Karpalosuon saalista

Sanko ja saappaat sävy sävyyn saaliin kanssa.

Kesän marjamättäiden ja syksyn sienimetsien jälkeen saadaan vielä myöhään syksyllä nauttia kirpeänraikkaista karpalosoista. Karpalo on oikea vitamiinipommi, joka kasvaa soilla maanmyötäisesti suikertavissa varvuissa. Karpalon satokausi alkaa aikaisimmillaan jo syyskuun lopussa ja kestää talven tuloon saakka. Marja ei pelästy pakkastakaan, sillä pakkasen puraisu saa sen vain makeutumaan. Olen kuullut, että jotkut poimivat karpaloita vielä keväälläkin niiden ilmestyessä esiin lumen alta.

Isokarpaloa.

Karpalokuksa.

Kävimme kahtena lokakuun viikonloppuna keräämässä tätä arvokasta marjaa sekä pakastettavaksi että hillottavaksi. Suomättäillä pilkotti punaisia palleroita todella mukavasti ja ämpärit täyttyivät hyvää vauhtia. Suon yli lensi muuttolintuparvia kohti etelää ja ilmassa oli jopa aavistus talvesta, vaikka lokakuu vielä olikin. Ruskan värit olivat laimenneet ja luonto ainakin tuntui olevan jo valmis talveen.

Kuva: Kimmo Kauppi

Karpalokuksat.

Puolet kauniin rubiininpunaisesta saaliistamme päätyi pakastimeen ja puolesta tein hilloa sekä hyytelöä. On parempi mitä vähemmän marjoja käsittelee, sillä kaikki käsittely kuten keittäminen tuhoaa osan ravintoaineista. Hillo- ja hyytelömarjat on keitettävä, mutta kannattaa keittää niitä mahdollisimman vähän aikaa. Karpalon vitamiinipitoisuus päihittää monet hedelmät, joten tätä luonnon terveyspommia kannattaa ehdottomasti kerätä talteen.

Syksyisen suon saalista.

Syksyisen suon saalista.

Sapokan vesipuisto

Kesäisellä Kotkan reissullamme kävelimme kilometrikaupalla merenrantamaisemissa ja kauniissa puistoissa. Kaupungin upein puisto on mielestäni Katariinan meripuisto, mutta myös Sapokan vesipuisto on hieno! Sapokanlahden poukaman ympäristössä sijaitseva puisto on vehreä keidas, jossa on monipuolista kasvillisuutta ja nimensä mukaisesti vesielementtejä: poukamia, lampia, puroja sekä upea vesiputous!

Ei uskoisi, että vielä 1980-luvulla Sapokanlahti ympäristöineen oli saastunut ja haiseva. Onneksi kaupunki päätti puhdistaa sen perusteellisesti ja tehdä paikalle puiston. Nyt lahdenpoukaman ympäristössä on pienvenesatama, kaarisiltoja, kiviportaita, patsaita, polkuja, huvimaja ja paljon muuta kaunista. Lisäksi elokuun alussa kukkivat vielä monet kasvit, joista tunnistin vain murto-osan. Puutarhaharrastajille täällä riittää paljon bongattavaa!

Jos haluaa tehdä pitkän kävelylenkin, voi Sapokasta kävellä ulkoilureittejä pitkin Meriniemen ja Mansikkalahden kautta Katariinan meripuistoon asti. Matkan varrella on muun muassa tervaleppälehto, jossa on ikimetsämäinen tunnelma. Osittain samalla reitillä kulkee myös Katariinan polku, joka kiertää historiallisten linnoituskohteiden kautta. Koko Kotkansaaren eteläinen osa on täynnä erilaisia reittejä, joissa on toinen toistaan hienompia näkymiä - ja ennen kaikkea merellistä miljöötä.

Kirjaesittelyssä Retkipaikka - uudet seikkailut

Sisältää mainoslinkin. Se on merkitty tähdellä*.

Vuonna 2015 ilmestyi Retkipaikka-blogissa esiteltyjen luontokohteiden pohjalta koottu kirja Retkipaikka - seikkailuja Suomen luonnossa, jossa esitellään 80 kohdetta ympäri Suomen. Teosta on myyty loppuun jo neljä painosta, joten tänä vuonna tehtiin jatkoteos Retkipaikka - uudet seikkailut, jossa esitellään 80 uutta kohdetta ja reittiä. Olin aivan innoissani jo ensimmäisestä kirjasta, ja nyt olen, jos mahdollista, vieläkin innostuneempi! Tähän on yhtenä syynä se, että kirjassa on mukana kolme minun esittelemääni ja kuvaamaani kohdetta: Tolpankaankaan luontopolku Luumäellä, Huuhanranta Ruokolahdella ja Luhdanjoen lintutorni Lahdessa.

Muistan, kuinka neljä vuotta sitten luin Retkipaikka-kirjaa haltioituneena. Teoksen tarinat ja kohteet olivat niin houkuttelevia, että tuskin maltoin odottaa pääseväni itse retkeilemään mahdollisimman monissa niistä. Olin juuri itse aloittanut kirjoittamaan luonto- ja retkeilyaiheista blogiani, ja Retkipaikka oli yksi tietolähde etsiessäni kiinnostavia kohteita. Silloin en osannut vielä edes haaveilla, että seuraavan kirjan teossa olisin itse mukana!

Tässä se nyt kuitenkin on, painotuore nide täynnä uusia upeita paikkoja, jotka odottavat seikkailemistaan. Edelleen tunnen saman haltioitumisen tunteen, kun luen erikoisista ja kiinnostavista kohteista ja mietin milloin pääsisin käymään niissä paikan päällä. Luen tarkkaan kirjoittajien omakohtaiset kokemukset ja tutkin kuvat. Tämän uuden kirjan kohteista minua kiinnostavat erityisesti Norppapolku Puumalassa, Astuvansalmen kalliomaalaukset Mikkelissä, Ruunaan koskikierros Lieksassa ja Dagmarin lähde Raaseporissa.

Suomen luonto on ehtymätön seikkailu - sen todistaa myös uusi Retkipaikka-kirja. Teoksessa kuljetaan koskilta kanjoneille, saarista särkille ja hiekkarannoilta hiidenkiukaille. Jokaisen kohteen yhteydessä on koordinaattien lisäksi myös karttakuva, mikä helpottaa perille löytämistä. Kohteet on jaoteltu maakunnittain, joten omat lähiseudun paikat löytyvät helposti. Kiehtovien tarinoiden ja kauniiden kuvien lisäksi juttujen otsikot, kuten "Lumoava lähdelahti", "Aikamatka sadan vuoden taakse", "Rotko maailman laidalla" tai "Piilopaikka jättiläisten sylissä" houkuttelevat pakkaamaan retkirepun ja suuntaamaan kohti seuraavaa seikkailua.

Kirjaa voi ostaa muun muassa Retkipaikan verkkokaupasta tai Adlibriksestä*.

Lue myös: Kirjaesittelyssä Retkipaikka