Lapinsuo

Syyspäivä Joutsenossa

Aurinkoinen syyslauantai houkutteli retkeilemään. Päätimme mennä Joutsenoon, jossa on hyvät maastot päiväretkeilyyn. Joutsenon kautta kulkee Euroopan kaukovaellusreitti E10, jota pitkin kuljimme osan matkaa. Jätimme auton Jänhiälän kylään ja lähdimme seuraamaan reitin sinisiä maalimerkkejä.

Retkieväät.

Kartan mukaan reitin varrella piti olla laavu, mutta emme nähneet sitä. Onneksi eväät eivät vaatineet paistamista, joten emme tarvinneet kuin kannon pöydäksi. Kyllä eväät maistuivatkin hyviltä syysauringossa.

Lapinsuo.

Reitti kulki ensin Jänhiälän kylätietä, josta se poikkesi metsään. Metsän ja metsäaukion jälkeen polku jatkui ojitetun suon laitaa. Poikkesimme merkityltä reitiltä ihailemaan peilityyntä suolampea kenkien kastumista uhmaten. Vesi - oli se sitten lampi, järvi, joki tai puro - tarjoaa yleensä aina luontopolun parhaat maisemat.

Suolampi Lapinsuolla.

Suon jälkeen maasto vaihtui jääkauden muovaamaksi suppa-alueeksi. Polku kiipesi suppien reunoille harjun päälle. Polun varren puissa kuului tikan koputusta. Supat ovat osa laajempaa suppa-aluetta, joka jatkuu Joutsenossa myös kuutostien toisella puolella Kiukkaanlammen ja Katralammen ympäristössä.

Polku harjun päällä.

Tullessamme seuraavaksi metsäautotielle päätimme kulkea sitä pitkin suon ympäri takaisin lähtöpaikkaa kohti. Kaukovaellusreitti olisi vienyt Imatralle päin. Tieltä poikkesimme vielä lopuksi metsään etsimään sieniä. Löysimme muutaman kangassienen ja tatin. Yhteensä koko lenkkiä kertyi kuusi kilometriä.

Syksy on tullut.

Rutolan kyläpolku

 

Kulttuuripolulla Lapatonniemessä

Lappeenrannan Rutolasta löytyy mukava opastettu kyläpolku. Kolmen ja puolen kilometrin pituinen polku kiertää Lapatonniemen ympäri. Polun lähtöpaikan osoite on Munterontie 216. Olemme kiertäneet polun pari kertaa.

Polulla on hyvät opastemerkinnät ja infotauluja kylän ja vanhan sahan historiasta. Polun varrella voi tutustua myös Salpalinjan kohteisiin; luoliin, bunkkereihin, juoksuhautoihin ja panssariesteisiin.

Maisemaa Lapatonniemestä Sahalahdelle.

Rutolan VPK:n pihalta lähdetään seuraamaan sinisellä merkittyjä tolppia. Ne ohjaavat hiekkatieltä pellolle ja metsään. Lyhyen metsäosuuden jälkeen tulee näkyviin vanhan sahan rauniot. Infokylteissä kerrotaan sahayhdyskunnan historiasta.

Vanhan sahan kivijalkaa.

Sahan raunioiden jälkeen polku vie veden äärelle. Lapatonniemen rannalta aukeaa maisema Sahalahdelle, Rovonlahdelle ja Rutolanlahdelle. Ne ovat läntistä Pien-Saimaata. Rutolan kautta kulkee myös Väliväylän melontareitti, joka yhdistää Saimaan ja Kymijoen vesistöt.

Rutolan kyläpolulla on useita infotauluja.

Rannasta reitti jatkuu hiekkatietä kylälle ja Salpalinjalle päin. Reitin lopuksi kannattaa käydä katsomassa Salpalinjan bunkkeri Vanhan Mikkelintien eteläpuolella. Bunkkerin sisäänkäyntiä koristaa Karjalan vaakuna! Lähellä VPK:n taloa sijaitsevaan miehistöluolaan pääsee vain oppaan johdolla. Se on myös käymisen arvoinen paikka!

Salpalinjan luola.

Salpalinjan bunkkeri.

Lähteellä

Lappeenrannan lähteet

Suomen vesijohtovesi on maailman mittapuulla todella puhdasta, mutta se on silti kemiallisesti puhdistettua. Lisäksi Lappeenrannan hanavesi on ei ole edes aitoa pohjavettä, vaan tekopohjavettä. Jos haluaa juoda kemikaaleista vapaata, puhdasta ja raikasta lähdevettä, voi sitä Lappeenrannassa hakea esimerkiksi Huhtiniemen ja Murheistenrannan lähteistä.

