Vanamon tuoksu

Kielon ja syreenin viehättävän tuoksun tuntee moni, mutta vanamon lumoava tuoksu ei ole niin yleisesti tunnettu. Moni on varmaan silti nähnyt siitä maininnan Eino Leinon kauniissa Nocturne -runossa:

"Tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen."

Vanamo on mielestäni heinäkuun kaunein ja hyväntuoksuisin kukka. Pienen ja ohutvartisen kasvin kukkavarren päässä on kaksi kellomaista, hennon vaaleanpunaista kukkaa. Jos vanamoja on samassa paikassa runsaasti, niiden suloisen tuoksun erottaa selvästi varsinkin yöaikaan tai sateen jälkeen. Muulloin pitää nuuhkia nenä kiinni kukassa!

Vanamo viihtyy parhaiten vanhoissa mustikkatyypin kangasmetsissä. Jos haluaa löytää näitä keijukaismaisia ihanuuksia, kannattaa suunnata vanhimpaan metsään jonka tietää ja siellä sammaleisiin paikkoihin.

Vanhojen metsien vähentyessä myös vanamojen määrä vähenee. Kannattaa siis käydä ihailemassa näitä kaunokaisia kun niitä vielä on! Vaikka tykkään kerätä kukkakimppuja luonnonkukista, vanamoja ihastelen vain paikan päällä metsässä. Kukat ovat liian pieniä maljakkoon, ja kerättynä ne ovat jotenkin surullinen näky.

Pilko puita. Kanna vettä.

Tunnettu kiinalainen zen-sananlasku osaa mielestäni tiivistää jotakin olennaista elämästä. Se tulee mieleeni aina mökillä tupaa lämmittäessä ja vettä hakiessa. Vaikka kyseinen ajatelma on lähtöisin Kiinasta, se sopii mielestäni hyvin myös suomalaiseen mielenlaatuun. Se kuuluu kaikessa yksinkertaisuudessaan näin:

"Pilko puita. Kanna vettä."

Suomalaiset ovat edelleen mökkikansaa. Mökkeillessä ollaan peruasioiden äärellä ja juuri siksi se on niin suosittua. Lämpö ja vesi ovat elinehto, joten niiden eteen tehty työ on konkreettista ja siksi palkitsevaa.

Puuhommat ja veden haku kaivolta tai lähteeltä ovat käyneet nyky-yhteiskunnassa sen verran harvinaisiksi, että ne ovat muuttuneet jopa eräänlaiseksi ylellisyydeksi. Entisaikoina ne olivat jokapäiväistä arkea - nyt loman tai viikonlopun odotettuja puuhia.

Juhannuskukkia

Luonnonkukkien kauneus lumoaa joka kesä. Kesän aloittavat kielot, syreenit, lemmikit ja orvokit, ja niitä riittää joskus juhannukseen asti. Riippuu paljon alkukesän säästä mitä lajeja juhannuskimppuun voi minäkin vuonna kerätä. Esimerkiksi tänä juhannuksena kielot kukkivat kauneimmillaan, kun joinakin vuosina niiden kukinta on keskikesään mennessä jo ohi.

 

Innostuimme serkkuni kanssa keräämään juhannuksena monta kimppua. Kimpuissa oli kielojen lisäksi syreenejä, orvokkeja, metsäkurjenpolvia, koiranputkia, puna-ailakkeja ja mustikanvarpuja. Jos juhannusruusu olisi ehtinyt kukkaan nimensä mukaisesti, se olisi myös päässyt mukaan. Nyt se ei ollut edes nupullaan. 

Juhannuksen kimput pysyivät kauniina monta päivää kun niitä piti ulkona. Valokuvissa ne säilyvät vielä pidempään. Kuvia on mukava sitten marraskuun pimeydessä katsella ja muistella kesää.