Jääkauden jäljet - kivikauden ihminen

Yksi suosikkini Etelä-Karjalan luontopoluista on Savitaipaleella kiertävä vaellusreitti Jääkauden jäljet - kivikauden ihminen. Olemme patikoineet reitin jo monena keväänä, sillä silloin se on parhaimmillaan. Kun Kuolimojärvi on vapautunut jäästä, linnut aloittaneet kevätkonserttinsa ja kangasvuokot kukkivat, on suorastaan pakko päästä päiväretkelle huikeankauniisiin ranta- ja harjumaisemiin! Reitin kokonaispituus on noin 16 kilometriä, mutta hiekkatie- ja polkuverkosto mahdollistaa myös lyhyempien lenkkien kiertämisen. Osa lenkistä soveltuu myös pyöräilyyn. Patikoijat seuraavat viitoituksen kävelijähahmoja ja pyöräilijät polkupyörän kuvia.

Lepänkannon uimaranta.

Reitin opasviitta.

Reitin lähtöpiste on Lepänkannon uimarannalla osoitteessa Myllylammentie 311, johon voi jättää auton parkkiin. Parkkipaikan vieressä on infotaulu ja kartta, josta kannattaa ottaa kuva puhelimeen. Vaikka polun varrella on hyvät opastemerkit, karttaa seuraamalla näkee parhaiten missä kohdassa reittiä on menossa. Jos lähtee kiertämään lenkkiä suositellusti vastapäivään, reitin kauneimmat järvimaisemat ovat ensimmäisellä osuudella ennen Rovastinojaa, josta olen kirjoittanut oman postauksensa.

Kuolimojärvi.

Pitkospuupolkua.

Reitin ensimmäinen osuus alkaa jääkauden muovaamilla rantavalli- ja harjumaisemilla, ja heti alkumatkasta on jyrkkä nousu harjun päälle. Sieltä laskeudutaan alas Kuolimon rantaa seurailevalle polulle, jolla on myös pitkospuita. Nämä maisemat ovat aurinkoisena kevätpäivänä parhaimmasta päästä mitä olen Etelä-Karjalan luontopoluilla nähnyt! Kuolimojärven vesi on kirkasta ja pohjahiekka kivineen erottuu kauas. Myös Rovastinojan kivikauden malliin tehty kota sijaitsee kauniilla paikalla.

Rovastinojan kota.

Rovastinojan kodalla.

Evästauko kannattaa pitää Rovastinojalla, sillä sen jälkeen reitillä ei ole muita taukopaikkoja. Rovastinojan jälkeen reitti jatkuu aavistuksen yksitoikkoisia hiekka- ja metsäteitä pitkin. Kun näkyviin tulee Pomperin kierros -kyltti, voi sen luota joko lähteä oikoreitille ja jättää väliin neljän kilometrin mittaisen Pomperin peltojen kiertämisen tai sitten jatkaa viitan osoittamaan suuntaan. Peltomaisemien lisäksi Pomperin kierroksen varrella on vanha tervahauta, joka on mielenkiintoinen paikka historiasta kiinnostuneille. 

Vanha tervahauta.

Pomperin peltomaisemaa.

Peltojen kierroksen jälkeen päädytään taas samalle tielle, päättipä sitten oikaista tai kiertää koko lenkin. Siitä eteenpäin reitti kulkee hiekkateitä ja metsäpolkuja pitkin reitin viimeiseen harjuosuuteen asti. Tällä harjupolulla onkin sitten reitin toiseksi kauneimmat maisemat! Polku mutkittelee viehättävässä kangasmaastossa korkeiden harjujen päällä suppakuoppien ohitse jääkauden muovaamaa selännettä pitkin. Infotaulussa kerrotaan alueen harvinaisuudesta eli kangasvuokosta, joka on rauhoitettu ja viihtyy näillä Salpausselän harjuilla. 

Harjupolulla suppamaastossa.

Infotaulu kangasvuokosta.

Kangasvuokko.

