkin tutkitaan tulevaisuudessa samanlaisella mielenkiinnolla kuin me nyt tutkimme kivikautisia maalauksia?

Nykypäivän kalliomaalaus.

Toivolan joulupiha

Jyväskylän keskustassa sijaitsee 1800-luvun lopun tunnelmaa henkivä Toivolan vanha piha. Pihapiirissä toimii muun muassa kahvila ja museo sekä käsityöläispuoteja ja -pajoja. Pihan osoite on Cygnaeuksenkatu 2.

Aina joulun alla Toivolan vanha piha muuttuu joulupihaksi. Jouluista tunnelmaa tuovat joulukoristeet kuten havukranssit ja lyhteet sekä itsetehdyt herkut kuten sinapit, loimulohi ja laatikot. Pihalla on myös joulukuusi ja jouluista ohjelmaa.

Toivolan joulupiha.

Kävimme Toivolassa pari vuotta sitten itsenäisyyspäivän tienoilla kahtena päivänä. Ensimmäisellä kerralla kiersimme pihan melko nopeasti läpi, mutta toisella kertaa vietimme siellä enemmän aikaa. Silloin maa oli valkoinen, mikä toi pihapiiriin oikeaa joulutunnelmaa. Mustan maan aikaan tunnelmasta olisi varmasti jäänyt osa puuttumaan.

Pihalla oli lohta loimuttumassa ja siitä leijaili ihana tuoksu. Muitakin kalaherkkuja oli myytävänä. Pihakojujen tarjonnasta jäivät mieleen erityisesti suklaaomenat. Niitä pitäisi tehdä kotonakin! Paahdetut mantelit toivat mieleen Keski-Euroopan joulutorit.

Suklaaomenat.

Tontturyhmä laulamassa joululauluja.

Käsityöpuodeissa oli esillä monenlaista myytävää; villakäsitöitä, huopahattuja, puuesineitä, joulukoristeita, kynttilöitä, koristevaloja, lankoja ja paljon muuta. Tallirakennuksessa majaili kolme suloista lammasta! Pihalla oli myös jouluista ohjelmaa kun tontturyhmä lauloi joululauluja.

Toivolan vanha piha on kovin pieni jos sitä vertaa vaikkapa Vanhaan Porvooseen, mutta miksi pitäisikään verrata? On hyvä, että kaupungin keskustassa on säästetty ja kunnostettu edes tämän kokoinen alue vanhoja rakennuksia, joissa joulutunnelma on paljon aidompi kuin muovisissa ja räikeissä ostoskeskuksissa. Toivolan joulupiha on ihanan rauhoittava paikka, josta on mukava aloittaa joulutunnelmaan virittäytyminen.