Maisemia linssipallossa

Sisältää mainoslinkkejä. Ne on merkitty tähdellä*.

Linssipallon* kanssa otettuja valokuvia on näkynyt jo hyvän aikaa eri medioissa. Esimerkiksi Instagramissa linssipallokuvia löytyy aihetunnisteella #lensball. Ihailtuani aikani muiden ottamia kuvia, päätin tilata pallon itsellenikin kuvausrekvisiitaksi ja kotiin koristeeksi. Pallon saavuttua sitä piti tietysti heti päästä testaamaan - mihinkäs muualle kuin Saimaan rannoille. Ensimmäiset kuvat otin maaliskuisesta auringonlaskusta. 

Linssipallon voi asettaa tasaiselle alustalle kuten maahan tai kivelle, kunhan katsoo ettei pallo pääse lähtemään vierimään kesken kuvaamisen. Pallo näyttää kauniilta myös kun sitä pitelee kädessä, joten tässä on hyvä olla kaveri apuna! Itse pidän eniten juuri niistä kuvista, joissa pallo on kädessä - aivan kuin sormet kannattelisivat koko maisemaa. Myös kuvat, joissa pallossa heijastuu sinistä ja vihreää, ovat mielestäni erityisen kauniita, sillä ne tuovat mieleen maapallon.

Linssipalloa kuvatessa kamera tulee tarkentaa pallossa näkyvään maisemaan, jotta se näkyy terävänä ja pallon taustalla oleva maisema epäterävänä. Pallossa maisema kääntyy peilikuvaksi ja ylösalaisin, mikä tuo kuviin jännittävän lisän! Jos pallomaiseman haluaa näkyvän oikein päin, voi koko kuvan kääntää ylösalaisin. Palloa voi käyttää myös laajakulmakuvaukseen, sillä se heijastaa ympäröivän maiseman 180 asteen kulmassa.

Ensimmäisten kuvakokeilujen jälkeen linssipallo on kulkenut mukanani ulkoiluretkillä, ja pallokuvia on alkanut kertyä erilaisista maisemista kuten kuvista näkyy. Maisemakuvauksen lisäksi pallosta saa otettua jänniä lähikuvia maassa, alla olevan sammalkuvan tapaan. Kunhan jäät sulavat, pitää kokeilla minkälaisia kuvia pallolla saa vedenrajassa, kun sekä pallo että vesi toimivat heijastavina elementteinä.

Linssipalloja myy muun muassa e-Ville*.

Kauriansalmen maisematorni

Suomenniemen korkeimmalle kalliolle Painalluksenmäelle, Kauriansalmen kylään, on rakennettu talkoovoimin nelikerroksinen maisematorni. Tornista avautuu upea näkymä Kuolimojärvelle ja Suomenniemen metsiin! Maisematornin parkkipaikalle löytää osoitteella Kirkonkyläntie 434, ja veneilijöitä varten Kuolimon rantaan on tehty venepaikka, josta on kävelymatka tornille.

Kävin tornilla nauttimassa maisemista Mikkelin reissun lomassa viime elokuussa. Parkkipaikalta tornille vie noin puolen kilometrin pituinen hiekkatie, joka nousee koko ajan ylöspäin. Ylhäällä kalliolla on tornin lisäksi laavu tulipaikkoineen ja tornin juurella pöytä ja penkit eväiden syöntiä varten. Elokuisena arki-iltapäivänä paikalla ei ollut muita, mutta viikonloppuisin tornilla on varmasti kävijöitä. 

Torniin kiivetessä käteni puristuivat kaiteisiin sitä enemmän mitä korkeammalle kiipesin. Silti jo välitasanteille piti pysähtyä ihailemaan metsäistä järvinäkymää. Tornin huipulle päästyäni korkeanpaikankammo väistyi upeita maisemia ihastellessa ja elokuisen hellepäivän auringossa paistatellessa. Kevyesti puhaltava tuulikin tuntui lämpimältä ja tuli tunne kuin olisin lintu pesässään korkealla puussa, jota tuuli keinuttaa.