Harjupolulta päädytään kinttupolkua pitkin takaisin Myllylammentielle ja reitin lähtöpisteeseen. Vaikka olemme kiertäneet tämän reitin jo ainakin neljänä vuonna peräkkäin, en kyllästy tähän koskaan - varsinkaan reitin alku- ja loppuosaan! Ainoastaan Pomperin peltojen kierroksen maltan nykyään jättää väliin, sillä se on maisemiltaan melko tavanomainen. Kahtena keväänä olemme kulkeneet tämän toukokuisena hellepäivänä, jolloin olen lenkin päätteeksi vielä heittänyt talviturkin Kuolimojärveen Lepänkannon uimarannalla.

Haikkarinniemi

Villähteen Taavilassa sijaitsee 16 hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue Haikkarinniemi, jossa kasvaa monimuotoista metsää. Niemi on Kymijärvessä ja suojelualueeseen kuuluu myös viereinen Lammassaari. Niemen ympäri kulkee lyhyehkö luontopolku ja lisäksi siellä risteilee valaistu pururata. Alueelle pääsee kätevimmin Toivolantieltä käsin.

Haikkarinniemessä on muun muassa pähkinälehtoa, korkeita haapoja ja suuria kelopuita, ja osa alueesta kuuluu valkoselkätikan suojeluohjelmaan. Käydessämme niemessä kuulimme tikan naputusta, mutta emme nähneet oliko kyseessä juuri valkoselkätikka. Lämmin maaliskuu oli saanut jo muitakin lintuja hereille ja tunnelma lumettomassa metsässä oli aivan huhtikuinen. Jää suli rannassa ihan silmissä!

Haikkarinniemen kärkeä kutsutaan Haikkarinkärjeksi. Se on sammaloituneiden kivien peittämä ja sen rannoilta on hyvä tähystellä Kymijärvelle. Vaikka koko niemen alue kärkineen on melko pieni ja nopeasti kierretty, on sen luonto todella monimuotoista ja järvimaisema upea. Tämä on kiva lenkki vaikka sunnuntaikävelyksi!

Salmenvuoren kalliomaalaus

Sisältää mainoslinkin. Se on merkitty tähdellä*.

Kuva: Kimmo Kauppi

Kalliomaalaukset ovat jo itsessään kiehtovia, ja kun ne lisäksi sijaitsevat usein erikoisessa tai jylhässä kalliossa, ovat ne kiinnostavia retkikohteita. Koska maalaukset on tehty pääosin veteen rajoittuviin kallioseinämiin, niihin pääsee tutustumaan kesällä vain vesitse ja talvella jäätä pitkin. Olemme aiempina vuosina käyneet hiihtämässä Ruusin Turasalon ja Kannuksen linnavuoren kalliomaalauksilla Pien-Saimaalla. Tänä vuonna "karkasimme" aurinkoisena karkauspäivänä retkiluistelemaan Salmenvuoren maalauksille Jängynjärvellä.

Ennen retkeä olin tutkinut Salmenvuoren maalausten paikat kirjasta Suomen kalliomaalaukset - Bongarin käsikirja*. Etukäteistutkimuksista oli hyötyä, sillä maalaukset ovat niin pahoin haalistuneet ja osittain jäkälän peitossa, että niitä olisi ollut vaikea löytää suuresta kallioseinämästä ilman tietoa niiden sijainnista. Siitäkin huolimatta yksi kirjassa mainituista maalauksista jäi löytämättä.

Maalauksia kannattaa lähteä paikantamaan kalliossa olevan veneenkiinnityskoukun ja sen yläpuolelle hakatun vuosiluvun luota. Kaiverruksen sivuilla on jäänteitä punaväristä, mutta varsinaiset tunnistetut maalaukset voi löytää vuosiluvun vasemmalla puolella olevan kalliosyvennyksen molemmilta puolilta sekä itse syvennyksestä. Kirjan mukaan alla olevissa kuvissa olevat maalaukset ovat esittäneet hirveä ja ihmistä.

Maalausten lisäksi bongasimme kalliosta pitkiä jääpuikkoja! Jängynjärvi oli jäässä ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Lauha ja lumeton talvi oli muuttunut hetkeksi oikeaksi talveksi, sillä edellisenä päivänä satoi ohut kerros pakkaslunta. Jää oli sileää ja ihanteellista luisteluun. Tällainen jääliikunta on ollut tänä talvena harvinaista herkkua!