Tetrijärven kierros

Heinäkuinen päivä oli puolipilvinen ja lämpötila patikointiin sopiva +17 astetta kun saavuimme Mujejärven retkeilyalueelle Nurmeksessa. Retkemme lähtöpisteenä oli Hiltuslahti, joka on yksi Mujejärven pysäköintialueista. Löysimme Hiltuslahteen helposti seuraamalla opasteita, joita on Nurmeksesta Kuhmoon menevän tien varrelta perille asti.

Meitä oli kolme henkeä ja koira sekä reput täynnä evästä. Olimme tulleet retkeilyalueelle kiertämään yhdeksän kilometrin mittaisen Tetrijärven kierroksen. Heti autosta noustuamme eteemme avautui erämainen näky: suo pitkospuineen ja tupasvilloineen. Tetrijärven kierroksen viitta osoitti kuitenkin suosta päinvastaiseen suuntaan, joten päättelimme pitkospuiden olevan kierroksen viimeinen osuus.

Lähdimme kierrokselle viitan osoittamaan suuntaan eli kiertämään lenkkiä vastapäivään. Aluksi kuljetaan lyhyen matkaa hiekkatietä, mutta pian viitta jo osoittaa kääntymään metsäpolulle. Polku lähtee heti alkumatkasta nousemaan komean Kukonsärkän harjun päälle. Vasemmalla on upea suo satumaisen harmaine kelopuineen! Ennen sitä ylitetään siltaa pitkin joki.

Kukonsärkän päältä on hienot näkymät molemmin puolin. Harjuosuuden jälkeen polku laskeutuu erämaiseen korpimetsään, jossa näimme muun muassa karhun tonkimia kantoja ja valtavia muurahaispesiä. Tuulettomassa metsän siimeksessä oli myös paljon hyttysiä. Suosittelen siis varustautumaan reitille kesäaikaan hyttyshatuilla!

Matkamme jatkui polkua ja välillä pitkospuita pitkin Tetrijärven itärantaa seuraillen kunnes puolimatkassa saavuimme laavulle ja pidimme evästauon. Hyväkuntoinen laavu on komealla paikalla järven rannalla. Laavun edessä rannassa on pieni kallioinen niemi, jossa myöskin on hyvä viettää taukoa järvelle katsellen.

Jonkin matkaa laavun jälkeen polku sukeltaa metsään kauemmaksi rannasta, mutta sen jälkeen tallaillaan taas järvimaisemissa. Erään pienen mäen päällä on hyvä näköalapaikka. Matkan loppupuolella on useita suo-osuuksia, joilta löytyi tähän aikaan vuodesta suomuuraimia. Pitkospuut ja tupasvillat ovat aina yhtä kaunis näky!

Loppumatkasta reitti poikkeaa hetkeksi metsätielle ja ohittaa Talvilahden pysäköintialueen, mutta jatkuu taas sen jälkeen metsässä. Oikealle tulee näkyviin Mujejärvi. Kohta Mujejärven jälkeen näkyviin ilmestyykin jo sama suo pitkospuineen, jonka näimme ensimmäisenä autosta poistuttuamme. Kierros on päätöksessään.

Tetrijärven kierros jäi mieleeni eräämaareittinä, jolla ei meidän lisäksemme edes näkynyt muita retkeilijöitä. Naavaiset puut, korpisuot, kelopuut, korpin huudot ja metsän hiljaisuus... Niistä  on tämä upea reitti tehty.

Huuhanranta

Ruokolahdelta löytyy yksi Saimaan pisimmistä hiekkarannoista. Toisen Salpausselän etelärinteellä sijaitseva Huuhanranta on puolitoista kilometriä pitkä ja sen ranta on matalan hiekkapohjansa ansiosta ihanteellinen kahlailuun. Huuhanrantaan pääsee kääntymällä Puumalantieltä Utulan ja Kyläniemen suuntaan. Lähin osoite on Kietäväläntie 257-365, Ruokolahti.

Aurinko paistoi lämmintä päivää enteillen kun ajoimme elokuisena aamupäivänä Huuhan hiekkoja ihmettelemään. Jätimme auton pysäköintialueelle ja kävelimme alas rantaan. Rannassa näkyi vain pari asuntoautoa ja yksi vene sekä muutama uimari, joten ruuhkaa ei vielä ollut.