Sunisenselällä liikkuessa on kätevää hakea lähdevettä Huhtiniemen leirintäalueen rannassa olevasta lähteestä. Vesi tulee ruostumatonta terästä olevasta putkesta, josta sitä on helppo ottaa pulloon tai kanisteriin läpi vuoden. Lähde sijaitsee rannassa vanhan hyppyrimäen ja Huhtiniemen saunan puolivälissä.

Huhtiniemen lähde.

Myös Murheistenrannassa on lähde. Se on suojattu betonisella renkaalla ja vesi juoksee putkesta sen alaosasta. Vettä saa otettua pulloon, mutta putki ei ole veden ottoon yhtä kätevä kuin Huhtiniemen lähteen hana.

Murheistenrannan lähde.

Vesi on väritön neste, joka auttaa meitä näkemään sateenkaaren värit. Sillä ei ole muotoa, mutta se antaa kaikelle muodon. Se on miljardeja vuosia vanhaa, mutta uudistuu jatkuvasti. Se on elämän ja historian kehän alku ja loppu. Jokainen vesipisara on oma mikrokosmoksensa ja kuljettaa mukanaan tietoa muinaisista ajoista ja maailmoista, joita emme vielä kykene ymmärtämään. Se esiintyy nesteenä, kiinteänä aineena ja vesihöyrynä. Sitä on kaikkialla ja kaikessa. Se on avain ihmisen terveyteen ja ihmisellä on avain veden terveyteen.

–Charlie Ryrie, Veden parantava voima, 1999 

Huhtiniemen lähde.

Riutanniemi

Riutanniemi - osa Haikkaanlahden retkeilyreittiä

Taipalsaaren Haikkaanlahdella on noin 20 kilometrin retkeilyreitti. Jos haluaa tehdä parin tunnin päiväretken, voi reitin kulkea vain osittain. Esimerkiksi Riutanniemen kiertävä osuus on noin viiden kilometrin mittainen ja sen varrella on Riutan laavu.

Riutanselkä pilkottaa puiden lomasta.

Riutanniemen retkipolku.

Olemme kävelleet Riutanniemen reitin talvella ja nyt syyskesällä. Lähtöpisteeksi sopii hyvin karttakuvassa oleva "Olet tässä" -piste. Polku kulkee suurimmaksi osaksi metsässä, mutta laavun tienoilla kuljetaan kalliolla, josta on hieno näköala Saimaalle. Sen jälkeen reitti jatkuu taas metsässä ja metsäteillä.

Läpikuljettava kivi.

Reitin erikoisuus on läpikuljettava kivi. Kaksi valtavaa kallionlohkaretta nojaavat toisiinsa niin, että niiden välistä mahtuu kulkemaan. Voi siis kirjaimellisesti mennä läpi harmaan kiven. Hieno jälki jääkaudesta! Muutenkin reitin varrelta löytyy useita erikoisen mallisia kallioita ja kiviä sekä yksi pystysuora kalliojyrkänne.

Riutanniemen metsää.

Mustikanvarvut ruskan väreissä.

Sunisenselkä

Saimaan Sunisenselällä Lappeenrannassa voi retkeillä kesät talvet. Kesällä voi uida, meloa ja veneillä ja talvella retkiluistella ja hiihtää. Uimarantoja on monta; Voisalmessa, Tyysterniemessä, Korkkitehtaalla ja Huhtiniemessä. Myös saarien rannoilta löytyy uimapaikkoja.

Sunisenselällä on kolme saarta; Nuottasaari, Naurissaari ja Ruohosaari. Jokaisesta saaresta löytyy nuotiopaikkoja ja Ruohosaaresta lisäksi laavu. Saarien auringon puolella olevat sileät kalliot on kuin tehty auringonottoon ja eväiden syöntiin. Historiasta kiinnostuneille Naurissaaresta ja Ruohosaaresta löytyy Salpalinjan juoksuhautoja, bunkkereita ja korsuja.

Auringonlasku Sunisenselällä.

Tyyni Saimaa ja Nuottasaari.

Kesällä sääennusteen luvatessa viikonlopuksi aurinkoa retkemme suuntautuu usein johonkin Sunisenselän saarista. Mukaan otetaan tietysti eväät. Tänään olimme Naurissaaressa syyskesän epätavallisen lämmintä päivää viettämässä.

