Ulkoilua Vesijärven jäällä

Jäille ei enää tänä keväänä ole asiaa, mutta talvisten jääulkoilukuvien myötä voi muistella aurinkoisia pakkassäitä ja luonnonjäiden hienoja ulkoilumahdollisuuksia. Lahdessa vieraillessa tuli käytyä monena viikonloppuna Vesijärven jäällä. Aivan kaupungin keskustan tuntumasta löytyy upeat mahdollisuudet hiihtoon, luisteluun ja muuhun jäällä ulkoiluun. 

Vesijärven jäärata.

Jäätilanteen salliessa Teivaan satamasta aurataan jäärata Matkustajasataman kautta Mukkulan kartanon rantaan. Radan pituus on kolmisen kilometriä, joten edestakaisin luistelemalla tai kävelemällä siitä tulee mukava kuuden kilometrin lenkki. Ainakin helmikuussa jäärata oli hyvässä kunnossa, ja sitä tuli luisteltua useaan kertaan.

Luistelua Vesijärven jäällä.

Vesijärven jäärata.

Lahden satama ja Sibeliustalo.

Mukkulan rannassa pääsee luistelun lomassa vaikka pulahtamaan avantoon, sillä rantaan on tehty talviuimareita varten lämmitetty pukukoppi ja suuri avanto. Avannon vieressä on Mukkulan kartanon hieno laituri paviljonkeineen. Lisäksi rannasta löytyy pulkkamäki.

Mukkulan avanto.

Mukkulan kartanon laituri.

Myös Messilästä Enonsaareen aurataan jääbaana. Se on noin kilometrin mittainen. Hiihtoladut kulkevat vieressä ja niitä pitkin pääsee hiihtämään Enonsaaren ympäri. Lisäksi hiihtäjien tekemiä latuja risteilee ympäri Vesijärveä, joten Messilän rannasta pääsee hiihtämällä vaikka satamaan asti. Enonsaaresta löytyy kesäravintola ja katoksellinen grillauspaikka.

Jäärata Messilästä Enonsaareen.

Enonsaaren kesäravintola.

Enonsaaren rantaa.

Luontokuvat kirjaksi

Kun kuvaa luontoa ahkerasti, alkaa hyviä kuvia olla jossakin vaiheessa sen verran, että niitä haluaa teettää konkreettiseen muotoon paperille. Vaikka kuvia on koneen kovalevyllä, muistitikuilla, pilvipalveluissa ja netissä, ne ovat silti eri asia kuin paperikuvat joko albumissa tai kuvakirjana.

Itse suosin nykyään kuvakirjojen teettämistä. Niiden teko on helppoa, ja niihin saa mahtumaan paljon kuvia juuri haluamallaan tavalla. Olen asentanut koneelleni Ifolorin Designer-ohjelman, jonka ansiosta kirjaa voi koota vähän kerrallaan, tallentaa välillä ja jatkaa tekoa myöhemmin.

Ennen kuvakirjan tekoa kannattaa miettiä teema, johon liittyviä kuvia kirjaan haluaa. Onko kirjaan koottuna esimerkiksi yhden kesän kuvat, yhden vuoden parhaat kuvat vai kuvia eri vuosilta jostakin tietystä aiheesta. Itse tein tänä talvena kuvakirjan Jäätaidetta Saimaalla, johon olen koonnut rannoilla kuvaamieni luonnon jääteosten kuvia.

Jo ennen kirjamallin valintaa on kätevintä siirtää kaikki kirjaan tulevat kuvat yhteen kansioon, sillä niin ne löytyvät helpoimmin ja nopeimmin. Yleensä kuvakirjaa tehdessäni osa kansioon valitsemistani kuvista jää silti käyttämättä, sillä kirjaa kootessa tulee vielä tehtyä karsintaa.

Kuvien lisäksi kirjoihin voi lisätä vapaasti tekstiä, joten niistä saa tehtyä ihan oikean kirjan näköisiä pelkän valokuva-albumin sijaan. Jäätaidetta Saimaalla -kirjassa kuvat ovat silti pääosassa, ja tekstiä on vähän ja vain joka toisella aukeamalla. Koko aukeaman kokoiset kuvat ovat suosikkejani!

Iitin Jääkirkkovuori

Sain pitkänäperjantaina kunnian vierailla luonnon omassa pääsiäiskirkossa - Iitin Jääkirkkovuorella. Tämä kunnioitusta herättävä luontokohde sijaitsee Iitissä Haramaanjärven rannalla. Vuorelle pääsee Haramaantieltä lähtevää polkua pitkin. Polku levenee järvelle päin mentäessä tieksi, jolta poiketaan metsään kallion kohdalla ennen rantaa. 

Jo ensimmäinen oikealla näkyvä kallioseinämä jääpuikkoineen on upea näky, mutta varsinainen jääkirkko löytyy vasta seuraavalta kalliojyrkänteeltä. Näky on uskomattoman kaunis! Aluksi seinämää jää tuijottamaan epäuskoisena - voiko tällaista ollakaan? Ja ennen kaikkea, miksi en ole jo aikaisemmin tajunnut mennä katsomaan tätä Kymenlaakson ihmettä?

Jääkirkkovuori on jäisimmillään juuri näin kevättalvella, kun kallion päällä olevan kostean maan valumavedet jäätyvät valtavaksi jääjyrkänteeksi. Jäässä erottuu valkoisen, sinisen, vihreän, turkoosin ja ruskean sävyjä. Kaiken kruunaa seinän korkea jylhyys ja sulamisvesien äänet. Voin hyvin ymmärtää, mistä vuori on saanut kirkollisen nimensä - tippuvan veden solina jääseinässä soi kuin luonnon omat urut. Solisteina toimivat lähipuiden linnut!

Olen aina haltioissani nähdessäni erikoisia jäämuodostelmia, mutta tämä on upeinta mitä olen tähän mennessä nähnyt! Suorastaan jääfanin pyhiinvaelluskohde... Paikan vaikuttavuutta ei edes saa vangittua kuviin, sillä koko komeutta on vaikea mahduttaa kuvaan. Panoraamakuvaan vuoren sai mahtumaan, mutta siinäkin se kuvassa jotenkin kutistui. Suosittelen siis menemään paikan päälle, jos haluaa nähdä vuoren oikeissa mittasuhteissa. 

Jääkirkkoa kannattaa käydä ihailemassa myös Haramaanjärven jäältä käsin, vaikka sinne se pilkottaakin vain osittain puiden lomasta. Järvellä kulkija saattaa siis hyvinkin ohittaa tämän upean paikan, jos ei tiedä sen olemassaolosta. Puiden luoma varjostus on silti hyvä asia, sillä varjoisan paikan ansiosta jääseinä säilyy keväällä pitempään. Täällä on takuulla jäätä vielä vappuna, vaikka muualta lumet olisivat jo sulaneet.