Aulangonjärven polku

Suomen kansallismaisemaa pääsee ihailemaan Hämeenlinnassa Aulangon näkötornin lisäksi maankamaralla Aulangonjärven polulla. Noin kuuden kilometrin mittainen polku kulkee metsä- ja rantamaisemissa sekä kallioilla kiertäen Aulangonjärven. Olemme kiertäneet polun keväällä sinivuokkoaikaan ja talvella lumimaisemissa. Keväällä kävimme myös näkötornissa, mutta talvisin se on kiinni.

Aulangonjärvi ja Lusikkaniemi.

Näkötornista avautuu upea näkymä Aulangon metsiin ja vesistöihin. Keväällä maisema hehkui hiirenkorvanvihreää juuri ennen lehtien puhkeamista. Oli jännittävää katsoa maisemaa ensin yläilmoista ja lähteä sitten kävelemään lenkki Aulangonjärven ympäri.

Aulangon näkötorni.

Aulangonjärven polun virallinen aloituspiste on Aulangon ulkoilumajalla, jonka osoite on Linnanen 75. Jos aloittaa reitin näkötornilta, pitää ensin laskeutua tornin juurelta lähtevät pitkät kiviportaat alas. Laskin portaiden lukumäärän, se oli yli kolmesataa! Tarkempaa lukua en muista. Portaiden juurella on hauska karhupatsas.

Aulangon karhupatsas.

Opaste Aulangonjärven polulle.

Kiersimme järven molemmilla kerroilla vastapäivään. Niin päin kiertäessä polku alkaa kuntopolkuna ja koukkaa pian rantaan veneiden luo ja jatkuu sen jälkeen metsäpolkuna. Veneiden luona ja myöhemmin metsässä pääsee kulkemaan vähän matkaa pitkospuilla. Polun seuraamista helpottavat keltaiset maalimerkit puissa.

Aulangonjärven rantapolkua.

Järven toisella puolella olevalle Kärmeskalliolle nouseminen on mielestäni reitin paras kohta, sillä kallio kohoaa 30 metrin korkeuteen. Kalliolta pääsee ihailemaan järvimaisemaa ja vastarannalla komeilevaa näkötornia. Kerrassaan upeat maisemat eväiden syöntiin!

Kärmeskallion maisemaa talvella.

Kärmeskallion maisemaa keväällä.

Kärmeskalliolta polku laskeutuu alas metsään ja jatkuu sen jälkeen rannassa Aulangon lomakylän mökkien ohitse. Lomakylän jälkeen polun viimeinen osuus ennen ulkoilumajan parkkipaikkaa on taas metsäistä.

Aulangonjärven polulla talvella.

Aulangonjärven polulla keväällä.

Voin lämpimästi suositella Aulangonjärven polkua ja Aulankoa yleisestikin mainioksi päiväretkikohteeksi. Polku kulkee osittain luonnonsuojelualueella, joten metsissä voi tavata harvinaisia lintulajeja ja vanhoja paksuja puita.

Lue myös: Aulangon tuijametsä

Aulangon tuijametsä

Monikaan Aulangon puistometsässä käynyt ei ole huomannut Ruusulaakson vieressä sijaitsevaa tuijametsää. Itsekin olen käynyt Aulangolla monta kertaa, mutta tuijametsään "eksyin" vasta nyt. Metsän seesteisen hämyinen tunnelma kannatti kyllä poiketa kokemaan.

Tuijametsään johdattelevat pitkospuut löytyvät Ruusupaviljongin lähistöltä tien vastakkaiselta puolelta. Pitkospuupolkua seuraamalla pääsee sukeltamaan metsän salaperäiseen siimekseen. Aurinkoisenakin päivänä metsä kätkee kulkijat varjoihinsa.

Aulangon Ruusupaviljonki.

Vajaan puolen hehtaarin suuruisella aluella kasvaa kanadantuijia ja jättiläistuijia. Keväisin metsässä solisee Metsälammelta alkunsa saava puro, joka oli vielä nyt helmikuussa jäässä. Pitkospuut laskeutuvat puroa myötäillen loivasti alamäkeen. Polku on melko lyhyt, ja se päättyy "näköalatasanteeseen", jossa ei silti varsinaista näköalaa ole. 