Naurissaaressa eväiden kera.

Talvella Sunisenselälle tehdään ladut kun säät sallivat. Ladut kulkevat Huhtiniemestä Nuottasaaren läpi Voisalmeen ja Ruohosaaren ympäri. Yleensä tykkään hiihtää jäällä latujen ulkopuolella, jos lunta ei ole liikaa. Varsinkin kevättalvella hankikannon aikaan on nautinto hiihdellä avaralla jäällä, pysähtyä johonkin saarista ja kaivaa repusta termospullollinen lämmintä juotavaa. Lumettomina talvina jäällä voi retkiluistella.

Sunisenselän peilijäätä.

Hiihtoretken evästauko Nuottasaaressa.

Vantaankoski

Vantaankoski ja vanha viilatehdas

Vantaankosken kuohut ja historiallinen viilatehtaan ympäristö ovat tutustumisen arvoisia paikkoja. Me kävimme ihailemassa kosken syksyistä maisemaa lokakuussa. Vanha viilatehdas ympäristöineen teki vaikutuksen - kivenheiton päässä Kehä III:n ruuhkia löytyy näin rauhallinen paikka. Koko viilatehtaan niemi on kaunista puistoaluetta.

Vanha viilatehdas.

Vantaankosken ympäristössä on asuttu jo kivikaudella, mikä tuo oman vivahteensa paikalla vierailuun. Esi-isämme ovat katselleet tätä maisemaa jo kauan sitten; maisemaa, joka on edelleen sama, mutta kuitenkin erilainen. Historiaa henkii myös Kuninkaantien silta, joka ylittää kosken. Kuninkaantie toimi ennen vanhaan Turku-Viipuri maantienä.

Vantaankosken virtausta.

Vantaankosken viertä kulkee lyhyt luontopolku, joka kannattaa käydä kävelemässä. Ainakin ruska-aikaan se oli todella kaunis kun värikkäät vaahteranlehdet putoilivat puista ja kahisivat jaloissa. Polulla on puuportaita ja -kaiteita sekä istumapaikkoja. Mustakosken sillan kautta pääsee joen toiselle puolelle, jos haluaa kävellä lenkin koskialueen ympäri.

Vantaankosken luontopolkua.

Koskinäkymä Mustakosken sillalta.

Ikkuna Vantaankosken syksyyn.

Säänjärven retkipolku

Säänjärven entiseltä kyläkoululta lähtee vajaan neljän kilometrin mittainen retkipolku, joka kiertää Valkjärven ympäri. Reitti lintutorneineen sopii hyvin kevyeksi sunnuntairetkeksi varsinkin muuttolintuaikaan. 

Valtava muurahaispesä retkipolun varrella.

Kuljimme reitin maaliskuun puolivälissä ja bongasimme läheiseltä pellolta joutsenia. Valkjärvi oli vielä jäässä ja ainoat muuttolintuhavaintomme olivat nuo joutsenet. Kiikarit kannattaa ottaa tälle reitille mukaan ja tulla myöhemmin keväällä kun muuttolintuja on enemmän. Lintutorni on Valkjärven rantaluhdalla ja sinne vievät pitkospuut.

Lintutornin jälkeen polku jatkuu metsään, jossa on aivan polun varrella suuri muurahaiskeko. Muitakin muurahaispesiä näkyi. Kesällä ei siis kannata tallailla polulla sandaaleissa...

Jäinen Valkjärvi ja rantaluhtaa.

Valkjärven lintutorni.

Reitin puolivälissä on komea kota, mutta emme pysähtyneet siihen näin lyhyellä reitillä. Valkjärven rantaluhdan lisäksi polku kulkee kuusikossa ja lehtimetsässä sekä kauniissa koivikossa. Osan matkaa reitti kulkee pientä kylätietä.

Jäinen metsikkö.

Reitin vetisissä kohdissa on pitkospuut.

Tupamäki

Tupamäen kalliolabyrintti ja luola

Lappeenrannan Sinkkolassa on Tupamäen kallioalue, joka muistuttaa labyrinttia. Lohkareet ovat suorareunaisia ja suorastaan kutsuvat kiipeilemään. Kallioiden välissä on syviä ja kapeita rotkoja, joten varovaisuus on tarpeen. Kiipeilyn jälkeen on mukava istahtaa korkeimmalle laelle ihailemaan maisemia.

