Metsien joulu

Lauri Pohjanpää on kirjoittanut aivan ihanan Metsien joulu -runon. Siinä yhdistyvät upeasti joulu ja Suomen talvinen luonto. Runoa lukiessa voi melkein nähdä lumisen vaaran kuuraisine puineen. Tämän runon ja jouluisten kuvieni myötä toivotan kaikille oikein hyvää joulua!

 

Metsien joulu

Valkeat hahtuvat hiljaa leijaa

ylitse maan ja ylitse puun.

Kuuran kourissa seisoo kuuset

kullassa talvisen aamunsuun.

Lumiset näreet kuin pienet tontut

vaeltaa valkeissa vaipoissaan

hämyssä sinisen jouluaamun

metsien kirkkoon korkeaan.  

Hiljaisuus siellä urkuja soittaa

puitten humina virsinä soi

lumien kristallikynttilät loistaa

akkunat kultaa aamunkoi. 

Kattona kirkon on sininen taivas

ikuiset hongat on pilarejaan

purppuraviitassa aurinko astuu

alttarille sen messuamaan.

Alttarina on luminen vaara
hartaana seisoo maa ja puu

lävitse valkeain hahtuvain hiljaa

metsässä aamu kirkastuu.

-Lauri Pohjanpää

Kotkaniemen joulu

Luumäellä, Kivijärven rannalla, sijaitsee presidentti P. E. Svinhufvudin kotimuseo Kotkaniemi. Museon aukiolosta ja näyttelyistä vastaa Kotkaniemi-säätiö, jonka tarkoituksena on edistää ja tehdä tunnetuksi Svinhufvudin elämäntyötä ja Suomen itsenäistymiseen liittyvää museotoimintaa. Svinhufvud vaikutti merkittävästi Suomen itsenäistymiseen, sillä hän hankki Suomelle itsenäisyysjulistuksen Venäjältä. Mikä olisikaan ollut siis parempi kohde vierailla eilisen itsenäisyyspäivän jälkeen kuin tämä!

Kävimme Kotkaniemessä katsomassa sen jouluista ilmettä ja kahvittelemassa museokahvila Ellenissä, joka on saanut nimensä Svinhufvudin puolisolta Elleniltä. Parkkialue oli lähes täynnä, joten muillakin oli näköjään sama ajatus itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Kotkaniemi on vastikään peruskorjattu, ja vuonna 1898 valmistunut päärakennus onkin nyt hyvässä kunnossa. Talon kuistille oli tuotu joulukuusi ja ruokailutilaan katettu jouluinen kattaus. Yläkerrassa oli joulumyyjäiset, joissa oli tarjolla muun muassa villasukkia, joulukortteja ja hunajaa.

 

Kiersimme kaikki avoinna olevat huoneet, kuten Ukko-Pekan työhuoneen, salin ja ruokailuhuoneen. Työhuoneessa on Ukko-Pekan näköispatsas ja suuri kirjoituspöytä, jolla on presidentin työssään tarvitsemia tavaroita. Talon keskellä sijaitseva sali on toiminut edustustilana Kotkaniemessä käyneille vieraille. Salin katossa roikkuu upea kattokruunu!

Kotkaniemi kahviloineen on avoinna pääsääntöisesti vain kesäkaudella, mutta tilauksesta ja erikoistilaisuuksien vuoksi myös muulloin. Tämä joulukuinen aukiolo oli mukava yllätys! Ajantasaiset aukioloajat ja muuta tietoa löytyy Kotkaniemen sivuilta.

Marraskuun maisemia

Marraskuuta moititaan turhaan ankeaksi. Vaikka marraskuu on tilastollisesti vähävaloinen ja harmaa, on se vähäinen valo kauniin sävyistä ja harvinaisuutensa vuoksi sitäkin arvokkaampaa. Auringon näyttäytyessä pilvien takaa, on suorastaan pakko päästä veden äärelle aistimaan talven lähestymistä. Myös harmaassa tihkusateessa on hyvä ulkoilla ja hengittää kosteanraikasta ilmaa. Mitä korkeampi ilmankosteus, sitä kauniimpia koristeita vesipisarat tekevät heinänkorsiin ja oksiin.

