Kemin lumilinna

Kemissä on jo vuodesta 1996 lähtien rakennettu talvisin upea lumilinna, josta on tullut suosittu nähtävyys. Monena vuonna olen ihastellut linnan kuvia ja miettinyt, että sitä pitäisi joskus itsekin päästä katsomaan. Tänä vuonna toive toteutui kun olimme käymässä sukulaisissa Torniossa, joka sijaitsee lähellä Kemiä. Kävimme lumilinnassa porukalla maaliskuisena arkipäivänä, jolloin linnassa oli lisäksemme vain muutama turisti.

Lumilinnan ravintola.

Lumilinnassa on joka vuosi eri teema. Tämän vuoden teemana on Suomi 100 vuotta. Sen kunniaksi linnasta löytyy muun muassa jäästä tehty Sibelius-monumentti, lumesta kaiverrettu Suomen vaakuna ja Hyökkäys-maalaus, jäisiä Suomen lippuja sekä suomalaisten merkkihenkilöiden lumeen kaiverrettuja kuvia.

Suomi 100-veistos.

Hyökkäys-veistos.

Lumilinnaan rakennetaan joka vuosi hotelli, ravintola ja kappeli. Hotellissa on useita huoneita, joissa pääsee yöpymään lampaantaljoilla makuupusseissa. Ravintolassa on yli kaksisataa asiakaspaikkaa ja kappelissa järjestetään muun muassa häitä. Lumilinna on siis todella merkittävä matkailukohde Kemille ja koko Meri-Lapille.

Lumihotellin huone.

Lumihotellin huone.

Lumilinnan ravintola.

Lumilinnan ravintola.

Lumilinnan kappeli.

Lumilinnan kappelin enkeliveistos.

Sibelius-monumentti.

Ympäri linnaa on lämpömittareita, jotka näyttivät meidän vierailullamme kahdesta kolmeen astetta pakkasta. Linnaan mennessä kannattaa siis pukeutua lämpimästi, jotta tarkenee kierrellä rauhassa linnan kaikki kohteet läpi. Yöpymiseen tarvitaankin sitten jo enemmän uskallusta! Jäätakkakaan ei paljon lämmitä...

Jäätakka.

Ulkoapäin lumilinna näyttää vaatimattomalta siihen nähden mitä se kätkee sisälleen. Hotellin, ravintolan ja kappelin lisäksi linnan uumenista löytyy myös pieni labyrintti. Lisäksi linnan takapihalla on liukumäki, jossa voi laskea mäkeä kumirenkailla.

Jäälabyrinttia.

Kemin lumilinnan sisäänkäynti.

Kemin lumilinna todisti taas, että Suomesta löytyy upeita nähtävyyksiä! Ainoastaan se surettaa, että kaikki nämä kauniit veistokset sulavat kohta. Siinä varmasti piileekin osa linnan viehätystä... Linna on joka talvi erilainen, ja sen vuoksi ainutlaatuinen joka vuosi.

Ruusin Turasalo

Pien-Saimaalla Taipalsaarella sijaitsee kolme Turasalon saarta: Suuri Turasalo, Ruusin Turasalo ja Jokelan Turasalo. Saarista keskimmäisessä eli Ruusin Turasalossa on esihistoriasta kiinnostuneille kolme kiinnostavaa kohdetta: muinainen linnavuori ja kalliomaalaus sekä jääkauden muovaama hiidenkirnu.

Kävimme aurinkoisena maaliskuun sunnuntaina hiihtoretkellä kiertämässä Ruusin Turasalon esihistorialliset kohteet. Hiihtelimme ensin Jakaraselkää pitkin Ruokosalmeen, ja siitä Turasalon länsiluonaaseen aukeavan kallioseinämän luo. Jyrkässä kallioseinämässä, noin viisi metriä järven pinnan yläpuolella, erottuu punaisella maalattu hirvihahmo. Valitettavasti joku on käynyt turmelemassa maalausta kaivertamalla sen päälle kirjaimet E ja K.

Kalliomaalauksen luota jatkoimme matkaa pohjoisen suuntaan saarella olevalle muinaiselle linnavuorelle. Kallioinen niemi, jossa muinaislinna sijaitsee, työntyy lännen suuntaan Pulkkaselälle. Kallion korkein kohta kohoaa yli 15 metriä Saimaan pinnan yläpuolelle. Vuoren lounaiskulmassa ja pohjoispuolella on näkyvissä rakennetun kivimuurin jäänteitä. Vuoren laelta on metsäiset näkymät Saimaalle.

Linnavuorelta on lyhyt matka seuraavaan kohteeseen eli hiidenkirnulle. Se sijaitsee linnavuoren luona olevan pienen lahden vastarannalla, silmämääräisesti katsoen rannan puolivälissä. Rantaa pitkin hiihtämällä sen huomaa helposti. Hiidenkirnu teki minuun Turasalon kohteista suurimman vaikutuksen, sillä se on kovertunut poikkeuksellisesi vaakasuoraan. Muut näkemäni hiidenkirnut ovat olleet pystysuorasti maassa olevia kuoppia. Turasalon hiidenkirnu muistuttaa luolaa.

