Joulun valoa

Joulu on valon juhla. Talvipäivänseisaus on ohitse ja päivien valoisa aika alkaa vähitellen pidentyä. Joulunajan iltojen hämäryys ja öiden tummuus tuntuu sen vuoksi erilaiselta kuin syksyllä, jolloin pimeys lisääntyy. Tunnelmoikaamme siis nyt kynttilänvalossa, sillä kohta taas luonnonvalo voittaa.

Olen monena vuonna runoillut joulukortteihin itse joulurunot. Huomaan, että niissä toistuvat usein valon, luonnon ja avaruuden teemat. Näiden kahden runoni myötä toivotan kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua!

Joulun valoa

Lumitähdet oksilla kuusen

välkehtivät valoa jonkin suuren.

Se valo on joulun ihme vainen,

jonka tietää vain luonto, ei ihminen mainen.

Kun sininen hohde peittää kadut ja talot

ja uinuvat rauhaa erämaat, salot,

niin saapuu maahan jouluilta 

yllään kirkkaista kirkkain tähtisilta.

Pyhä joulu

Joulun aikaan rauhoitu kuuntelemaan
sen kuiskimaa ikivanhaa tarinaa.

Katso tummalle yötaivaalle

ja hohtavalle linnunradalle.

Vaikka jalkojesi alla on maa,

näet vuosituhansien taa.

Nuo samat tähdet valaisevat yhä.

Pian huomaat, että joulu on pyhä.

Imatrankoski

Suomen vanhin matkailunähtävyys

Noin 6000 vuotta sitten Saimaan valtavat vesimassat murtautuivat Salpausselän läpi ja muodostivat Vuoksen, jonka suurin koski on Imatrankoski. Koski sai virrata vapaana vuoteen 1929 asti, jolloin se valjastettiin tuottamaan vesivoimaa. Sen jälkeen vettä on juoksutettu vain koskinäytöksissä, mutta on kosken uoma kuivanakin vaikuttava näky.

Olen käynyt ihailemassa koskinäytöksiä ja kosken uomaa monet kerrat. Voin hyvin ymmärtää miksi Imatrankoskesta tuli jo monta sataa vuotta sitten suosittu matkailunähtävyys. Vapaana virratessaan se oli yksi Pohjoismaiden suurimmista koskista. Se oli niin suosittu nähtävyys, että sen viereen rakennettiin vuonna 1903 linnamainen Valtionhotelli.

Imatrankosken kuohuja.

Kosken uoma ilman vettä.

Koskinäytöksessä padon sulkuportit avataan, jolloin vettä vyöryy Vuoksen vanhaan uomaan noin 500 kuutiometriä sekunnissa! Näytös kestää parikymmentä minuuttia. Näky on vaikuttava sekä sillalta patoa vastapäätä että alempaa kosken uoman reunalta katsottuna.

Imatrankoski kuohuu.

Imatrankoski kuohuu.

Kosken uoman varrella on monia hyviä näköalapaikkoja, joista voi ihailla maisemia ja koskinäytösten kuohuntaa. Uomaa mukailee turva-aidan vieressä polku, jonka varrella on muun muassa paviljonki sekä vanhoja kalliomaalauksia ja -hakkauksia. Ennen vanhaan kun ei ollut sosiaalista mediaa, päivitykset paikalla käynnistä merkittiin kallioihin...

Kalliohakkauksia.

Näköalapaviljonki.

Vanhoissa piirroksissa olen nähnyt miltä Imatrankoski näytti kuohuessaan vapaana sillä kohtaa missä nyt on voimalan pato. Näky on kuin toisesta maailmasta - kertakaikkisen upea. Patokin on silti omalla tavallaan vaikuttava ilmestys.

Imatrankosken pato.

Imatrankosken pato.

Imatrankoski kuohuu myös Valtionhotellin seinän yksityiskohdissa.

Imatrankoski on kansallismaisemaa, joka kuuluu mielestäni niihin kohteisiin, jotka jokaisen suomalaisen tulisi kokea. Kosken ympärillä on myös Suomen vanhin luonnonpuisto - Kruununpuisto - joka perustettiin Venäjän keisarin toimesta 1800-luvun puolivälissä.

