Kukkakylpy jaloille

Keskikesän kukista saa ihanan värikkään jalkakylvyn! Kylpy on helppo järjestää, sillä siihen voi kerätä mitä vain kukkia, joita sattuu löytämään. Tein tänään kukkakylvyn mökkimme pihalta kerätyistä kukista; päivänkakkaroista, harakankelloista, ruusuista, puna-apiloista, hiirenvirnoista, mäkitervakoista ja metsäkurjenpolvista. 

Kylpyä varten laita (lähde)vettä astiaan aurinkoon lämpenemään. Kerää muutama kourallinen kukkia ja laita ne veteen. Veteen voi lisätä myös hyppysellisen merisuolaa. Anna kukkien liota vedessä jonkin aikaa. Jalkakylpy on valmis! Sitten vain istu mukavasti ja upota jalat veteen vähintään vartiksi.

Kesävarpaat kukkakylvyssä.

Pieni koirammekin kävi kastamassa tassunsa kukkavedessä. Hän ei paljon tassukylvystä perusta vaan viettää kesää mieluummin vaikkapa maistelemalla paistettua ahventa.

Lappeenrannan hiekkalinna 2016

Lappeenrannan satamassa on ollut jo vuodesta 2004 lähtien joka kesä suuri hiekkalinna. Kolmesta miljoonasta kilosta hiekkaa on rakentunut muun muassa dinosauruksia, satuhahmoja, sankareita, sirkustunnelmaa ja tietysti linnoja. Tänä kesänä hiekkalinnan teemana on keskiaikainen ritarilinna.

Hiekkalinnan avajaisia vietettiin 11.6. ja linna on avoinna elokuun loppuun asti. Veistäjät ovat tehneet upeaa työtä! Heitä on tullut Suomesta, Venäjältä, Latviasta, Liettuasta, Englannista ja Hollannista.

Tämänvuotisen hiekkalinnan erikoisuus on hiekkakappeli. Nimensä mukaisesti kappelin seinät, alttari ja alttaritaulu on tehty hiekasta. Kappelissa pidetään hartauksia torstaisin ja sunnuntaisin kello 15 koko kesän ajan. Lappeenrannan hiekkakappeli on ensimmäinen laatuaan maailmassa ja sen on suunnitellut hiekka- ja jääveistäjä Kimmo Frosti.

Oma suosikkini Lappeenrannan hiekkalinnoista on vuoden 2009 Satulinna. Se oli upea ilmestys ja oikeasti linnamainen torneineen ja linnanmuureineen.

Lappeenrannan hiekkalinna vuonna 2009.

Muukonsaari

Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö järjesti toukokuun lopussa Muukonsaari-päivän, jossa halukkailla oli mahdollisuus päästä tutustumaan Muukonsaareen ja siellä olevaan retkikeskukseen. Säätiön väki vei retkeilijöitä Muukonsalmen yli veneellä saareen. Kävimme saaressa ensimmäistä kertaa ja kävelimme sen läpi pohjoiskärjessä olevaan retkikeskukseen.

Muukonsaari sijaitsee lähellä Joutsenon satamaa, Pöyhiänniemen edustalla. Niemestä on Muukonsaareen matkaa alle sata metriä, mutta sinne ei sulan veden aikaan pääse kuin veneellä välissä olevan Muukonsalmen vuoksi. Saari on kooltaan satoja hehtaareja ja sen luonto on monipuolista ja rikasta. Saaren pohjoispäässä on luonnonsuojelualue. 

Muukonsaaressa kulkee merkitty luontopolku saaren pohjoisosan suojelualueella, retkikeskuksen vieressä. Polku on vain kilometrin mittainen, mutta maisemiltaan upea: rantakallioilta voi ihailla Suur-Saimaata ja kulkea sen jälkeen rehevässä lehdossa lehmusten ja pähkinäpensaiden katveessa. Muualla saaressa ei varsinaisia polkuja ole.

Muukonsaaren maisemaa Saimaalle.

Muukonsaaren lehtomaisemaa.

Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö suunnittelee Muukonsaareen sen läpi kulkevaa luontopolkua, mutta suunnitelman toteutuminen ei ole mitenkään varmaa. Lauantaina saarella kulkijoita varten oli puihin laitettu väliaikaiset opastenauhat. Reitti oli melko haastava, sillä monessa kohtaa metsä oli tiheää ryteikköä. Siinä oli myös oma viehätyksensä, sillä niin viidakkomaista tunnelmaa ja paksuja, vanhoja puita Lappeenrannassa harvoin näkee. Matkan varrella oli muun muassa kilpikaarnamäntyjä, ikivanhoja kuusia, metsälehmuksia, lahopuita ja saniaislehtoja, mutta myös hakkuuaukeita.

Retkikeskukseen saapuessamme grillikatoksessa olivat makkarat ja letut paistumassa. Niiden maistelun lomassa virkistysaluesäätiön ihmiset kertoivat, että grillikatos ja nuotiopaikka ovat vapaasti retkeilijöiden käytettävissä. Sauna, ruokalarakennus ja mökit ovat vuokrattavissa. Toistaiseksi saareen pääsevät vain veneilijät, mutta säätiössä mietitään kuljetuksen järjestämistä myös muille.

Muukonsaaren retkikeskuksen sauna.

Muukonsaaren laituri.

Muukonsaaren rantaa.

Toivottavasti Muukonsaareen saadaan joskus luontopolku saaren päästä päähän ja kulkumahdollisuus myös ilman venettä. Voisiko Pöyhiänniemestä rakentaa saareen sillan, sillä matkaa on alle sata metriä? Imatralla Malonsaareen johtaa pitkä puusilta. Sopisiko Muukonsaareen samantyylinen ratkaisu?