Imatran kylpylän luontopolku

Imatran kylpylän luontopolku lähtee kylpylän parkkipaikan reunasta koilliseen Saimaan rantaa myötäillen. Kylpylälle pääsee osoitteella Purjekuja 2, Imatra. Kylpylän vastaanotosta voi hakea luontopolun esitteen, jossa on polun kartta sekä tietoja alueen kasveista ja eläimistä. 

Polun pituus on  vähän yli neljä kilometriä. Reitin varrella on Saimaan rantamaisemaa, hiekkarantaa, vanhoja venevajoja ja metsää. Minua tällä reitillä viehättivät erityisesti vanhat venevajat, joita ei tavallisesti sisämaassa paljon näe. Nämäkin vajat ovat uhanalaisia, sillä niiden sanotaan rumentavan rantamaisemaa... Kunnostus tekisi niille ihmeitä.

Imatran kylpylän luontopolun maisemaa.

Luontopolku seurailee rantaa Lempukan hiekkarannan ja Hossukan kautta Malonsalmeen saakka, josta palataan takaisin hieman eri reittiä. Polun numeroidut rastipisteet helpottavat reitin seuraamista. Puissa on sekä valkoisia että sinisiä maalimerkkejä, joista valkoiset ovat luontopolun merkkejä. Rannassa kulkee yksi osuus myös Euroopan E10-kaukovaellusreitistä, joka on merkitty sinisillä merkeillä.

Imatran kylpylän luontopolulla.

Aurinkoisena kevätpäivänä polulla oli nautinto kävellä ja seurata luonnon heräämistä kevääseen. Saimaa oli juuri vapautumassa jäästä ja linnut lauloivat jo innokkaasti. Muurahaiskeoissa ei vielä näkynyt liikettä.

Muurahaiskeko.

Imatran kylpylän luontopolulla.

Polun rantaa myötäilevä menomatka oli mielestäni parempi kuin hieman kauempana rannasta kulkeva paluumatka. Toisaalta paluu sujui joutuisammin kun ei tarvinnut vähän väliä pysähtyä kuvaamaan venevajoja, hih.

Lempukan hiekkarannalla on pitkä laituri, josta on varmasti kesällä hyvä mennä uimaan. Muutenkin ranta vaikutti suojaisalta ja siistiltä. Saimaa näytti taas parhaita puoliaan taivaan sinen heijastuessa sulan veden kohdista.

Lempukan rannan laituri.

Vanhoja venevajoja.

Kaiken kaikkiaan pidin tästä reitistä paljon ja tämä tulee varmasti kierrettyä uudestaankin. Silloin samalle kerralle voisi yhdistää myös Lammassaaren luontopolun, jolle on yhteys tältä reitiltä. Lähellä sijaitsee myös Malonsaari, jonka kiertäminen toisi muutaman kilometrin lisää. 

Imatran kylpylän luontopolun maisemaa.

Luontopolun maisemiin Lempukan ja Hossukan väliselle virkistysalueelle on suunnitteilla uuden asuinalueen rakentaminen. Imatran kaupungin omistama varttunut metsä joutuisi väistymään satojen tai jopa tuhannen asukkaan tieltä. Mahdollinen tuleva asuinalue on ristitty Maisemarannaksi ihan aiheesta, sillä sen verran upeat näkymät Saimaa tarjoaa. On ymmärrettävää, että ihmiset haluavat asua veden äärellä, mutta silti suuren metsäalueen katoaminen säälittää. Toivottavasti rantaan jätetään edes leveä metsäkaistale ja rantapolku paikoilleen.

Lammassaaren luontopolku

Lammassaaressa Imatralla kiertää vajaan neljän kilometrin mittainen luontopolku. Polku lähtee saareen tuovan pengertien päästä vasemmalle myötäpäivään saarta ja se on merkitty puihin valkoisin maalimerkein. Puolet matkasta polku mukailee rantaa, joten näköalat Saimaalle ovat upeat. 

Lammassaaren luontopolulla.

Viitta luontopolulle.

Polku kiertää ensin saaren eteläosan, jonka niemen kärjessä on kivikaudella ollut asutusta. Opastauluissa kerrotaan kivikautisesta asutuksesta. Rantapolulla tallatessa ymmärtää hyvin miksi kivikauden asukkaat ovat asettuneet Lammassaaren rannoille asumaan. Suojaisa aurinkoinen hiekkaranta kalavesien äärellä ja riistametsien lähellä on ollut sijainniltaan ihanteellinen. Ehkä siksi vielä nykypäivän ihmisilläkin on geeneissä kaipuu rannoille veden äärelle... Tänäänkin saaressa oli paljon ulkoilijoita.

Lammassaaren rantaa.

Saaren eteläosasta polku jatkuu länsirantaa pitkin kodalle. Kodan luona rannassa on kaksi nuotiopaikkaa penkkeineen. Tulipaikkoja on muutama myös muualla saaressa. Tulen saa tehdä vain näille rakennetuille nuotiopaikoille.

Lammassaaren kota.

Lammassaaren luontopolulla.