Turasalojen seutu on mielestäni Pien-Saimaata parhaimmillaan: komeita kallioita ja metsäisiä saaria, historiaa ja avaria järvenselkiä. Erinomainen veneilykohde kesällä ja hiihtokohde talvella!

Lue myös: Hiihtoretki Pien-Saimaalla

Retkiluistelua Pien-Saimaalla

Retkiluisteluun sopivat olosuhteet eivät ole kokotalvista herkkua, joten silloin kun jäätilanne on sopiva, on siitä otettava kaikki irti. Saimaalla retkiluistelemaan pääsee yleensä alkutalvesta heti järven jäädyttyä, kun jäällä ei vielä ole liikaa lunta. Ohut lumikerros ei luistelua estä, mutta paksumpi peite kyllä.

Läntinen Pien-Saimaa on minulle tutuinta luistelu- ja hiihtoseutua. Sen selillä riittää tilaa liikkujille, mutta sitä myös täplittävät vaihtelua maisemaan tuovat saaret. Jokainen saari on omanlaisensa seikkailu! Seikkailumielestä huolimatta retkiluistelussa on tärkeää muistaa turvallisuus, eli alkutalven jäille on aina lähdettävä kaverin kanssa eikä yksin.

Parhaimmillaan Saimaa on kuin suuri, laidaton luistelukenttä. Aavaa jääkenttää riittää silmänkantamattomiin. Saariin tai luodoille voi pysähtyä nauttimaan eväitä ja lämmintä juotavaa. Hyvä talviretkieväs on esimerkiksi kuuma keitto retkitermoksessa.

Jäällä liikkumisen hyviä puoli on myös se, että talvella auringon paistaessa matalalta, siitä saa enemmän irti avaralla jäällä kuin metsän siimeksessä. Jäällä aurinkolasit ovat poutapäivinä tarpeen läpi talven!

Kunnon lumikerroksen peittäessä jään, on aika vaihtaa luistinten tilalle sukset. Ja jos hiihto alkaa kyllästyttää, voi käydä luistelemassa aurattujen jääteiden laitaa, jolloin retkiluistelu vaihtuu matkaluisteluksi. Lappeenrannassa esimerkiksi Murheistenrannan ja Lamposaaren välillä on jäätie.

Lue myös: Matkaluistelua Savitaipaleella

Matkaluistelua Savitaipaleella

Savitaipaleella järjestetään vuosittain jäätilanteen salliessa luistelutapahtuma Kuolimojärven jäällä. Jäälle aurataan reilun viiden kilometrin pituinen matkaluistelurata, joka avataan yleensä helmikuussa ja jota pidetään luistelukunnossa sääolosuhteiden mukaan.

Kuolimojärven matkaluistelurata.

Tänä vuonna Kuolimon luistelutapahtuma järjestettiin 24.-25.2. Sää oli poutainen ja viitisen astetta pakkasella kun saavuimme 25.2. Olkkolan Hovin rantaan, joka sijaitsee osoitteessa Olkkolantie 2. Hieno talvisää oli houkutellut paikalle paljon porukkaa. Rannassa soi musiikki ja buffetissa oli myytävänä lohikeittoa, makkaraa, lettuja ja kahvia.

Savitaipaleen luistelutapahtuma.

Jäärata oli hyvässä kunnossa. Vastatuuli hidasti menoa alkumatkasta, mutta radan puolivälin jälkeen myötätuuli joudutti menoa niin, että tuntui kuin luistimet liikkuisivat itsekseen. Kierroksen jälkeen luistelijoille oli tarjolla kuumaa mehua. Rataa kiersivät myös hauskat jänismaskotit.

Kuva: Kimmo Kauppi.

Kuolimojärven matkaluisteluradalla.

Luistelutapahtuman maskotit.

Illaksi oli luvassa roihuluistelu kello kuudesta yhdeksään. Tapahtuma-alueelle sytyteltiin tulia jo päivälläkin tunnelmaa tuomaan. Tapahtumasta jäi kaikkiaan todella hyvä fiilis, toivottavasti se järjestetään jatkossakin! 

Myös Lappeenrannassa olisi hyvät mahdollisuudet aurata matkaluistelurata Saimaan jäälle. Ihmettelen, miksei kaupunki hyödynnä sitä. Esimerkiksi Lahdessa, Jyväskylässä, Kuopiossa ja Imatralla on luisteluradat jäällä.

Oikea tuli tuo tunnelmaa.

Tiesittekö muuten, että retkiluistelu ja matkaluistelu tarkoittavat eri asioita? Retkiluistelu on auraamattomilla luonnonjäillä tapahtuvaa luistelua kun taas matkaluistelua harrastetaan auratuilla jääradoilla joko luonnon- tai tekojäillä. Sekä retki- että matkaluistelussa vapaudentunne on huikea pienellä tekojääkentällä pyörimiseen verrattuna.