Imatran Valtionhotelli

Hollolalainen ystäväni oli taannoin käymässä Lappeenrannassa ja mietimme mikä olisi täälläpäin erikoinen paikka, jossa voisimme mennä käymään. Päädyimme Suomen kauneimmaksi rakennukseksikin äänestettyyn Imatran Valtionhotelliin, joka on kuin satulinna! Valinta osoittautui onnistuneeksi.

Imatran Valtionhotelli on komea jugendlinna, joka valmistui vuonna 1903. Rakennuksessa on upeita yksityiskohtia, kuten torneja, takorautaparvekkeita ja kaariholveja. Linna on sekä sisältä että ulkoa niin kaunis, että sen näkemisen jälkeen nykyajan lasikuutioiden katseleminen suorastaan sattuu silmiin.

Valtionhotelli kuuluu nykyään Restelin Rantasipi-hotelliketjuun. Hotelliin rakennettiin 1980-luvulla lisärakennus, jossa on kokoustiloja, kylpylä sekä lisää hotellihuoneita. Lisärakennus on onneksi rakennettu tarpeeksi kauas linnasta, jotta se ei muuta linnan ympäristön miljöötä. Linnasta pääsee kulkemaan maanalaista käytävää pitkin lisärakennukseen.

Majoituimme linnahotellin toisen kerroksen kulmahuoneessa. Huoneen ikkuna oli tornisyvennyksessä ja myös kylpyhuoneessa oli ihanan iso ikkuna sekä amme. Tilavassa huoneessa oli myös erillinen eteinen.

Ei vanhaa rakennusta ilman kummitusta - myös Valtionhotellissa kummittelee. Tarinan mukaan kummitus on hotellissa aikoinaan majoittunut pietarilainen nainen, joka katosi Imatrankosken kuohuihin. Harmaan rouvan kerrotaan vaeltelevan hotellissa öisin rauhattomana ja siirtelevän huonekaluja... Me emme onneksi kummitukseen törmänneet vaan nukuimme yön kuin tukit, hih.

Aamupala oli tarjolla hotellin Linnaravintolassa, jonka ikkunoista on näkymä koskenuomalle. Tunnelma ravintolassa - kuten koko rakennuksessa - huokuu juhlavaa entisajan charmia. Tällaista tunnelmaa ei uusissa hotelleissa ole, sillä sen tuovat vain huolella suunnitellut ja rakennetut yksityiskohdat sekä ajan patina.

Jääkristalleja

Olen haltioissani! Marraskuun pakkanen on taiteillut rannoille upeita jäämuodostelmia. Rantojen kivet, oksat ja korret ovat kaikki saaneet jääkuorrutteen. Talvi tekee tuloaan Saimaalle, ja tullessaan koristelee rantavedet jääkristallein.

Kauniit jäämuodostelmat eivät ole jokapäiväistä herkkua, sillä ne tarvitsevat syntyäkseen sopivat sääolosuhteet: järvi ei saa olla kokonaan jäässä, mutta aallot eivät myöskään saa lyödä rantaan liian kovaa. Sopivan vähätuulisella säällä syntyvät kauneimmat jääpisarat.

Järvessä kasvavat korret ovat saaneet ympärilleen kristallit. Auringonvalossa kimallellessaan ne vetävät vertoja vaikka lasinpuhaltajien teoksille.

Nyt kannattaa ulkoillessa suunnata vesistöjen ääreen, jos haluaa ihailla talven taidetta. Toivotaan, että sää pysyy vähän pakkasen puolella, jotta saamme nauttia näistä luonnon teoksista mahdollisimman pitkään!

Lue myös: Jäätaidetta

Luonnon monimuotoisuus uhattuna

Oli järkytys nähdä uutinen, joka kertoi ympäristöjärjestö WWF:n uusimman Living planet -raportin tuloksista. Raportin mukaan nisäkkäiden, lintujen ja kalojen yksilömäärät ovat vähentyneet viimeisen 40 vuoden aikana yli puolella! Makeassa vedessä elävien lajien yksilömäärien romahtaminen on ollut vielä jyrkempää, sillä niiden määrä on romahtanut 81 prosentilla. 

Eri lajien yksilömäärien vähenemisen lisäksi kokonaisia lajeja on katoamassa. Muun muassa aasian- ja afrikannorsu, jääkarhu, lumileopardi, oranki ja tiikeri ovat uhanalaisia, mikä tarkoittaa että niihin kohdistuu lopullisen häviämisen vaara. Lajien hävitessä ja luonnon monimuotoisuuden heikentyessä tuhoutuu ekosysteemejä, mikä on haitallista myös ihmisille. Ihmiskunta on täysin riippuvainen monimuotoisesta luonnosta. 

Suomessa uhanalaisia eläimiä ovat muun muassa susi, naali, ahma, valkoselkätikka ja saimaannorppa. Lisäksi monien muidenkin lajien yksilömäärät ovat laskussa, vaikka ne eivät (vielä) uhanalaisia olisikaan. Moni on tehnyt empiirisiä havaintoja omissa lähimetsissään esimerkiksi pikkulintujen vähenemisestä. Useat sanovat myös järvikalojen määrien pienentyneen.

Ahkerin Suomen luonnon muutoksen seuraaja lienee Pentti Linkola, joka on tehnyt luontohavaintoja jo kahdeksan vuosikymmentä. Suurin kato on hänen mukaansa käynyt petolinnuissa ja metsäkanalinnuissa, mutta myös pikkulintulajeja on hävinnyt. Vuonna 1995 Linkola perusti Luonnonperintösäätiön, joka hankkii omistukseensa metsiä ja takaa niille pysyvän rauhoituksen. Säätiö tekee arvokasta työtä alkuperäisluonnon säilyttämisessä, sillä vanhoissa metsissä elää valtaosa uhanalaisista lajeista. 

Itse kuljen eniten Etelä-Karjalan metsissä, joissa valitettavasti tehdään hakkuita ennätystahtiin. Vaikka hakkuiden kestävyysraja on jo saavutettu, ennustetaan hakkuumääriin silti kasvua. Metsäluonnon monimuotoisuus on siis heikkenemässä täälläkin, mikä vaikuttaa suoraan eläimiin ja sitä kautta lopulta myös ihmisiin.

Vasta sitten kun viimeinen puu on hakattu, vasta sitten kun viimeinen joki on myrkytetty, vasta sitten kun viimeinen kala on pyydetty, vasta sitten te huomaatte ettei rahaa voi syödä. 

-Vanha Cree-intiaanien ennustus