Mielestäni tuijametsä on Aulangon muiden kohteiden joukossa pieni helmi, jota kannattaa puistometsässä vieraillessa ehdottomasti poiketa katsomaan. Polun varrella voi muuten bongata myös taidetta, joku on maalannut käpyjä ja kirjoittanut terveisensä kiveen!

Pikkalan lähde

Lappeenrannassa sijaitseva Pikkalan lähde on historiallinen terveyslähde, joka on sittemmin unohdettu. Lähde löydettiiin jo 1800-luvun alussa ja sen rikkipitoisuuden vuoksi siitä tuli suosittu terveyslähde. Lähteelle järjestettiin kuljetuksia ja sinne johtivat pitkospuut.

Lähde on edelleen olemassa, mutta se sijaitsee keskellä ryteikköa Kuutostien ja ABC Viipurinportin lähellä. Pitkospuut ovat lahonneet jo aikoja sitten eikä paikalle johda edes polkua.

Pikkalan lähde.

Ihmettelen, miksi kulttuurihistoriallisesti arvokas lähde on lähes unohdettu, sillä Lappeenrannan kylpylätoiminnan katsotaan alkaneen Pikkalan lähteen löytymisestä. Itsekin sain tietää lähteestä sattumalta ja vasta hiljattain.

Saatuani tietää lähteen olemassaolosta heräsi kiinnostus lähteä katsomaan sitä. Niinpä helmikuisena pakkaspäivänä suuntasin kuusikon ja risukkojen läpi kohti lähdettä. Paikka löytyi melko helposti, sillä metsäalue ei ole kovinkaan suuri.

Kuusikkoa Pikkalan lähteen ympärillä.

Lähde on aika vaatimattoman näköinen, mutta sen verran erikoinen näillä main, että sen soisi tulevan useampien tietoon. Lähteen rikkipitoisuus erottuu selvästi sen hajussa ja pohjan rikkimuodostumissa. Maistoin vettä pienen tilkan, se oli voimakkaan makuista rikistä johtuen.

Lähteen pohjassa voi erottaa muutaman kohdan, joista vesi pulppuaa maan sisältä. Lähteestä vesi jatkaa matkaansa ojaa pitkin eteenpäin. Lähteen ympäristö oli nyt jäässä ja lumen peitossa, mutta voin kuvitella, että kesällä paikkaa etsiessä kengät kyllä kastuvat.

Pikkalan lähde.

Lauritsalan alueraati on tehnyt kuntalaisaloitteen Pikkalan lähteen ympäristön siistimisestä ja lähteelle johtaneiden pitkospuiden uusimisesta. Paikalle toivotaan myös lähteen historiasta kertovaa kylttiä. Toivottavasti aloite menee läpi ja Pikkalan lähde saa siistimmän ympäristön - vaikkakin valtatien ja huoltoaseman "puristuksissa".


Lue myös: Lähteellä

Sinivalkoista Suomen luontoa

Suomen lippu on saanut uljaat sinivalkoiset värinsä kauniista luonnostamme: sinisistä järvistä ja valkoisesta lumesta. Järvien ja lumen lisäksi luonnosta löytyy muitakin sinivalkoisia hetkiä: sinitaivas ja poutapilvet, siniset ja valkoiset kukat, illan siniset hetket ja valkeat kesäyöt...

Tänä vuonna kun itsenäinen Suomi täyttää sata vuotta, maamme luonto saa juhlavuoden kunniaksi kertaluontoisen juhlaliputuksen. Suomen luonnon päivänä 26.8.2017 Suomessa liputetaan luonnolle virallisesti ensimmäisenä maana maailmassa!

Juhlavuoden kunniaksi omistan tämän postaukseni satavuotiaan Suomemme ainutlaatuiselle luonnolle. Nautitaan nyt alkuvuodesta lumesta ja jäästä, sukelletaan keväällä kukkamereen ja kesällä uimavesiin. Elokuussa, ruskan kynnyksellä, nostetaan liput liehumaan!