Marraskuussa syksyinen luonto on hiljentynyt talven odotukseen. Metsissä ja rannoilla on hiljaisen odottava tunnelma. Luonnon pysähtyneisyys haastaa myös ihmisen pysähtymään. Kun lämpötila painuu pakkasen puolelle, se tuo tuulahduksen talven tulevista kuulaista pakkaspäivistä. Järvi alkaa hiljalleen jäätyä ja ensilumi tuo talvista tunnelmaa. Kohta Saimaata peittää jää ja jäinen aava kutsuu luistelemaan tai hiihtämään.

Repovuoren luontopolku

Huttulan kylän metsissä Lemillä kiertää neljän kilometrin mittainen Repovuoren luontopolku. Sinivalkoisin merkein opastettu polku alkaa Salmentien alkupäästä, jossa on parkkipaikka sekä kota. Samalta paikalta lähtee myös Tuulimyllyn polku, ja alkumatkan molemmat polut kulkevatkin samaa reittiä. Nuorakallion jälkeen polut eroavat eri suuntiin.

Melko pian polun alkupäässä tulee vastaan upea havumaja! Maja on taidokkaasti tehty ja näyttää hyvin kodikkaalta. Majan lähiympäristössä on myös hienoja puueläimiä. Polku on varmasti suosittu lähiseudun asukkaiden keskuudessa, vaikka marraskuisena lauantaina polulla ei meidän lisäksemme näkynytkään muita liikkujia. Sorkkien jäljistä päätellen alueella liikkuu peuroja.

Nuorakallion jälkeen polku laskeutuu nuorehkoon metsään, ylittää hiekkatien ja suuntaa kohti Repovuorta. Vuoren jyrkät kalliot tulevat yhtäkkiä esiin metsän takaa - ne ovat kuin pystysuora seinä. Seinämän sivusta aletaan kapuamaan polkua ylös vuorelle. Jyrkimmissä kohdissa on apuna köysi, mutta ilman sitäkin ylös kyllä pääsee.

Repovuoren laelta on hyvä näköala lähimetsiin ja pelloille. Vesimaisemia jäin silti kaipaamaan, sillä niitä on tottunut näkemään näillä main lähes joka polulla. Vuoren kalliot ovat geometrisen labyrinttimaisia ja kallionkoloissa kasvaa kallioimarteita. Vihreydestä päätellen ei uskoisi, että marraskuu on jo yli puolenvälin.

Repovuoren kallioiden jälkeen polku jatkuu sammaleisessa kuusimetsässä ja sen jälkeen kuljetaan peltojen laitoja kunnes saavutaan takaisin lähtöpisteeseen. Polku on mielestäni kiva lyhyttä metsälenkkiä etsivälle, jota ei haittaa jyrkähkö nousu Repovuorelle. Itse pidin tällä reitillä eniten juuri kallioille noususta ja sammalien peittämistä kivistä. Sekä hienosta havumajasta!

Sumuinen syysaamu suolla

Sumuisissa syysaamuissa on taianomaista, jopa aavemaista tunnelmaa. Lahden Linnaistensuo oli kietoutunut harmaaseen sumuvaippaan, kun saavuimme sinne lokakuisena sunnuntaina. Aurinko oli juuri noussut ja se näytti sumun takana suurelta valopallolta. Lämpötila oli hieman nollan yläpuolella.

Vaikka loppusyksyä sanotaan usein ankeanharmaaksi, suolla on värejä silloinkin. Sumun hälvettyä suon heinät ja sammalet loistivat auringossa oranssin ja punaisen sävyissä, ja vihreää väriäkin vielä näkyi. Heinissä kimmelsivät tuhannet kastepisarat.

Pitkospuiden ansiosta saimme ihastella aamun tunnelmia kuivin jaloin ja tassuin suon päästä päähän. Puista kuului korppien raakuntaa ja tikkojen koputusta. Suon yli lensi myös joutsenia! Ei uskoisi, että Linnaistensuo sijaitsee vain kivenheiton päässä kaupungin keskustasta.

Srd-vuorella Dubrovnikissa

Dubrovnikin vanhankaupungin vieressä kohoaa 415 metrin korkuinen Srd-vuori, jolta on huimaavan hienot näkymät alas kaupunkiin ja Adrianmerelle. Vuorelle pääsee joko kaapelihissillä tai kävellen siksak-polkua pitkin. Kaapelihissin lähtöpiste on helppo löytää kun vain seuraa minne vaijerit päätyvät.

