Löylytuoksu koivunlehdistä

Yksi kesän parhaista tuoksuista on koivuvastan tuoksu kesäsaunassa. Tuota kesänvihreää tuoksua kaipaa myös talvisin, ja yksi mahdollisuus nauttia siitä vaikka joulusaunassa on kuivattaa tai pakastaa kokonaisia vastoja talven varalle. Jos se tuntuu liian työläältä, helpompi ja kätevämpi keino säilöä kesän tuoksu talteen on tehdä koivunlehdistä löylytuoksupusseja, joilla saa saunaan tuoreen koivun tuoksun milloin vain!

Koivunlehtiä kuivumassa.

Hieskoivussa on rauduskoivua voimakkaampi tuoksu, joten tuoksun säilömistä varten kannattaa kerätä hieskoivun lehtiä. Lehdet levitetään kuivumaan ilmavasti esimerkiksi tarjottimelle, jossa ne kuivuvat nopeasti vaikka auringonpaisteessa, saunassa tai uuninpankolla. Ulkona kuivattamisessa kannattaa valita tuulensuojainen paikka - minun ensimmäinen lehtisatsini nimittäin lennähti taivaan tuuliin... Toisen erän kuivatinkin sitten tuvassa suojassa tuulelta.

Kun lehdet ovat rapisevan kuivia, ne jaetaan ilmaviin pusseihin, esimerkiksi kahvi- tai teesuodatinpusseihin. Itse käytin teesuodatinpusseja, sillä ne ovat mielestäni juuri passelin kokoisia. Pussit suljetaan niiteillä ja näin kesän tuoksu on saatu säilöttyä talteen! Jos tuoksuja tekee lahjaksi, pussit kannattaa vielä kääriä kauniimpaan paperiin ja koristella vaikka kartongista leikatuin vihrein lehdin sekä kirjoittaa päälle käyttöohje.

Kuivatut koivunlehdet teesuodatinpusseissa.

Kun talvella tulee ikävä kesää, niin ei muuta kuin tuoksupussi käyttöön: Ensin rutistellaan sitä sen verran, että lehdet murskautuvat, jotta niistä irtoaa enemmän tuoksua. Sitten pussi laitetaan löylykiuluun ja kaadetaan päälle kiehuvaa vettä. Pussi saa hautua vedessä saunan lämpenemisen ajan, paristakymmenestä minuutista puoleen tuntiin. Saunan lämmettyä ihana koivuntuoksuinen löylyvesi on valmista!

Löylytuoksupussi käytössä.

Pikkalan lähde kunnostettuna

Kirjoitin pari vuotta sitten Pikkalan lähteestä, joka on Lappeenrannan historiallinen terveyslähde, mutta joka oli jäänyt unohdettuna keskelle ryteikköä. Samoihin aikoihin Lauritsalan alueraati teki kuntalaisaloitteen lähteen ja sinne johtavan polun kunnostamisesta. Nyt kaupunki on kunnostanut lähteen ympäristön ja raivannut leveän polun sen luo.

Polku lähtee ABC Viipurinportin luota, Hyötiöntien varrelta. Tieltä on lähteelle matkaa vain sata metriä, eivätkä kengät enää kastu matkalla. Olen käynyt lähteellä pari kertaa ennen sen kunnostusta, ja reitti sinne oli melkoista rämpimistä. Nyt lähteelle meno tuntuu melkein liiankin helpolta.

Lähteen ympäriltä on raivattu pusikkoja ja sen ympärille on aseteltu laattakiviä. Itse lähde on ennallaan, sama rikin ja raudan hajuinen mystinen paikkansa. Lähteen pohjasta pulppuaa lakkaamatta jääkylmää, mineraalipitoista vettä, jonka on entisaikaan uskottu parantavan monia sairauksia. Vaikka lähteessä tuntuu voimakas haju, itse vesi tuoksuu raikkaalle kun kauhaisin sitä kämmeniini. Tämä olisi oivallista vettä vaikka jalkakylpyyn!

Lue myös: Lähteellä

Auringonlaskun värejä Saimaalla, osa 2

Vanhan kansan uskomuksen mukaan kaunis iltarusko ennustaa seuraavaksi päiväksi hyvää säätä. Olen huomannut tämän pitävän hyvin paikkansa. Kauneuden lisäksi auringonlaskun seuraamisessa  avaralla paikalla on jotakin ikiaikaista. Näillä rannoilla jo esi-isämme tiirailivat taivaanrantaan etsien ennusmerkkejä säästä ja huomaten mahdolliset viholliset jo kaukaa. Ehkä juuri tämän vuoksi ihmiset edelleenkin hakeutuvat mielellään vesistöjen ääreen ja kokevat ne miellyttävinä ja turvallisina paikkoina.

Oranssi elokuun ilta.

Julkaisin muutama vuosi sitten kuvia suosikkiauringonlaskuistani Saimaalla postauksessa Auringonlaskun värejä Saimaalla. Sen jälkeen kuvia on taas kertynyt monesta upeasta iltaruskosta eri vuodenaikoina rannoilla, vesillä ja jäällä. Kokosin tähän juttuun auringonlaskuja, jotka ovat erityisesti jääneet mieleeni.

Viileän illan pastellisävyjä.

Peilityyni pinta.

Kuva: Kimmo Kauppi

Huhtikuista väriloistoa.

Huhtikuista väriloistoa.

Syyskuisen illan sävyjä.

Elokuinen auringonsilta.

Kevättalven kauneutta.

Maaliskuisella jäällä.

Kevättalven kauneutta.

Lue myös: Auringonlaskun värejä Saimaalla

Polkuja vihreydessä

Varoitan jo etukäteen, että tämän postauksen kuvista on vaarana saada yliannostus vihreää väriä. Luonto on nyt vehreimmillään ja kamerani on täyttynyt vihreistä otoksista, joissa näkyy koko vehreyden kirjo. Olen ottanut kuvat koiranulkoilutuslenkeillä, joita tallaamme kaikkina vuodenaikoina. Polkumaisemat ovat kauniita jokaisena vuodenaikana, mutta kyllä kesän vehmaus vie voiton. Vai mitä sanotte näistä näkymistä?

Värien psykologiassa vihreän sanotaan olevan rauhoittava väri, joka liitetään terveyteen, kasvuun ja uudistumiseen. Tämä vaikuttaa loogiselta, sillä luonnossa oleskelu laskee tutkitusti verenpainetta ja rauhoittaa, ja alkukesä jos mikä on kasvun ja uudistumisen aikaa. Vihreän värin sanotaan myös ruokkivan luovuutta ja mielikuvista. Nauttikaamme nyt siis vihreän hyvistä vaikutuksista, sillä tämä on siihen parasta aikaa!