Valokuvausta veden alla

Keväällä jäiden lähtöä kuvatessani muistan miettineeni, että seuraavaksi pitäisi hankkia vesitiivis kamera. Sen kastumista ei tarvitsisi varoa ja sillä voisi kuvata vedenalaista maailmaa. Toiveeni toteutui pikemmin kuin aavistinkaan, sillä voitin nyt kesällä eräässä kilpailussa vesitiiviin kameran!

Kamera on Ricoh WG-30. Sitä piti tietysti päästä heti testaamaan - luonnollisesti lähimpään vesistöön Saimaalle. Nämä ensimmäiset kuvat on otettu rantavesissä kahlaten ja uiden. Seuraava askel onkin opetella snorklaamaan, jotta pääsee kokonaan pinnan alle kuvaamaan.

Ulpukka kurkottaa pintaan.

Ulpukoiden varret heijastavat auringon valoa.

Kivellä on levähiukset.

Veden alla avautui aivan uusi maailma valokuvaukseen! Nyt kesällä on kaiken lisäksi hyvä ajankohta ensikertalaisen harjoitella kun vesi on lämmintä. Talven ja kevään kylmissä vesissäkin pitää silti opetella kuvaamaan, koska vesi on silloin kirkkaampaa.

Jos jollakin vedenalaista kuvausta harrastaneista on ideoita ja vinkkejä kuvaukseen, otan niitä mielelläni vastaan. Kesää on vielä hyvin jäljellä harjoitteluun.

Sinisellä Saimaalla

Veneilykausi on suunnilleen puolessa välissä, joten nyt on hyvä aika päivittää kuulumisia Pien-Saimaalta. Olemme veneilleet läntisellä Pien-Saimaalla sekä moottorin kanssa että soutamalla. Lähisaaret ovat tulleet tutuiksi ja monta hyvää grillailupaikkaa on löytynyt. 

Saimaalla moottorilla.

Saimaalla soutamalla.

Saimaa on ollut välillä tyyni ja välillä tuulinen ja aurinko on lämmittänyt rantakalliot ihanan lämpimiksi. Vesillä on ollut hyvien säiden ansiosta koko alkukesän enemmän liikennettä kuin vuosi sitten. Kamerassa olevien kuvien pääväri näyttää tänä(kin) kesänä olevan sininen...

Sinilevää en ole vielä nähnyt, mutta jos lämmin sää jatkuu, sitä todennäköisesti  tulee ainakin Sunisenselälle viimeistään elokuussa. Onneksi uintikausi on sitä ennen ehtinyt jatkua jo hyvän aikaa. Tänä vuonna uimavesi lämpeni ennätyksellisen aikaisin! Itsekin heitin talviturkin poikkeuksellisesti jo toukokuun alussa, mikä on oman mittapuuni mukaan todella aikaista.

Tuulisen päivän aaltoja.

Eväät tulilla.

Luonnonmarjasatoa

Kesällä retkeilijällä on hyvät mahdollisuudet hyödyntää luonnon omia antimia retkieväinä. Luonnonmarjat alkavat kypsyä juhannukselta ja niitä riittää syksyyn asti. Ahomansikat kypsyvät ensimmäisinä. Tänä kesänä keräsin heti heinäkuun alkajaisiksi ensimmäiset ahomansikat ja jopa mustikoita löytyi jo muutamia. Ensimmäiset marjat pitää perinteisesti pujottaa timoteihin! Myöhemmin on jo ihan astia tarpeen, hih.

Ahomansikkaa ja mustikkaa.

 

Ahomansikkaa.

Heinäkuun puolen välin jälkeen alkaa löytyä mustikkaa, jos sääolot ovat olleet suotuisat. Viileä kesä myöhästyttää satoa ja liian kuiva taas heikentää sitä. Tarvitaan siis lämpöä ja sadetta sopivassa suhteessa.

Mustikkaa.

Myös lakan poimintakausi alkaa heinäkuun puolen välin paikkeilla - jos niitä ylipäätään tulee. Lakka on kallisarvoinen marja, sillä sen sato vaihtelee todella paljon ja on herkkä huonolle säälle.

Lakkaa.

Vadelmat kypsyvät yleensä heinäkuun lopussa ja niitä löytyy koko elokuun. Vadelmia etsiessä kannattaa tutkia erityisesti hakkuuaukeita, sillä siellä niitä yleensä kasvaa.

Vadelmaa.

Sanotaan, että Suomessa kerätään luonnonmarjoja maksimissaan vain noin kymmenen prosenttia koko sadosta, mikä on vähän siihen nähden mitä se voisi olla. Nyt siis ei muuta kuin marjametsälle sitä mukaa kun satoa kypsyy!