Syksyn sienisatoa

Sateinen kesä toi tänä vuonna hyvän sienisadon. Kantarelleja on löytynyt heinäkuusta alkaen ja muita syötäviä sieniä on päästy keräämään elo- ja syyskuussa. Eniten on löytynyt kantarelleja sekä haapa-, kangas- ja karvarouskuja.

Haaparouskuja ja kantarelleja.

Jättikokoinen tatti.

Kantarellien jälkeen helpoimmin tunnistettavia ruokasieniä ovat mielestäni tatit ja rouskut. Tatit voi pilkkoa vaikka suoraan pannulle paistumaan, mutta rouskut vaativat ryöppäämisen. Ryöppäämisen jälkeen rouskut voi käyttää ruoaksi monin eri tavoin. Ne sopivat esimerkiksi sipulin kanssa paistettavaksi tai sienisalaattiin tai -piirakkaan.

Rouskuja ja kantarelleja.

Kantarelleja eli keltavahveroita löytyy monenlaisilta kasvupaikoilta. Niitä kannattaa etsiä tuoreista kangasmetsistä, koivikoista, männiköistä sekä metsäteiden ja polkujen varsilta. Vakiokantarellipaikkamme ovat valoisia paikkoja koivujen lähistöllä.

Kantarelleja.

Kangasrouskut kasvavat havu- ja kangasmetsissä, männiköissä sekä kallioiden jäkäliköissä. Paikat, joista oman kokemukseni mukaan löytyy kangasrouskuja parhaiten, ovat karua, mutta kosteaa jäkälikköä.

Kangasrouskuja ja haaparousku.

Haaparouskut viihtyvät tuoreissa sammaleisissa havu- ja sekametsissä sekä kosteilla, lähes soistuneilla paikoilla. Haapasieniä löytyy yleensä helposti ympäri metsiä, eikä niillä kokemukseni mukaan ole tiettyjä, vuodesta toiseen samana pysyviä kasvupaikkoja kuten kantarelleilla.

Haapa-, kangas- ja karvarouskuja sekä herkkutatteja.

Myös karvarouskuja löytyy monenlaisista metsistä, mutta erityisesti korpimaisista sekametsistä ja karikkeisilta paikoilta. Metsien ruohikkoisiin paikkoihin kannattaa myös kurkata.

Rouskut ryöpättävinä.

Sienestys on yksi syksyn mukavimmista puuhista! Sen ainoa huono puoli on alkusyksystä saapuvat hirvikärpäset... Mutta niitä vastaan auttaa jonkin verran hyttyshattu tai peittävä huppu.

Lue myös: Metsän kultaa

Raitalan taidepolku

Savitaipaleella on tehty retkeilyreitin varrelle kiva taidepolku! Polulle pääsee Olkkolan Hovilta (Olkkolantie 2), josta kulkee reitti kohti Lepänkannon hiekkarantaa. Taidepolun aloituspiste on retkeilypolun varrella noin kilometrin päässä Olkkolasta ja polun toinen pää rajoittuu Pöksänlahdentiehen.

Taidepolun puuhamiehenä on toiminut Ilkka Huovio ja taideteokset on tehnyt Juhani Lillberg. Alunperin polun varrella oli kymmenen Lillbergin tekemää teosta, mutta niiden lisäksi kuntalaisia on kannustettu tekemään itse lisää teoksia.

Taidepolulla on pituutta noin neljäsataa metriä. Teoksien materiaaleina on käytetty muun muassa puuta, risuja ja kiviä. Luonnonmateriaalit soveltuvat hyvin polun luonteeseen, onneksi siellä ei muovia näy.

Taidepolun ympäristössä on vanhaa sammaleista metsää ja jääkauden muovaamia suppia. Polku ympäristöineen on siis oivallinen kohde luontoretkelle! Patikoitavaa riittää Lepänkannon kautta vaikka Rovastinojalle saakka.

Voin lämpimästi suositella Raitalan taidepolkua retkeilyreitteineen mukavaksi päiväretkikohteeksi. Tällaisia taidepolun kaltaisia hankkeita soisi olevan enemmänkin retkeilypolkujen varrella patikoijia ilahduttamassa! Kiitokset polun ideoijille ja toteuttajille!

Metsän kultaa

Yhtä innokkaasti kuin kullanhuuhtojat aikoinaan ryntäsivät kulta-apajille, kantarellien ystävät kiirehtivät metsiin ja lakkojen ystävät soille heti kun keltaisia kultakimpaleita alkaa ilmestyä. Kesän ensimmäinen kantarellisaalis on melkeinpä juhlan paikka lakkasaaliista puhumattakaan.

Kantarellit viihtyvät samoilla paikoilla vuodesta toiseen, joten omat tutut sienipaikat kannattaa käydä tarkistamassa jo heti heinäkuussa, josko näkyisi keltaisia hattuja... Kun vakiopaikoista saa saalista, voi lähteä jo muuallekin etsimään.

Sateinen kesä ei harmita, kun hyvityksenä pääsee nauttimaan runsaasta sienisadosta! Tänä kesänä keräsimme ja paistoimme ensimmäiset kantarellit heinäkuun lopussa. Sen jälkeen niitä onkin kerätty ja syöty viikoittain.

Lakka, hilla, suomuurain - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Lakka on kallisarvoinen marja, sillä sen sato vaihtelee vuosittain paljon eikä sitä kaikkina vuosina tule ollenkaan. Tämä vuosi on onneksi ollut hyvä hillavuosi! 

Lakkaa oli tänä kesänä niin paljon kuin vain jaksoi kerätä eivätkä edes hirvikärpäset ehtineet keräämisen kiusaksi. Herkullisin tapa säilöä lakat on keittää ne hilloksi. Lakkahillo sopii täydellisesti leipäjuuston kanssa syötäväksi!

Suomen metsät ja suot ovat oikea aarreaitta marjojen ja sienien ystäville. Jotta niin olisi myös jatkossa, on metsien ja soiden suojelu tärkeää. Pidetään huolta ainutlaatuisesta luonnostamme!