Hiukanharjun luontopolku

Kiersimme Kainuussa sukulaisvierailun lomassa Hiukanharjun luontopolun, joka kulkee upeissa maisemissa Sotkamossa. Neljän kilometrin mittainen polku lähtee Hiukan uimarannan tuntumasta osoitteesta Tervatie 3. Opasteet neuvovat kiertämään polun myötäpäivään, mutta koska menimme ensin ihailemaan upeaa hiekkarantaa, lähdimme vähän kuin huomaamatta kulkemaan reittiä vastapäivään. Siihen suuntaan kiertäessä lenkin hienoimmat maisemat osuvat reitin alkupuoliskolle.

Hiukan hiekkarantaa harjuineen kutsutaan Kainuun Rivieraksi - eikä suotta. Pitkä ja matala ranta on hienoa vaaleaa hiekkaa ja Ison Sapsojärven vesi kirkasta. Aurinkoisena keskikesän päivänä järvi kimalteli vaaleansinisenä ja hiekka tuntui lämpimältä kun istuimme ihastelemassa maisemaa, jolle eteläisessä Itä-Suomessa vetää vertoja vain Huuhanranta Ruokolahdella.

Rannalta polku nousee harjun päälle, jossa se kulkee rantaa myötäillen. Harjun erikoisuus on pois kuluva hiekka, jonka vuoksi reunalla kasvavien puiden juuret kasvavat ikään kuin ilmassa. Paikka paikoin itse polkukin on jo aivan hiekkajyrkänteen reunalla. Iso Sapsojärvi pilkottaa puiden lomasta, ja harjun korkeimmalta kohdalta on vaikuttava näkymä järven aavalle. Pariin kohtaan on rakennettu portaat alas rantaan.

Reitin rantaosuuden puolivälissä polku poikkeaa kiertämään suolammen. Pienen suon yli kuljetaan pitkospuita pitkin ja muu ympäristö on raikasta mäntymetsää. Lammen jälkeen voi valita kiertääkö koko neljän kilometrin lenkin vai oikaiseeko ja kulkee vain kaksi ja puoli kilometriä. Kannattaa ehdottomasti kiertää koko lenkki eikä oikaista, sillä koko lenkin kiertämällä luvassa on lisää kaunista rantamaisemaa ja muun muassa vanha tervahauta.

Kuva: Kimmo Kauppi

Vastapäivään kiertäessä lenkin loppupuolisko on hiekkateitä mäntymetsämaisemissa. Reitti ohittaa hautausmaan, vesitornin ja hotellin. Lopuksi reitti ohjaa takaisin lähtöpisteeseen uimarannalle, jossa voi sään suosiessa pulahtaa reippailun päätteeksi uimaan! Kaikkiaan tämä luontolenkki on hieno kokonaisuus informatiivisine opastauluineen, joissa kerrotaan muun muassa rannan kivikautisesta asutuksesta. Lisäksi paikka on helposti saavutettavissa, sillä hiekkaranta polkuineen sijaitsee aivan Sotkamon keskustan tuntumassa.

Vastoja ja vihtoja

Saunavasta tai -vihta kuuluu kesään! Se, kummalla nimellä tuota hyväntuoksuista löylypiiskaa kutsuu, riippuu pitkälti asuinpaikasta. Karkeasti jaoteltuna vihta-sanaa käytetään pääkaupunkiseudulla ja Länsi-Suomessa ja vasta-sanaa Keski- ja Itä-Suomessa. Itse olen Etelä-Karjalassa asuvana ja Pohjois-Karjalassa mökkeilevänä tottunut vastaan, mutta Hämeessä asuneena myös vihta kuulostaa luontevalta.

Kuva: Kimmo Kauppi

Koivuvastat ovat perinteisiä kesäsaunan tunnelmantuojia, ja paras aika niiden tekoon on pari viikkoa juhannuksen molemmin puolin. Yleensä vasta tehdään rauduskoivusta, sillä sen lehdet ovat kestävämmät kuin hieskoivussa, mutta mukaan kannattaa laittaa myös hieskoivun oksia niiden voimakkaamman tuoksun vuoksi. Saunoessa vasta upotetaan kylmään veteen ennen käyttöä ja aina silloin, kun sillä ei ropsita.

Koivuvastat juhannussaunassa.

Koivuisen vastan lisäksi kannattaa kokeilla myös katajavastaa. Se ei tunnu käytössä niin piikikkäältä kuin voisi luulla. Katajainen vasta sopii mielestäni erityisen hyvin loppukesään, kun koivuvastakausi on jo ohitse. Katajavastat haudutetaan kuumassa vedessä ennen käyttöä, jolloin piikit pehmenevät sopivasti, ja lisäksi haudutusvedestä saa hyväntuoksuisen löylyveden. Katajoilla ropsuttelu on eräänlaista kotikutoista akupunktiohoitoa!

Katajavastat.

Katajavastat mökkisaunassa.

Koivun ja katajan lisäksi vastan voi tehdä myös esimerkiksi pihlajasta, lehmuksesta, lepästä, tammesta, vaahterasta tai syreenistä! Näitä muita vastoja en ole vielä kokeillut, mutta ajattelin tästä lähtien tehdä joka kesä jonkin uudenlaisen vastan. Tämän kesän uusi kokemus oli kataja. Vastatarpeita kerätessä tulee muistaa, että niitä saa kerätä vain omasta metsästä tai maanomistajan luvalla.

Lasolan hiidenkirnu

Lappeenrannan ympäristössä on kaksi hiidenkirnua, joista toinen on Ruusin Turasalossa Taipalsaarella ja toinen on Lasolan kylässä. Olimme jo aiemmin käyneet katsomassa Turasalon hiidenkirnua, ja nyt poikkesimme mustikanpoimintareissulla vilkaisemassa Lasolan vastaavaa. Hiidenkirnulle pääsee Kokkokalliontieltä käsin, ja maastokartasta näkee sen tarkemman sijainnin pienen kallion päällä.

Hiidenkirnut ovat jääkauden aikaansaannoksia, sillä ne ovat syntyneet jäätikön voimakkaasti virtaavien sulamisvesien ja niissä pyörineiden kivien muovatessa kalliota. Lasolan kirnu on kovin vaatimattoman kokoinen, sillä Suomen suurimpiin hiidenkirnuihin mahtuu vaikka ryhmä ihmisiä sisälle. Kirnut ovat rauhoitettuja luonnonsuojelukohdeita, mistä on tieto tämänkin kohteen lähellä olevassa kyltissä.

Muinaissuomalaiset uskoivat, että monet jääkauden jäljet, kuten hiidenkirnut ja -kiukaat, ovat hiisien tekosia. Entisaikaan nimittäin uskottiin, että ennen ihmisiä Suomea asuttivat hiidet, jotka kirnusivat maidosta voita näissä kalliokuopissa - siitä nimitys hiidenkirnu. Vaikka nykyään tämänkaltaisille luonnon erikoisille teoksille on tieteellinen selitys, on näissä paikoissa silti aina vähän mystinen tunnelma - henkäys meidän suomalaisten historiaa...