Mikonsaaren luontopolku

Olemme jo useaan kertaan kiertäneet Mikonsaaren luontopolun, joka on reilun kahden kilometrin mittainen lenkki Saimaan saaressa. Mikonsaareen pääsee ajamalla Kaukaalta Luukkaansalmen siltaa Vehkataipaleen suuntaan. Tie Mikonsaareen kääntyy vasemmalle melko pian sillan jälkeen. Luontopolun lähtöpaikka on Mikonsaaressa tien oikealla puolella. 

Luontopolun varrelta löytyy uimaranta, Kotaniemen laavu, nuotiopaikka ja lähde. Polku on kesällä parhaimmillaan, kun voi käydä uimassa ja ottaa aurinkoa kallioilla. Silti lumimaisemissa tallailussakin on oma viehätyksensä. Tänä vuonna olemme kiertäneet polun keväällä, kesällä ja nyt marraskuussa ensilumen aikaan.

Polku on merkitty maastoon keltaisin nauhoin, joita on puissa melko tiheästi. Eksymisen vaaraa ei tiehen ja veteen rajautuvassa metsässä ole, vaikka poikkeaisi metsäpolulta kulkemaan osan matkaa rantakallioita pitkin. Varsinaista polkua seuraamalla tosin voi lukea matkan varrella opastauluja, joissa kerrotaan alueen luonnosta. Alkumatkasta voi bongata myös linnunpönttöesittelyn, jossa on erilaisia linnunpönttömalleja. Se näyttää hauskasti lintujen rivitalolta!

Noin puolimatkassa polku haarautuu kahteen suuntaan, toinen reitti vie lähteelle ja toinen laavulle Kotaniemeen. Olemme kävelleet aina ensin laavulle ja poikenneet paluumatkalla lähteen kautta. Laavu on melko pieni, mutta näin lyhyellä polulla laavulla oleskelulle eikä pidemmälle evästauolle ole tarvettakaan. Kerran olemme paahtaneet laavun nuotiopaikalla vaahtokarkkeja.

Kotaniemen laavun nuotiopaikka.

Kotaniemen laavu keväällä.

Kotaniemen laavu talvella.

Kotaniemen laavun jälkeen polku lähtee poispäin rannasta ja nousee ylös metsätielle. Tieltä se poikkeaa vielä niemen toiselle puolelle Pienilahden rantaan. Rannassa polku käy näköalapaikalla pienen mäen päällä.

Takaisin tielle tullessa voi kävellä loppumatkan Mikonsaarentietä takaisin polun lähtöpisteeseen parkkialueelle. Lähde jää tien vasemmalle puolelle, sen betonirengas näkyy tielle asti. Lähdettä ympäröi rehevä lehtomaisema.

Mikonsaaren lähde.

Mikonsaaren lähteen lehtomaisemaa.

Voin suositella Mikonsaaren luontopolkua sunnuntairetkeilyyn tai kesällä auringonottoon rantakallioilla. Ainoa huono puoli polussa on, että Mikonsaareen kantautuu usein Kaukaan tehtaiden haju.

Imatran Valtionhotelli

Hollolalainen ystäväni oli taannoin käymässä Lappeenrannassa ja mietimme mikä olisi täälläpäin erikoinen paikka, jossa voisimme mennä käymään. Päädyimme Suomen kauneimmaksi rakennukseksikin äänestettyyn Imatran Valtionhotelliin, joka on kuin satulinna! Valinta osoittautui onnistuneeksi.

Imatran Valtionhotelli on komea jugendlinna, joka valmistui vuonna 1903. Rakennuksessa on upeita yksityiskohtia, kuten torneja, takorautaparvekkeita ja kaariholveja. Linna on sekä sisältä että ulkoa niin kaunis, että sen näkemisen jälkeen nykyajan lasikuutioiden katseleminen suorastaan sattuu silmiin.

Valtionhotelli kuuluu nykyään Restelin Rantasipi-hotelliketjuun. Hotelliin rakennettiin 1980-luvulla lisärakennus, jossa on kokoustiloja, kylpylä sekä lisää hotellihuoneita. Lisärakennus on onneksi rakennettu tarpeeksi kauas linnasta, jotta se ei muuta linnan ympäristön miljöötä. Linnasta pääsee kulkemaan maanalaista käytävää pitkin lisärakennukseen.

