29.4.2019

Joen vuodenajat


Keväällä jääkristallit putoavat sulaen virtaan

Maaliskuun auringosta se alkaa. Koko talven jääkannen alla hiljalleen virrannut joki alkaa voimistua. Kylmästä kannesta roikkuvat jääpuikot noruvat vettä ja holveissa kaikuu jääurkujen solina. Luonnonlasiset kattokruunut putoavat virtaan ja sulaessaan palaavat veden ikuiseen kiertokulkuun sataen alas jossain muualla. Koskikarat hyppelevät kiveltä toiselle.

Lämpö saa jääkannen ohenemaan ja tuuli liikuttelee lauttoja kohti rantaa. Joki natisee jääliitoksissaan ja tulvii yli rantapengerten. Lautat rytisevät rannoille taittaen puita ja työntäen kiviä paikoiltaan. Jään voima on valtavaa, mutta katoavaa, sillä lämpenevien rantakallioiden ja auringon voima on sille liikaa. Joki vapautuu kylmistä kahleistaan.


Kesällä rannat piiskuttavat ja sirkuttavat

Joki virtaa vuolaana kantaen mukanaan sulamisvesiä ja elää kukoistuskauttaan. Matalikot vihertävät kaislojen ja ulpukoiden kasvattaessa uusia varsiaan. Jokisimpukat liikkuvat pohjamudassa ja sudenkorennot pyrähtelevät korrelta toiselle. Sammakot kurnuttavat ja kutevat ja taimenet uivat vastavirtaan. Kaikki liikkuu, virtaa, pärskyy ja kasvaa kohisten.

Hiljalleen kohina tasoittuu ja joki palaa normaaliin uomaansa. Pajusirkut piipittävät, kaislat kahisevat tuulessa ja linnut pesivät kaislikon suojissa. Poikasten kuoriuduttua rannat piiskuttavat ja sirkuttavat. Pulahduksia, varoitusääniä, räpiköintiä ja kesän väkevää elämää. Vesi lämpenee ja joen pinta kimaltelee auringonpaisteessa. Välillä sade piiskaa veteen renkaita ja pisarat hyppivät rantakivillä.


Syksyllä aamusumut nousevat ennen aurinkoa

Lintujen pesintä on ohi ja rantojen luritus on vaimentunut. Joki virtaa ja mutkittelee kantaen mukanaan kesän muistoja. Keltaiset lehdet putoavat veden yllä kaartuvista puista ja uivat virran mukana, kunnes tarttuvat rantakiviin. Aamusumut nousevat ennen aurinkoa ja kietovat joen pehmeään usvaan. Sinisorsapariskunta miettii lähteäkö vai jäädä.

Vesi hidastuu, viilenee ja kirkastuu. Jokisimpukat kaivautuvat pohjamutaan. Majavat keräävät talvivarastoja katkoen puita ja jyrsien oksia. Joku niistä tekee padon ja saa joenmutkan tulvimaan. Rannat hehkuvat ruskan väreissä ja telkät kokoontuvat valmistautumaan muuttomatkalle. Joutsenparvi lentää tööttäillen joen yli kohti etelää.


Talvella jääkannen alla on pimeää ja hiljaista

Hallayöt jäätävät rannat riitteeseen ja koristelevat korret ja pajut jääpuikoin. Tuuli tuoksuu talvelta ja tekee veteen pyörteitä. Muuttolinnut ovat lähteneet ja joen elämä hiljentynyt. Ensilumi sataa sulaen virtaan. Pakkasten tultua rantojen riite paksunee jääksi ja valtaa alaa yhä laajemmin. Pian jokea peittää jääkansi.