Kodan jälkeen luontopolku kääntyy ylemmäs saaren keskiosiin. Merkitty luontopolku ei siis kierrä koko saarta rantoja myöten, vaan se on ohjattu puolenvälin paikkeilta keskemmälle saarta ilmeisesti monipuolisemman maaston vuoksi. Siellä on muutama jyrkempi nousu, mutta reitti on mielestäni silti helppokulkuinen. Polku kulkee harjulla mäntymetsässä ja sen varrella näkyy jääkauden luomia suppia. Harjuilta polku päätyy takaisin lähtöpisteeseen. 

Seuraavalla kerralla taidan kauniista harjumaisemista huolimatta kiertää saaren kokonaan rantaa myöten, sillä Saimaa-näkymää ei mikään voita. Rannoilla voi nähdä myös vesilintuja, joita tänään huhtikuisena sunnuntaina edustivat sorsat ja lokit.

Lammassaaren rantaa.

Sorsapariskunta.

Lammassaari sopii täydellisesti sunnuntailenkiksi hyvän sijaintinsa ja hienojen maisemiensa ansiosta. Luontopolun lisäksi saaressa on pururata, joka soveltuu hyvin juoksemiseen. Maastopyöräilijöille ja veden äärellä viihtyville rantapolku on oivallinen reitti.

Tuohtjärven lenkki

Lemillä sijaitsevan Tuohtjärven ympäri kulkee kahdeksan kilometrin pituinen reitti, joka sopii käveltäväksi tai pyöräiltäväksi. Reitti kulkee hiekkatiellä ja metsäautotiellä, joten se on helppokulkuinen. Lenkin lähtöpaikaksi sopii Niittykulman kahvilan piha, josta on viitoitus reitille. Kahvilan osoite on Uimintie 677, Lemi.

Kiersimme lenkin kävellen aurinkoisena huhtikuun päivänä. Reitti alkoi hiekkatienä ja kääntyi myöhemmin metsäautotielle. Tien varrella näkyi kuusimetsää, mäntykangasta ja hakkuuaukeita. Pari komeaa kalliota osui myös reitin varrelle.

Tuohtjärven reitillä.

Tuohtjärven reitillä.

Reitti on merkitty puihin maalatuilla oransseilla täplillä, joten sitä oli helppo seurata. Lenkin loppupuolella on metsästysseuran maja, jonka pihalla oleva nuotiokatos on myös retkeilijöiden käytettävissä.

Itse Tuohtjärvi näkyy reitillä vain kahdessa kohtaa. Reitin loppupuolella Uimintieltä avautui paras maisema järvelle. Järven rannasta löytyi myös kaunis keväinen jokinäkymä.

Tuohtjärvi.

Uimintieltä reitti päätyi takaisin Niittykulman kahvilan pihaan. Reitti oli niin nopeakulkuinen, että pitempää reissua kaipaavalle voin suositella reitin yhdistämistä vaikka pitkäksi pyöräilyretkeksi Lappeenrannasta Lemille ja takaisin.

Niittykulman kahvila.

Kuusenkerkkäsiirappi

Kevät saapuu ja sen myötä kuuset kasvattavat heleänvihreitä vuosikasvaimia eli kuusenkerkkiä. Kerkissä on paljon hivenaineita, antioksidantteja ja vitamiineja. Ne sopivat syötäviksi sellaisenaan tai niistä voi tehdä maistuvaa kuusenkerkkäsiirappia. Siirappia voi käyttää hunajan tapaan ja sen sanotaan käyvän myös yskänlääkkeestä.

Kuusenkerkkäsiirappia.

Kuusenkerkät tulee poimia noin parisenttisinä ja vaaleanvihreinä ennen kuin ne muuttuvat tummemmiksi. Niiden poimiminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, joten keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Jo yhdestä kuusesta saa suuren määrän kerkkiä. Kuusenkerkkäsiirapin teko on mukavaa kevätpuuhaa vaikka mökillä.

Kuusenkerkät kattilassa.

Kuusenkerkkäsiirapin ainekset

1 l kuusenkerkkiä

2 l vettä 

4 dl sokeria

3 tl vaniljasokeria

Litra kerkkiä liotetaan vedessä yön yli. Seuraavana päivänä vesi kaadetaan pois ja kerkät laitetaan kattilaan. Kattilaan lisätään pari litraa vettä ja kerkkiä keitetään miedolla lämmöllä reilun tunnin ajan. Sen jälkeen kerkät siivilöidään ja keitinvesi otetaan talteen. 

Litra keitinvettä laitetaan kattilaan ja joukkoon lisätään sokeri ja vaniljasokeri. Seosta keitellään tunnista kahteen kunnes se muuttuu tumman siirappimaiseksi. Kun siirappi on tahmean venyvää, se on valmista! Siirappi kannattaa säilöä pieniin lasipurkkeihin ja säilyttää jääkapissa.

Kuusenkerkkäsiirappi sopii jälkiruokakastikkeeksi esimerkiksi jäätelölle, letuille tai vohveleille! Se sopii myös juures-, riista- ja pataruokien mausteeksi.

Kuusenkerkät tuloillaan.

Joskus ei tarvitse odottaa edes kevääseen asti saadakseen kuusenkerkkiä. Joulukuusi voi nimittäin innostua kasvattamaan kerkkiä tammikuussa! Meillä joulukuusi on jo parina vuonna intoutunut kasvuun. Alla olevassa kuvassa on kuusemme joulun jälkeinen kerkkäsato.

Joulukuusesta kerätyt kerkät.