Raaskittuani noin puolen tunnin kuluttua kiivetä tornista alas, tutkin tornin ympäristöä ja huomasin lähistöltä lähtevän polkuja ympäröiviin metsiin. Myös takaisin autolle päin kävellessäni huomasin hiekkatieltä erkanevan ainakin pari polkua. Tutkittuani asiaa netistä selvisi, että tornin läheisyydessä kulkee monia eri polkuja, kuten Voimapolku ja Hietakankaantien, Suojavedentien ja Haukilahdentien lenkit. Poluista löytyy lisätietoa Suomenniemen sivuilta. 

Koska Kauriansalmen maisematorni sijaitsee sopivasti melkein Mikkeliin menevän tien varrella, siellä tulee varmasti käytyä uudestaan jonkin Mikkelin reissun yhteydessä. Keväällä tornista voisi myös tarkkailla lintuja, kunhan ottaa kiikarit mukaan. Seuraavalla kerralla pitää tornin lisäksi käydä tutustumassa myös johonkin alueen poluista!

Hiihtoretki Joussuolla

Saatuani tietää, että noin 230 hehtaarin suuruisella, lähes luonnontilaisella Joussuolla kiertää talvisin kylälatu, heräsi heti kiinnostus käydä siellä hiihtämässä. Joussuo sijaitsee Lappeenrannassa ja sinne pääsee kätevimmin Luteenkylästä käsin. Me menimme suolle Luteentieltä erkanevan pikkutien kautta, jonka varrelle sai auton parkkiin. Löysimme suolle johtavan ladun helposti, sillä se kulki saman pikkutien laitaa, johon jätimme auton. Autosta noustuamme laitoimme heti sukset jalkaan ja lähdimme hiihtämään itään suota kohti.

Pienen metsikön jälkeen eteemme tuli hauska kyltti, jossa toivotetaan tervetulleeksi Joussuolle, köyhän miehen Lappiin. Edessä avautuva avara suomaisema käkkyrämäntyineen muistutti kieltämättä Lapin erämaata, pienemmässä mittakaavassa vain. Helmikuun aurinko paistoi jo aavistuksen lämmittäen ja mittari näytti kuutta lämpöastetta. Korpit raakkuivat lähipuissa.

Ensimmäisessä latujen risteyskohdassa lähdimme oikealle eli kiertämään suota vastapäivään. Aavaa suota näkyivät täplittävän metsäiset saarekkeet, joista suon keskellä oleva saari on maastokartan mukaan Mustasaari. Avarassa maisemassa tuli välillä samanlainen tunne kuin Saimaan jääaavoilla hiihtäessä.

Kuva: Kimmo Kauppi

Latu jatkui kiertäen suon reunoja. Tiesimme etukäteen, että suon keskellä on laavu, jonne erkani laidassa kulkevalta reitiltä välillä oma latunsa, mutta kiersimme silti ensin koko suon. Kilometrejä oli kierroksen jälkeen kertynyt noin seitsemän. Palatessamme takaisin latujen risteyskohtaan, lähdimme hiihtämään suon keskelle vievää latua kohti laavua.

Pian saavuimme suon keskellä olevassa metsässä sijaitsevalle Ollin laavulle. Laavun nuotiopaikalla oli hehkuva hiillos, joten sieltä olivat juuri edelliset tulistelijat lähteneet. Kaivoimme repuistamme omat polttopuut, ja ne syttyivät heti kuuman hiilloksen ansiosta. Laavun seinustalla näkyi iso pino halkoja, joten omia puita ei välttämättä olisi tarvinnut. Hiihtäessämme takaisin autolle päin mietin, että tänne täytyy ehdottomasti tulla uudestaankin - sen verran upea paikka tämä suo on!

Kuva: Kimmo Kauppi