Majoituimme linnahotellin toisen kerroksen kulmahuoneessa. Huoneen ikkuna oli tornisyvennyksessä ja myös kylpyhuoneessa oli ihanan iso ikkuna sekä amme. Tilavassa huoneessa oli myös erillinen eteinen.

Ei vanhaa rakennusta ilman kummitusta - myös Valtionhotellissa kummittelee. Tarinan mukaan kummitus on hotellissa aikoinaan majoittunut pietarilainen nainen, joka katosi Imatrankosken kuohuihin. Harmaan rouvan kerrotaan vaeltelevan hotellissa öisin rauhattomana ja siirtelevän huonekaluja... Me emme onneksi kummitukseen törmänneet vaan nukuimme yön kuin tukit, hih.

Aamupala oli tarjolla hotellin Linnaravintolassa, jonka ikkunoista on näkymä koskenuomalle. Tunnelma ravintolassa - kuten koko rakennuksessa - huokuu juhlavaa entisajan charmia. Tällaista tunnelmaa ei uusissa hotelleissa ole, sillä sen tuovat vain huolella suunnitellut ja rakennetut yksityiskohdat sekä ajan patina.

Jääkristalleja

Olen haltioissani! Marraskuun pakkanen on taiteillut rannoille upeita jäämuodostelmia. Rantojen kivet, oksat ja korret ovat kaikki saaneet jääkuorrutteen. Talvi tekee tuloaan Saimaalle, ja tullessaan koristelee rantavedet jääkristallein.

Kauniit jäämuodostelmat eivät ole jokapäiväistä herkkua, sillä ne tarvitsevat syntyäkseen sopivat sääolosuhteet: järvi ei saa olla kokonaan jäässä, mutta aallot eivät myöskään saa lyödä rantaan liian kovaa. Sopivan vähätuulisella säällä syntyvät kauneimmat jääpisarat.

Järvessä kasvavat korret ovat saaneet ympärilleen kristallit. Auringonvalossa kimallellessaan ne vetävät vertoja vaikka lasinpuhaltajien teoksille.

Nyt kannattaa ulkoillessa suunnata vesistöjen ääreen, jos haluaa ihailla talven taidetta. Toivotaan, että sää pysyy vähän pakkasen puolella, jotta saamme nauttia näistä luonnon teoksista mahdollisimman pitkään!

Lue myös: Jäätaidetta

Luonnon monimuotoisuus uhattuna

Oli järkytys nähdä uutinen, joka kertoi ympäristöjärjestö WWF:n uusimman Living planet -raportin tuloksista. Raportin mukaan nisäkkäiden, lintujen ja kalojen yksilömäärät ovat vähentyneet viimeisen 40 vuoden aikana yli puolella! Makeassa vedessä elävien lajien yksilömäärien romahtaminen on ollut vielä jyrkempää, sillä niiden määrä on romahtanut 81 prosentilla. 

Eri lajien yksilömäärien vähenemisen lisäksi kokonaisia lajeja on katoamassa. Muun muassa aasian- ja afrikannorsu, jääkarhu, lumileopardi, oranki ja tiikeri ovat uhanalaisia, mikä tarkoittaa että niihin kohdistuu lopullisen häviämisen vaara. Lajien hävitessä ja luonnon monimuotoisuuden heikentyessä tuhoutuu ekosysteemejä, mikä on haitallista myös ihmisille. Ihmiskunta on täysin riippuvainen monimuotoisesta luonnosta. 

Suomessa uhanalaisia eläimiä ovat muun muassa susi, naali, ahma, valkoselkätikka ja saimaannorppa. Lisäksi monien muidenkin lajien yksilömäärät ovat laskussa, vaikka ne eivät (vielä) uhanalaisia olisikaan. Moni on tehnyt empiirisiä havaintoja omissa lähimetsissään esimerkiksi pikkulintujen vähenemisestä. Useat sanovat myös järvikalojen määrien pienentyneen.

