Kuppikivet

Kuppikivet ovat kiehtovia muinaisjäännöksiä rautakaudelta ja keskiajalta, mutta niitä on paikoin käytetty jopa 1900-luvun puolelle saakka. Näitä erikoisia kiviä tulee joskus retkeillessä vastaan, mutta koska ne ovat suhteellisen huomaamattomia, niistä täytyy olla tieto jo etukäteen, jotta niitä osaa katsellaan etsiä. Tämän jutun kuppikivet on kuvattu Lahdessa, Joutsenossa ja Kauskilan kylässä Lappeenrannassa.

Kauskilan kuppikivi.

Kuppikivet ovat arvoituksellisia, sillä vieläkään ei olla täysin varmoja siitä mihin tarkoitukseen niitä on kaiverrettu. Niitä kutsutaan myös uhrikiviksi, mikä johtuu siitä, että tunnetuimman teorian mukaan kuppeihin uhrattiin viljaa ja maitoa. Uhrilahjat oli tarkoitettu haltijoille tai suvun vainajille. Kuppeihin uhraamalla tavoiteltiin myös sato-onnea.

Toisen teorian mukaan kivien kuoppiin jääneellä sadevedellä parannettiin sairauksia ja kipuja, ja uusimman teorian mukaan kivet ovat muinaisia karttoja, jotka kertoivat lähiseudun sukujen talojen sijainnit. Yksi kuppi edusti yhtä taloa. Kivien mystisyyttä lisää se, että joissakin kivissä kupit muodostavat tähtikuvioita kuten Otavan!

Joutsenon kuppikivi.

Joutsenon kuppikivi.

Ylimmässä kuvassa oleva Kauskilan kuppikivi on siitä erikoinen, että siinä on vain yksi suuri kuppi, joka on koverrettu kiven kylkeen. Lisäksi se sijaitsee lähellä muinaista kalmistoa, Kappelinmäkeä. 

Joutsenon kuppikivi sijaitsee Saimaan rannalla keskellä kesämökkejä. Sen jokaisessa kupissa oli käydessämme kolikko. Itsekin jätin kivelle kolikon, sillä sen verran mystisiä ja kunnioitusta herättäviä paikkoja tällaiset muinaisjäännökset ovat.

Lahden kuppikivi taas on aivan leikkipuiston vieressä. Kivi on keskeltä halki ja sen molemmilla puolilla on kuppeja. Keskellä asutustakin kannattaa siis pitää silmät auki tällaisten erikoisuuksien varalta.

Lahden kuppikivi.

Lahden kuppikivi.

Kuppikivien lisäksi luonnostamme löytyy myös muita arvoituksellisia kiviä, joilla on ollut entisajan ihmisille tärkeä merkitys. Tällaisia ovat muun muassa kirkkokivet, saksankivet, pirunkivet ja kivipöydät. Kun siis seuraavan kerran näet poikkeuksellisen näköisen tai muuten erikoisen kiven, kannattaa ehdottomasti tutkia sitä tarkemmin... Kirjassa Suomen lohkareet ja tarinakivet* on esitelty iso joukko näitä mystisiä murikoita.

Joutsenon kuppikivi.

Uusi kaivonkansi pihakaivoon

Mökkimme pihakaivon kansi oli jo parikymmentä vuotta vanha, joten se alkoi olla huonossa kunnossa. Sen vuoksi tänä kesänä kaivoon tehtiin uusi kansi. Kannesta tehtiin samanmallinen kuin entinen kansi, sillä se on todettu hyväksi ja toimivaksi.

Pihakaivosta otamme käyttöveden muun muassa tiskaukseen, mutta juomaveden haemme lähteestä. Sen vuoksi kaivoa ei tarvinnut erityisesti suojata operaation ajaksi, sillä rakentamisen yhteydessä kaivoon menneet sahanpurut ja muut roskat eivät tiskivedessä haitanneet. 

Ensin piti purkaa vanha kansi. Tässä vaiheessa minusta oli eniten apua kun kantelin vanhan kannen osat liiteriin. Sitten alkoi uuden kannen rakentaminen. Ensin kaivon ympärille asetettiin tukipuut, joihin sahattiin moottorisahalla lovet.

Pohjimmaisten tukipuiden päälle laitettiin tulevan kannen päätyihin toiset tukipuut ja kahdelle muulle sivulle laudat. Poikittain kaivon poikki tuli halkaistut puut harjapuiksi. Niiden varaan alkoi varsinaisen kannen rakentaminen laudoista. Laudat sahattiin samanmittaisiksi käsin, jotta jäljestä saatiin siistimpää kuin mitä moottorisahalla olisi tullut.

Kun molemmille puolille oli naulattu laudat riviin, oli päällimmäisten lautojen vuoro. Ne naulattiin kiinni alempiin lautoihin ja keskelle jätettiin aukko kannelle. Viimeiseksi tehtiin nostettava kansi kahvoineen. Uusi kansi oli nyt valmis!

Lanu-puisto

Lahden Kariniemessä sjaitsee veistospuisto, jossa on monta suurta Olavi Lanun tekemää betoniveistosta. Puisto on samalla myös suojeltu lehtometsä ja arboretum, jossa on eri puulajeja. Puistoon pääsee esimerkiksi Lahden satamasta käsin tai Pikku-Vesijärven kulmalta, jossa on alueen opastetaulu.

Kanto.

Hellä kivi.

Lanu-puisto on upean luonnonläheinen paikka, joka on parhaimmillaan kesän vihreydessä. Betoniset veistokset sointuvat ympäröivään luontoon aivan kuin ne olisivat luonnonkiveä. Osa patsaista on sammaloitunut kauniisti, mikä lisää niiden sulautumista metsäiseen ympäristöön. Leveä, valaistu ja helppokulkuinen polku johdattaa patsaalta toiselle.

Harmaa tammikuu.

Harmaa tammikuu.

Kaari.

Paju.

Kierteinen puu.

Kaksi kiveä.

Keko.

Oma suosikkini patsaista on Kanto, jonka kuva on tässä jutussa ensimmäisenä. Lisäksi lähellä olevalta Kariniemenmäen aukiolta löytyi hauska puinen, vähän toisenlainen kantopatsas. Kuka lie taiteillut sen.