Kaapelihissi Srd-vuorelle.

Kävimme Srd-vuorella Dubrovnikin reissullamme lokakuun alussa. Harkitsimme ensin vuorelle kävelyä polkua pitkin, mutta edellisenä päivänä tekemämme muurikierros ja muu vanhankaupungin portaiden tallaaminen tuntui jaloissa ja aurinko paistoi sen verran kuumasti, että hissin helppous vei voiton. Ostimme meno-paluuliput, jonotimme vartin verran ja astuimme hissiin. Hissimatka kesti vain muutaman minuutin, kunnes olimme jo vuorella.

Kaapelihissin asema ja näköalaravintola.

Maisemaa näköalaravintolasta.

Jos vanhankapungin muurilta oli upeat näköalat, niin Srd-vuorelta ne ovat, jos mahdollista, vieläkin upeammat! Alhaalla jalkojen juuressa näkyy koko kaupunki ja sen takana siintää Adrianmeren aava. Kaupungin edustalla erottuu vehreä Lokrum-saari. Näitä näkymiä kannattaa pysähtyä ihailemaan ajan kanssa, sillä näkyvyys on varmasti useita kymmeniä kilometrejä joka suuntaan!

Maisemaa Srd-vuorelta.

Maisemaa Srd-vuorelta.

Vuorelta löytyy ravintola, matkamuistomyymälä ja Kroatian itsenäisyyssodasta kertova museo. Kurkkasimme museoon ovelta, mutta ulkonaolo vei voiton. Vuorella on pieni puisto, josta avautuu näkymät myös takana kohoavaan vuoristoon. Jossain tuolla vuoriston takana on Bosnia ja Hertsegovina. 

Vuoristomaisemaa Bosnia ja Hertsegovinan suuntaan.

Vuorella on kaksi muistomerkkiä, joista suuri risti näkyy alas kaupunkiin asti. Vanhankaupungin lisäksi vuorelta näkyy Lapadin niemi kukkuloineen ja kaupungin satama, jossa pysähtyvät isot risteilyalukset.

Muistomerkki Srd-vuorella.

Muistomerkki Srd-vuorella.

Vuorella sai helposti kulumaan pari tuntia aikaa. Kuten muuallakin tässä kaupungissa, vesipullo kannattaa olla koko ajan mukana, varsinkin jos vuorelle kävelee. Voin lämpimästi suositella Srd-vuorella käyntiä Dubrovnikin reissulla, se on muurikierroksen ohella suorastaan "pakollinen" käyntikohde.

Lue myös: Dubrovnikin muurikierros

Intiaanikesä

Jos syksyllä kylmän jakson jälkeen tulee vielä kesäisen lämmintä, ilmiötä kutsutaan intiaanikesäksi. Tänä vuonna kaikkien aikojen hellekesän jälkeen saatiin vielä intiaanikesä! Korkeimmillaan lämpötila nousi Lappeenrannassa +19 asteeseen 14. lokakuuta. Kuka olisi uskonut, että saamme nauttia sekä aikaisin alkaneesta kesästä että lämpimästä syksystä!

Olemme yleensä laittaneet veneen talviteloille syyskuun lopussa. Nyt ei onneksi laitettu, sillä tarkenimme vesille vielä lokakuussakin. Aurinkoinen ja tyyni sää tuntui lähes kesäiseltä auringonlaskuun saakka. Sen jälkeen huomasi eron kesään - sää kylmeni tuntuvasti heti auringon laskettua.

Intiaanikesän ainoa huono puoli on, että se saattaa sekoittaa luonnossa kasvien ja eläinten vuodenaikarytmiä. Kasvit saattavat luulla kevään tulleen ja alkaa kasvattaa silmuja tai kukkia keskellä syksyä ja linnut eivät osaakaan lähteä muuttomatkalle etelään. Näillä joutsenilla ei näyttänyt olevan vielä kiirettä muuttomatkalle etelään.

Sääennusteiden mukaan sää alkaa viiletä jo parin päivän kuluttua, joten nautitaan vielä auringosta ja lämmöstä siihen asti. Onneksi syksyn värejä saadaan ihailla vielä vähän pitempään. Ulkoilu lehtien kahistessa jaloissa tai tassuissa on parasta syksyä!