Ahkerin Suomen luonnon muutoksen seuraaja lienee Pentti Linkola, joka on tehnyt luontohavaintoja jo kahdeksan vuosikymmentä. Suurin kato on hänen mukaansa käynyt petolinnuissa ja metsäkanalinnuissa, mutta myös pikkulintulajeja on hävinnyt. Vuonna 1995 Linkola perusti Luonnonperintösäätiön, joka hankkii omistukseensa metsiä ja takaa niille pysyvän rauhoituksen. Säätiö tekee arvokasta työtä alkuperäisluonnon säilyttämisessä, sillä vanhoissa metsissä elää valtaosa uhanalaisista lajeista. 

Itse kuljen eniten Etelä-Karjalan metsissä, joissa valitettavasti tehdään hakkuita ennätystahtiin. Vaikka hakkuiden kestävyysraja on jo saavutettu, ennustetaan hakkuumääriin silti kasvua. Metsäluonnon monimuotoisuus on siis heikkenemässä täälläkin, mikä vaikuttaa suoraan eläimiin ja sitä kautta lopulta myös ihmisiin.

Vasta sitten kun viimeinen puu on hakattu, vasta sitten kun viimeinen joki on myrkytetty, vasta sitten kun viimeinen kala on pyydetty, vasta sitten te huomaatte ettei rahaa voi syödä. 

-Vanha Cree-intiaanien ennustus

 

Luonnosta, elämästä ja vapaudesta

Sisältää mainoslinkin. Se on merkitty tähdellä*.

Luontoon, elämään ja vapauteen liittyvät mietelauseet ovat kiehtovia. Alla suosikkisitaattejani, joita olen kirjoittanut muistiin sitä mukaa kun niitä on matkan varrella tullut vastaan. Pieniä jyväsiä maailmankaikkeuden viisaudesta...

Pelkkä eläminen ei riitä; tarvitaan auringonpaistetta, vapautta ja pieni kukka. -H.C. Andersen

Puut ovat runoja, jotka maa kirjoittaa taivaalle. -Kahlil Gibran

Vaikeinta on vapaus. Ottaa aavistettu perhonen kiinni, vahingoittamatta. Ja raaskia päästää irti. -Tommy Tabermann

Me käyttäydymme niin kuin mukavuudet ja ylellisyys olisivat elämän päätarpeita, vaikka onnellisiksi tullaksemme tarvitsemme vain jotakin mistä innostua. -Charles Kingsley

Toivokaamme hänelle hyvää teltanpaikkaa ja kevyttä sydäntä. -Tove Jansson

Onnellisen elämän avaimia ovat ystävyys, vapaus ja elämän pohtiminen. -Epikuros

Pienet äänet pitävät ääntä, suuret vaikenevat. -Seneca

Maailma on kuin nokkonen, hipaise sitä ja se polttaa. Mutta tartu siihen lujasti, niin se ei polta. -Edward Bulwer-Lytton

Kaikki, jotka vaeltavat, eivät ole eksyksissä. -J.R.R. Tolkien

Arvioi terveydentilasi sen mukaan kuinka myötämielisesti suhtaudut aamuun ja kevääseen. -Henry Thoreau

Istuudu aurinkoon. Luovu kruunusta ja ole oman itsesi kuningas. -Fernando Pessoa

Ihminen ei voi löytää uusia valtameriä, ellei hän uskalla kadottaa rantaa näkyvistään. -André Gide

Talouden kasvupyrkimys on yhtä mieletön kuin talon lämmittäminen seiniä polttamalla. -Olli Tammilehto

Ennen metsästäjä etsi jänistä, nyt jänistäjä metsää. -Kari Hongisto

Käsittämätöntä luonnossa on sen käsitettävyys. -Albert Einstein

Liian puhtaassa vedessä ei ole kaloja. -Zen-viisaus

Olkimaja, jossa nauretaan, on arvokkaampi kuin palatsi, jossa itketään. -Tuntematon

On hyvä olla olemassa määränpää, jota kohti kuljemme, mutta loppujen lopuksi vain matkalla on merkitystä. -Ursula K. Le Guin

Joka harkitsee seuraavaa askeltaan liian kauan, seisoo koko ikänsä yhdellä jalalla. -Kiinalainen sananlasku

Elämä on aivan liian tärkeä asia otettavaksi vakavasti. -Oscar Wilde

 

Lisää valikoituja sitaatteja luonnosta, elämästä ja vapaudesta löytyy kirjasta Tove Jansson - Sanojen lahja*.