Jääkannen alla on pimeää ja hiljaista, mutta joki virtaa hiljalleen. Kannen lumipeitteellä risteilee pieniä jalanjälkiä, ja kuunvalossa hiiripöllö nappaa jäällä vipeltäjän. Koskipaikkojen sula vesi höyryää ja koristelee rannan puut kuuralla. Sydäntalvella kaikki uinuu ja horrostaa, joki huokuu rauhaa ja lepoa. Rannan puussa pienen tiu'un ääni heläyttää ilmoille toiveen "Tule jo kevät!".




22.4.2019

Hiidenvuori


Iitin Hiidensaaressa sijaitsevaa Hiidenvuorta ei turhaan kutsuta Kymenlaakson Koliksi, sillä vuorelta on komeat maisemat ympärillä oleviin metsiin ja vesistöihin. Paikalle pääsee Hiidenvuorentien osoitteella, ja tieltä on opasteet vuorelle. Parkkipaikan luona olevassa opastaulussa kerrotaan, että Hiidenvuoren huippu kohoaa yli 60 metrin korkeuteen vieressä virtaavan Kymijoen pinnasta. Vuori onkin vaikuttava näky jo alhaalta polulta katsottunakin.



Parkkipaikalta on noin puolen kilometrin matka vuorelle, jolle johtavat helppokulkuiset puuportaat. Menimme vuorelle portaita pitkin, mutta ylhäällä huomasin, että sinne johtaa polkuja myös metsästä. Portaat vievät suoraan vuoren laen kallioille, joilta avautuu upeat näkymät Kymijoelle ja Pyhäjärvelle. Vettä, metsää ja peltoja näkyy silmänkantamattomiin.




Hiidenvuorella on kiehtova historia, sillä siellä on sijainnut muinaislinna. Voin hyvin kuvitella, että entisajan ihmiset ovat käyttäneet vuorta merkinanto- ja puolustustarkoituksiin, sillä laelta näkyy kauas kaikkiin suuntiin. Lisäksi on uskottu, että vuorella asuu hiisi, jonka mukaan vuori ja koko Hiidensaarikin, ovat nimensä saaneet. 




Kesäisin Hiidenvuorella pidetään Iitin musiikkijuhlien aikaan yökonsertti, jota varten vuoren laelle kannetaan piano. Piano on kuulemma normaalia kevyempi versio, mikä on hyvä asia kantajien selkiä ajatellen... On varmasti upeaa kuunnella pianomusiikkia kesäyössä näissä kansallismaisemissa! Toivottavasti tämä perinne jatkuu edelleen.



15.4.2019

Himanmäki


Lappeenrannan Kähärilässä on kiva sunnuntairetkikohde Himanmäki. Mäellä on laavu ja vuokrattava kota, jota vuokraa Kähärilän kyläyhdistys. Lisäksi kallion päällä on pöytäryhmä eväiden syöntiä varten. Polttopuita löytyy lähellä sijaitsevasta vajasta. Paikalle pääsee osoitteella Tujulantie 50, ja auton voi jättää kyseisen tien varteen Himanmäelle vievän polun kohdalle.

Himanmäen kota.
Himanmäen kota.
Himanmäen puuvaja.
Mäelle vie Tujulantieltä puolen kilometrin mittainen polku, joka seurailee metsäautotien uria. Polku on merkitty puihin sinisin maalimerkein, sillä se on osa pitempää Joutsenon läpi kulkevaa E10-retkeilyreittiä, joka päättyy Himanmäelle. Mäeltä on hienot maisemat ainakin kirkkaalla säällä.

Maisemaa Himanmäeltä.
Himanmäen kota.
Laavu sijaitsee kodan takana olevalla kalliolla ja sen edessä on tulipaikka. Laavulta on metsäinen maisema iltapäiväauringon suuntaan. Huhtikuisena iltapäivänä laavulla oli mukava istuskella auringossa ja kuunnella kevään ääniä. Emme sentään nähneet hirviä, mutta niiden jälkiä sitäkin enemmän.

Himanmäen laavu.
Maisemaa Himanmäen laavulta.
Maisemaa Himanmäen laavulta.