Risteillen Riikaan

Jos Tallinna ja Tukholma vaikuttavat jo liiankin tutuilta kaupungeilta, kannattaa vaihteeksi risteillä Riikaan. Riian risteilyjä tehdään vain muutama kesässä, ja ne ovat yleensä loppuunmyytyjä, joten on oltava ajoissa liikkeellä. Tänä vuonna ensimmäinen risteily Baltian Pariisiksikin kutsuttuun kaupunkiin oli sopivasti vappuna, ja olimme varanneet siihen liput jo alkuvuodesta. Kaupunki oli meille ennestään tuttu, sillä olimme käyneet siellä kerran talvella joulumarkkinoiden aikaan, mistä kirjoitin jutun Jouluinen Riika.

Aallonmurtaja ja veneitä Riianlahdella.

Silja Europa.

Katselimme Silja Europan kannella, kun se starttasi vappuaattona Itämerelle kohti Riikaa. Sää oli aurinkoinen ja meri kimmelsi sinisenä. Laiva oli koristeltu vappupalloin ja ensimmäisenä illan ohjelmassa oli ruokailu laivan buffet-ravintolassa. Ruokailun jälkeen laivan eri baareissa oli normaalia risteilyohjelmaa kuten karaokea, tanssimusiikkia ja esityksiä. Paras "ohjelmanumero" oli kuitenkin auringonlasku laivan aurinkokannelta nähtynä!

Silja Europan vapputunnelmaa.

Auringonlasku Itämerellä.

Vappupäivänä aamupalan jälkeen katselimme taas kannella kun laiva lipui Riianlahdelta Väinäjokeen ja kohti Riian satamaa. Aluksi näkyi metsäisiä rantoja, sitten teollisuusaluetta ja sen jälkeen Riian keskusta siltoineen ja tornitaloineen. Laiva saapui satamaan ennen puoltapäivää ja lähti paluumatkalle vasta illalla, joten aikaa Riiassa kiertelyyn oli noin seitsemän tuntia.

Laiva saapuu Latviaan.

Näkymä Riikaan laivan kannelta.

Maihin päästyämme suuntasimme ensimmäisenä Riian kuuluisille kauppahalleille ja niiden ympärillä olevalle valtavalle torille. Kauppahalleja on monta, esimerkiksi kasvikset, lihat ja kalat ovat omissa halleissaan. Torikojuissa oli tarjolla muun muassa keväkukkia edulliseen hintaan. Ostimme yhdestä kojusta mansikoita ja suuntasimme syömään niitä vanhaankaupunkiin, jossa olivat jo kaikki terassit avoinna ja muutenkin kesäinen tunnelma.

Torin kukkatarjontaa.

Vanhankaupungin värikkäitä rakennuksia.

Lopun päivää kiertelimme ristiin rastiin vanhaakaupunkia ja kävimme muun muassa Radisson Blu Hotel Latvijan ylimmässä kerroksessa sijaitsevassa kattobaarissa, josta on päätähuimaavat maisemat joka suuntaan Riikaa. Jos haluaa nähdä kaupunkia yläilmoista, hotellin kattobaari on siihen oiva paikka. Kaiken huipuksi ylös vie lasiseinäinen hissi, josta maisemia pääsee ihailemaan jo matkalla.

Näkymä Radisson Blu Hotel Latvijan kattobaarista.

Näkymä Radisson Blu Hotel Latvijan kattobaarista.

Vanhastakaupungista löytyvät Riian tunnetuimmat nähtävyydet kuten Vapauden muistomerkki, Kolmen veljeksen talo, Ortodoksinen Kristuksen syntymän katedraali ja Mustapäiden talo. Riika on kuuluisa myös puistoistaan, joissa kukkivat vappuna muun muassa tulppaanit ja kirsikkapuut. Aika kului vanhassakaupungissa kierrellessä nopeasti, ja reilu tunti ennen laivan lähtöä palasimme takaisin laivaan.

Vapauden muistomerkki.

Kolmen veljeksen talo.

Mustapäiden talo.

Tulppaaneita puistossa Riiassa.

Ortodoksinen Kristuksen syntymän katedraali.

Näkymä Riikaan laivan kannelta.

Laivan lähtiessä illalla paluumatkalle oli samaan aikaan illallinen laivan buffet-ravintolassa. Ilta kului taas risteilyohjelman parissa ja aamupalalle herätessämme olimme vielä merellä. Laiva saapui takaisin Helsinkiin vasta iltapäivällä, joten aamupalallakaan ei tarvinnut pitää kiirettä. Vaikka lentäen Riikaan pääsee nopeasti, pidin risteilystä enemmän kuin lentomatkasta seilaamisen kiireettömyyden vuoksi. Tällaiselle risteilylle lähtisin vaikka heti uudestaan! Toivottavasti näitä aletaan järjestää useamminkin kuin vain muutaman kerran kesässä.

Toukokuun kukkia

Joka toukokuu järkeilen, että tänä vuonna minun ei tarvitse enää valokuvata kaikkia kevätkukkia kuten kirsikankukkia ja sinivuokkoja, sillä minulla on niistä kuvia jo ennestään pilvin pimein. Silti aina, kun näen ensimmäiset vaaleanpunaiset ja violetit väripilkut, on pakko kaivaa kamera esiin ja ikuistaa näitä ihanuuksia jälleen kerran... Tässä tämän kevään kukkakuvasatoa.