Eteemme avautuva maisema teki heti vaikutuksen: mäntymetsikön takana välkehti sininen Saimaa ja suuri Huuhanselkä. Saimaa löi rantaan aaltojaan ja kengät lähtivät jalasta alta aikayksikön. Hiekka tuntui varpaissa lämpimältä ja vesi parikymmentäasteiselta.

Rannalla on monia tulipaikkoja, joten oli melkein vaikeuksia valita mille niistä asettuisimme eväinemme. Tulipaikkojen lisäksi rannan puolivälistä löytyy nuotiokatos, joka sekin oli vapaana. Polttopuille on oma katoksensa.

Kävelimme rannan päästä päähän, sillä rannan lännenpuoleisessa päässä on erikoinen nähtävyys: paahteinen paisterinneympäristö, jossa seurataan hyönteislajistoa. Rinne on todella jyrkkä, mutta sitä pitkin kulkee polku ylös. Rinteessä kasvaa muun muassa maitohorsmaa, jäkälää ja vadelmaa.

Ylhäälle kiipeäminen kannattaa, sillä maisemat ovat upeat! Saimaan saaria ja luotoja sekä sinistä aavaa silmänkantamattomiin... Jonnekin tuonne Saimaan sineen upposi muuten vuonna 1923 höyrylaiva Kaleva, jota ei vieläkään ole löydetty.

Rinteen päältä pääsee ihailemaan Huuhanrantaa aitiopaikalta, sillä hiekkaranta näkyy ylhäältä katsottuna kokonaisuudessaan vasemmalla. Rinteen päällä on nuotiopaikka ja sauna, jotka ovat varjoliitäjien käytössä. Jyrkkä rinne ja suuri järvenselkä tasaisine tuulineen ovat varjoliitäjille ihanteellinen ympäristö.

Saimaa näytti taas yhden parhaista puolistaan ja rannoistaan. Kun iltapäivällä lähdimme ajamaan Huuhanrannalta pois, mieleeni tuli aforismi, jonka mukaan päivän päätteeksi jalkojen tulisi olla likaiset, hiusten sekaiset ja silmien sädehtivät! Retkeillessä jos missä tämä toteutuu!

Lue myös: Päihäniemen hiekat

Koirankantoreppu

Koiramme tykkää kulkea mukanamme retkillä, mutta pidemmillä lenkeillä tai hankalassa maastossa hän ei ikänsä ja pienen kokonsa vuoksi jaksa tai aina voikaan itse tassutella koko matkaa. Sylissä kantaminen on epäkäytännöllistä, koska retkillä on hyvä olla molemmat kädet vapaina. Tähän löytyi onneksi kätevä ratkaisu koirankantorepusta! Ostin chihuahuallemme repun 10-vuotislahjaksi.

Kuva: Kimmo Kauppi

Totutin koiran reppuun herkkupalojen avulla. Ensin laitoin repun pohjalle koiran oman viltin, jossa on hänen oma hajunsa. Sen perässä koira hyppäsi itse avoimeen reppuun ja näytti viihtyvän siellä hyvin. Koiran totuttua olemaan avoimessa repussa, aloin antamaan sille muutamia herkkupaloja repun katseluaukon kautta. Koira työnsi päänsä aukosta vapaaehtoisesti kun sai hyvää syötävää. Sen jälkeen vedin repun vetoketjun kiinni ensin vähäksi aikaa ja sen jälkeen pidemmäksi aikaa. Tällä tavoin koira tottui reppuun helposti!

Kuva: Kimmo Kauppi

Koiran totuttua reppuun kotioloissa, oli oikean patikoinnin aika. Kiersimme metsässä yhdeksän kilometrin lenkin, josta koira halusi kävellä vain alkumatkan. Kun leveä polku muuttui varvikoksi muurahaisineen, koira meni suosiolla reppuun ja katseli sieltä tyytyväisenä maisemia loppumatkan.

Kuva: Kimmo Kauppi

Kantoreppu on kyllä niin kätevä, että se tulee ehdottomasti olemaan aktiivikäytössä. Nyt koiramme voi kulkea mukana myös marjastus- ja sienestysreissuilla! Erityisesti koiran kannalta hankalissa maastoissa kuten kivikoissa tai korkeissa heinikoissa repusta on iso apu.