Lappeenrannan syksyä

Kamera on taas kulkenut mukanani syysmaisemissa ympäri Lappeenrantaa. Vaikka etelänmatkan jälkeen Suomen syksy vaikuttikin ensin kovin harmaalta, auringon tullessa esiin tajusi taas miten hienoa on, että meillä on neljä vuodenaikaa. Tässä kamerani syyskuvasatoa Saimaan rannoilta.

Ainonkatu äänestettiin joskus Lappeenrannan kauneimmaksi kaduksi. Voisiko Linnahovintie Ilottulassa olla toiseksi kaunein? Alla olevissa kuvissa Linnahovintie syysasussaan. Voi vain kuvitella miten kaunis se onkaan alkukesän vehreydessä!

Linnahovintie.

Linnahovintie.

Katujen kauneudesta puheen ollen, Viipurin Vesiportinkatua kutsuttiin aikoinaan Suomen kauneimmaksi kaduksi. Lappeenrannan Linnoituksen Vesiportinkuja on myös kaunis, mutta ei ihan vedä vertoja entisajan Viipurin Vesiportinkadulle. Kuvassa Lappeenrannan Vesiportinkuja syysillassa.

Vesiportinkuja.

Lehtikasat, omenat, keltaiset ja oranssit lehdet, Saimaan pintaan heijastuvat puut - niistä on Lappeenrannan syksy tehty. Voitko vastustaa kiusausta hypätä lehtikasaan?

Syysloma Mallorcalla

Tänä vuonna tallailin syyslomalla Suomen ruskamaisemien sijaan vaalean hiekan ja turkoosin meren maisemissa Mallorcalla. Saimme viikkoon mahtumaan monenlaista toimintaa kuten pyöräilyä, uimista, snorklausta ja pääkaupunki Palman kapeilla kujilla vaeltelua.

Hotellimme sijaitsi Playa de Palman viisi kilometriä pitkän hiekkarannan puolivälissä aivan rantakadun tuntumassa. Uimme meressä useana päivänä ja testasimme myös snorklausta Playa de Palman ja Cala Blavan turkoosissa vesissä. Näkyvyys veden alla oli todella hyvä, ja kalojakin näkyi.

Playa de Palman rantaa.

Playa de Palman rantaa.

Yhden päivän vietimme pyöräillen rantateitä Palmasta itään Cala Blavan uimarannalle saakka. Rantaviivaa myötäilee hyvä pyörätie ja kilometrejä kertyi ihan huomaamatta monta kymmentä upeita maisemia ihaillessa. Pyörien vuokraus oli edullista. Koko päivän vuokra oli vain muutamia euroja pyörää kohden.

Pyöräilyä Palmassa.

Cala Blavan kirkasta vettä.

Palman keskustassa kävimme sekä pyöräillen että bussilla, joita kulki todella tiheään. Kaupungin tunnusmerkki eli La Seun valtava katedraali teki lähtemättömän vaikutuksen! Myös vanhan kaupungin sokkeloisilla kujilla oli paljon nähtävää ja olimme kujien labyrintissa vähän aikaa jopa eksyksissä. Silloin oli vain suunnistettava auringon mukaan!

Palman kaupungin kukkaloistoa.

Palman kaupungissa.

Sää oli lomaviikkomme aikana helteinen ja aurinkoinen, vain yhtenä päivänä oli pilvistä. Merivesi oli vielä ihan lämmintä - jopa lämpimämpää kuin hotellimme uima-altaan vesi. Tuntuu, että viikossa Mallorcan syysauringossa sai enemmän energiaa kuin Suomessa koko kesänä. Tällä jaksaa pitkälle talveen!

Rantabulevardin palmuja.

Lentokoneessa Mallorcan yläpuolella.

Voin suositella Palman ja Playa de Palman lomakohteita kaikille lämmöstä ja auringosta pitäville, jotka eivät hae lomaltaan täydellistä rauhaa. Matkailijoita oli nimittäin vielä näin lokakuussakin liikkeellä todella paljon, vaikka vilkkain turistikausi onkin jo ohitse.