Sinivuokko on kirsikankukkien ohella yksi kauneimmista kevätkukista hennon liilasta tumman violettiin taittavine sävyineen. Joskus siitä voi nähdä myös punaisen värimuunnoksen, joka väristään huolimatta on silti sinivuokko. Muistan kuinka lapsena kutsuimme niitä punavuokoiksi! Tänä vuonna löysin taas ihanan pinkkejä vuokkoja muutaman vuoden tauon jälkeen.

Sinivuokosta on olemassa myös valkoinen värimuunnos, mutta niitä en tänä keväänä ole nähnyt. Normaaleja valkovuokkoja sen sijaan on taas runsaasti. Ihaillaan nyt vuokkojen värimerta, sillä se on ainakin Etelä-Suomessa nyt parhaimmillaan! Kohta kevään ensimmäiset kukkijat tekevät tilaa seuraaville, kuten hurmaaville kieloille. Kirsikan kukintaa taas seuraa syreenien kukinta. Kieloista ja syreeneistä minulla onkin ennestään paljon kuvia, joten tänä vuonna niitä ei tarvitsisi kuvata - vaan kuinkahan käy...

Lue myös:
Kirsikankukkia Lappeenrannan arboretumissa

Sinivuokkojen aika

Tolpankankaan luontopolku

Karhulampi.

Luumäen Kannuskosken kylässä, avarassa kangasmaastossa Tolpankankaalla, kulkee reilun viiden kilometrin mittainen luontopolku, jonka varrella pääsee tutustumaan jääkauden muovaamiin maisemiin. Reitin pysäköintipaikka löytyy osoitteesta Lakkalantie 340, Luumäki. Polun lähtöpisteessä on opastaulu, jonka vierestä reittiä voi lähteä kiertämään myötäpäivään. Opastaulun kartasta kannattaa ottaa kuva ennen polulle lähtöä, sillä reitillä on opasviitat vain laavulle, ei esimerkiksi maalimerkkejä puissa läpi reitin. 

Tolpankankaan luontopolun lähtöpiste.

Tolpankankaan luontopolkua.

Reitti alkaa metsäautotienä, joka halkoo kuivaa mäntykangasta. Pian eteen tulevat ensimmäiset harjumaisemat ja polku jatkuu vähän kapeampana harjujen päällä. Alle kilometrin päässä lähtöpisteestä laskeudutaankin jo suuren supan pohjalle kirkasvetisen Karhulammen rannalle. Rannan tuntumassa on hyväkuntoinen laavu tulipaikkoineen. Lisäksi lammessa on pieni laituri, josta voi vaikka pulahtaa uimaan! Näin toukokuun alussa emme sentään vielä uskaltaneet heittää talviturkkeja.

Karhulampi.

Karhulampi laitureineen ja laavu.

Karhulammen laavu.

Karhulampi.

Laavun jälkeen jatketaan eteenpäin kapeaa hiekkatietä, joka nousee pian taas harjujen päälle. Avarassa maisemassa maaston muodot erottuvat hyvin ja harjanteet saavat pohtimaan jäätikön voimaa, sillä harjut syntyivät jäätikön sisällä. Keväällä Tolpankankaan maastossa voi nähdä kangasvuokkoja, jotka ovat muistoja jääkauden jälkeisestä arosta. Nyt aivan toukokuun alussa kangasvuokot eivät vielä kukkineet.

Tolpankankaan luontopolkua.

Ennen reitin puoliväliä kuljetaan jonkin matkaa leveää Sarkalahdentietä pitkin, jolta poiketaan takaisin metsään noin reitin puolivälissä. Nämä käännökset on katsottava reitin opaskartasta, sillä maastossa ei ole reittimerkintöjä. Noin puolimatkassa polun varrella näkyy Rastaslampi, jota ympäröi pieni ja luonnontilainen suo, jossa kasvaa muun muassa suopursua, tupasvillaa ja vaivaiskoivuja. Myös polun toisella puolella metsän takana siintää suo.

Rastaslampi.

Metsän takana Sulkusensuo.

1930-luvulla Tolpankangas paloi lähes kokonaan nuotiosta karanneen tulen takia. Palon jälkeen alueelle kylvettiin mäntyä, jota kasvaa kankaalla edelleen. Tolpankankaan reitin yleisilme on avara ja karu, mutta harjut ja selänteet korkeuseroineen sekä erämaiset lammet tuovat maisemaan vaihtelua. Lisäksi reitin varrella voi nähdä siirtolohkareita, joita muinainen jäätikkö on kuljettanut mitä erikoisimpiin paikkoihin.  

Reitin kiertämiseen kävellen kannattaa varata pari tuntia aikaa, sillä aikaa saa kulumaan Karhulammen rannassa ja laavulla, vaikka itse polku on helppokulkuinen. Reitin erilaiset polku- ja tieosuudet sopivat hyvin myös maastopyöräilyyn, joten voin suositella reittiä myös pyöräilijöille.

Tolpankankaan luontopolkua.