Tupamäelle pääsee esimerkiksi Vanhalta Viipurintieltä Hämmäauteensuon parkkipaikalta voimalinjaa seuraamalla. Mäki näkyy linjan vasemmalla puolella. Kävelymatkaa Vanhalta Viipurintieltä Tupamäelle on noin kilometri. Tupamäkeä kutsutaan myös Tupavuoreksi, mutta sitä ei pidä sekoittaa Vilkjärven suunnalla olevaan Tupavuoreen.

Tupamäen kalliolabyrinttia.

Tupamäellä on luola, jota lähikylien asukkaat ovat käyttäneet piilopaikkana muun muassa 1700-luvun sotien aikana. Luola sijaitsee kallion laidalla ja sen voi havaita vain luolalle vievistä tikkaista. Jos tikkaita ei olisi, luolaa ei kallion päältä huomaisi. Luolalla käydessä kannattaa olla mukana kaveri, sillä toisen on hyvä tukea tikkaita toisen kiivetessä. Myös taskulampusta on apua luolan pohjalla käydessä.

Alemmalta kalliotasanteelta laskeudutaan luolaan.

Luolan pohjalle vievät toiset tikkaat.

NCC suunnittelee louhivansa aivan Tupamäen vieressä olevalta kallioalueelta miljoona kuutiota kiveä. On todella sääli, jos näin ainutlaatuinen alue tuhotaan. Kallioilla ja metsässä kulkee paljon polkuja, joten alue on ulkoilijoiden ahkerassa käytössä eläimistä puhumattakaan.

Tupamäen kivipaaseja.

Jyrkkä kallioseinämä Tupamäellä.

Lue myös: Hyvästi Tupamäki

Orrainpolku

Jos haluaa patikoida päiväretken erämaisissa maisemissa, niin Orrainpolku on sopiva reitti. Se on noin kymmenen kilometrin mittainen ja sen varrella on kaksi laavua. Polun lähtöpiste ja parkkipaikka ovat Partakoskentien vasemmalla puolella, noin viisi kilometriä Partakoskelta eteenpäin Savitaipaleen suunnasta tultaessa.

Luotolahdenvuorelta on upeat maisemat.

Olen patikoinut koko reitin keväällä ja syksyllä. Molempina vuodenaikoina reitti teki vaikutuksen. Keväällä kallioilta valuivat hienot jääpuikot ja Kuolimojärven jää lauloi ja syksyllä taas ruska teki tuloaan. Molemmilla kerroilla muita ihmisiä näkyi vain kourallinen.

Peikkometsää.

Reitin paras kohta on korkea Luotolahdenvuori, josta on näköalat Kuolimojärvelle ja Luotolahdenkapian salmelle. Pysähdyimme molemmilla kerroilla sekä toisella laavulla että Luotolahdenvuoren laella, joten aikaa reitillä kului useampi tunti. Keväällä kulku oli hitaampaa, sillä joissakin kohdin oli edettävä varovasti liukkauden vuoksi.

Luotolahdenkapian laavulta on järvinäkymä.

Pidän Orrainpolusta sen vaihtelevuuden ansiosta; reitti kulkee poluilla, pitkospuilla, kallioilla ja metsäteillä. Kuolimojärven karu kauneus viehättää myös. Keväällä metsäteiden lumella näkyi runsaasti hirvien jälkiä. Syksyllä näimme erikoisen näyn Partakoskentien varrella: hirvenmetsästäjiltä oli ilmeisesti tipahtanut kyydistä hirven sydän. Se lojui keskellä tietä.

Pitkospuut myötäilevät Kuolimojärven rantaa.

Orrainpolku on hyvin merkitty ja polkujen risteyksissä on opasviitat. Reitiltä voi tehdä poikkeamia jos haluaa kulkea esimerkiksi enemmän metsäteitä pitkin tai kiertää vain osan lenkistä. Suosittelen reittiä normaalikuntoisille, jotka eivät pelästy jyrkähköä nousua Luotolahdenvuorelle.

Jääpuikot kimaltelevat kevätauringossa.

Kärnäkoski

Kärnäkosken linnoitus ja mylly Savitaipaleella

Kävimme tutustumassa historialliseen Kärnäkosken linnoitukseen kauniina kesäpäivänä. Linnoitus on rakennettu jo 1700-luvun lopulla ja mylly sahoineen 1800-luvulla. Vierailulla oli siis ilmassa historian siipien hennonrouheaa havinaa vesielementillä höystettynä. Oikein oiva retkikohde!

Kärnäkoski löytyi helposti, sillä se on aivan Partakoskentien varrella. Koski kulkee tien alitse ja oikealla puolella on vanha mylly, jonka Kärnäkosken kylätoimikunta on kunnostanut. Rakennuksen ovet olivat auki ja myllyn katossa pesivät pääskyt.

 

Kärnäkoski on idyllinen paikka.

Pääsky katselee kotinsa eli myllyn ikkunassa.

Myllyrakennuksen toisessa päädyssä oli avoin ovi. Suuresta huoneesta löytyi vanhoja sahan koneita ja pirttipöydät, joiden ääreen mahtuisi isompikin porukka istumaan. Joitakin tapahtumia siellä on järjestettykin. Siinä tuli taas mieleeni, kuinka tärkeää on vaalia vanhoja rakennuksia eikä purkaa tai päästää kaikkea vanhaa rapistumaan.

Rataspyörissä on ajan patinaa.

Linnoitus on hyvässä kunnossa ja valleilta on hienot näkymät Saimaalle. Kesällä lampaat laiduntavat vapaina ja pitävät vallien heinikon lyhyenä, mutta valitettavasti jo parina vuonna lampaita on kadonnut. On todella harmi, jos omistajat eivät enää uskalla antaa lampaitaan kesäksi Kärnäkoskelle varkaiden vuoksi.

Kärnäkosken lammas karitsoineen.

Linnoituksen muureja.

Tien vastakkaiselta puolelta lähtee lyhyt polku laavulle. Laavu on hyvällä paikalla rinteessä ja sieltäkin on järvinäkymät. Rantavedessä näkyy vanhojen lotjien osia, sillä paikalla on ollut lotjasatama.

Kärnäkoski on kiva retkikohde, "Savitaipaleen Suomenlinna", jonne kannattaa suunnata aurinkoisena päivänä vaikkapa eväskorin kanssa. Toivotaan, että lampaat saisivat laiduntaa linnoituksessa tulevina kesinä ilman varkaita.

Lapakisto

Lapakisto on Lahden seudun oma Nuuksio! Se tuli ensimmäisenä mieleeni kun aloitimme retkemme elokuisena sunnuntaina. Lapakiston luonnonsuojelualue sijaitsee Nastolassa ja sinne löytää helposti osoitteella Sammalistontie 8. Reitin lähtöpisteessä on tilava parkkialue.

Komea puupolku toivottaa tervetulleeksi Lapakistoon.

Lapakistossa on mahdollisuus valita useammasta reitistä mieleinen tai yhdistellä reittejä. Me kuljimme keltaisen ja sinisen reitin yhdistäen noin kuuden kilometrin matkan. Reitin varrelle osui muun muassa kaksi laavua, usea tulipaikka, neljä järveä, kallioita, suo pitkospuineen ja jylhä kalliojyrkänne. Se on monipuolinen kattaus noin lyhyelle matkalle. Ensimmäiselle laavulle järven rantaan johtaa leveä puupolku, joten myös pyörätuolin tai lastenvaunujen kanssa pääsee rentoutumaan tulen ja veden äärelle.

Alueen järvissä kasvaa lumpeita.

Polut kulkevat mukavasti järvien viertä, joten maisemia saa vähän väliä ihailla. Reittien varrelle osuvat Ahvenlammi ja pienet järvet Lapakisto ja Sammalisto sekä suuremmat järvet Kalliojärvi ja Pitkäjärvi. Reitit on merkitty selkeästi eri värein ja risteyskohdissa on hyvät opasteet. Järvien rannat ovat ihanan metsäiset ja erämaiset.

Kallioille kannattaa pysähtyä ihailemaan maisemia.

Matkan varrella näimme majavan järsimiä ja keoksi kasaamia puita sekä karhun penkoman kannon. Muita retkeilijöitä tuli harvakseltaan vastaan, mikä johtunee siitä, että olimme aikaisin liikkeellä. Lähtiessämme parkkipaikalla oli jo enemmän autoja.

Polut ovat helppokulkuisia.

Tämä oli ensimmäinen käyntini Lapakistossa, ja niin mukava kokemus, että sinne on päästävä uudestaan. Loppukesän maisemien jälkeen olisi ihanaa nähdä Lapakisto myös ruskan väreissä. Suosittelen retkikohdetta lämpimästi sunnuntairetkeilijöille helpon saavutettavuuden ja selkeiden opasteiden ansiosta!

Pitkospuut Sammalistonsuolla.