Vitsain lintutorni

Taipalsaaren Vitsaihin rakennettiin muutama vuosi sitten lintutorni Suoniityn kosteikon laitaan. Tornin juurella on myös laavu tulipaikkoineen. Lintutornille pääsee kääntymällä Vitsaintie 321:n kohdalta pohjoiseen Ryngänkallio -nimiselle tielle. Noin yhden kilometrin jälkeen käännytään risteyksestä oikealle ja auton voi jättää kosteikon laidalle.

Lintutornista käsin pääsee seuraamaan kosteikon elämää häiritsemättä lintuja. Kiikarit kannattaa siis olla mukana! Suoniityn kosteikko on yksi monista Pien-Saimaan ympäristöön rakennetuista kosteikoista, ja esimerkiksi Orjainlahdella on samantyylinen kohde. Kosteikkoretki lintutornille sopii hyvin miniretkeksi ja erityisesti lintubongareille.

RetkiSaimaan riippumattorentoutus

Yhteistyössä: RetkiSaimaa Oy

Syksyn ollessa pimeimmillään voi tuota pimeyttä myös hyödyntää sen sijaan että se olisi ainoastaan apeuden tuoja. RetkiSaimaan riippumattorentoutuksessa pimeä metsä luo lyhtyjen ja tunnelmavalojen kera upeat puitteet rentoutumiseen luonnon keskellä. Historiaa huokuva Kuivaketveleen linnavuori ja sen jylhät kalliot tuovat tunnelmaan jännittävän lisän. Osallistujat tarvitsevat mukaan oman makuupussin ja otsalampun, riippumatot ovat puissa jo valmiina.

Pääsin lokakuun viimeisenä sunnuntaina mukaan testaamaan millaiselta riippumattorentoutus tuntuu. Ryhmämme kokoontui linnavuoren parkkipaikalla, josta lähdimme otsalamppujen valossa nousemaan lyhdyin valaistuja portaita. Saavuimme ylös lyhtykujan johdattelemina ja saimme valita mieleisemme riippumaton puiden lomasta. Nuotiotuli rätisi hiljaa kallion luona luoden siihen hienoja varjoja.

Kun kaikki olivat kömpineet makuupusseihinsa, oli aika sammuttaa otsalamput ja hiljentyä rentoutukseen. Retken ohjaaja kertoi aluksi lyhyesti sekä linnavuoren että riippumattojen historiasta, minkä jälkeen alkoi rentoutusosuus. Rentoutuksessa käytiin läpi eri aistit yksi kerrallaan ja keskityttiin vain käsillä olevaan hetkeen unohtaen kaikki muu. Oli rauhoittavaa olla lämpimässä makuupussissa viileässä pimeydessä vain lyhtyjen valossa ja kuunnella ohjaajan rauhallista puhetta. Loppuvaiheessa taisin torkahtaa, sillä havahduin kun loppumusiikki alkoi hiljaa soida.

Lopuksi ohjaaja toi kaikille mukillisen höyryävän lämmintä mehua, mikä oli mukava päätös rentoutushetkelle. Itselläni oli niin rento olo, että olisin voinut vaikka jäädä riippumattoon nukkumaan. Syksyinen riippumattoilu oli minulle uusi kokemus, sillä olin tätä ennen riippumattoillut vain kesällä. Tästä heräsi pieni kipinä laajentaa omaa riippumattoilua kesästä myös muihin vuodenaikoihin.

 

 Lue myös: Kuivaketveleen linnavuori

Pursialan hiidenkirnu

 

 

Mikkelissä oleva Pursialan hiidenkirnu on yksi Suomen suurimmista. Sen syvyys on kahdeksan metriä ja leveys kahdesta kolmeen metriä. Hiidenkirnu on jääkauden tekosia ja sen iäksi on arvioitu 9 000-11 000 vuotta. Kirnun uursivat mannerjäätiköstä purkautuneet sulamisvedet ja veden mukana kulkeutunut kiviaines. 

 

Hiidenkirnu sijaitsee Pursialan kaupunginosassa ja sen lähelle pääsee Hiidenkadun kautta. Kirnu sijaitsee kallion päällä ja se on aidattu. Vaikka aidat vähän latistavat kirnun vaikuttavuutta, niin ne ovat varmasti säästäneet monta tämän jääkauden ihmeen innokasta ihailijaa putoamiselta. Kuvasin kohdetta aitaan nojaten ja sekin jo vähän hirvitti.

Lappeenrannallakin on oma hiidenkirnunsa, nimittäin Lasolan hiidenkirnu, mutta se on vaatimattoman kokoinen Pursialan hiidenkirnuun verrattuna. Kaikki hiidenkirnut ovat silti hämmästyttäviä todisteita veden ja jään voimasta. Pursialan kirnussa on nähtävissä myös "jauhinkiviä", joita sulamisvedet ovat pyörittäneet kirnun sisällä.

Kiukkaanlammen laavu

 

Joutsenon retkeilyreittien varrelta löytyy Katralammen laavun lisäksi Kiukkaanlammen laavu, jota kutsutaan myös Leijonalaavuksi. Laavu sijaitsee suojellulla Natura 2000 -alueella keskellä ukonhautojen suppamaastoja. Koska laavun lähelle ei pääse autolla, se on aina käydessämme ollut siistissä kunnossa, ja polttopuitakin on löytynyt. Olemme jättäneet auton Vilkkumäentien varrelle, josta on laavulle muutaman kilometrin kävelymatka, mutta laavulle pääsee myös esimerkiksi Myllymäen hiihtokeskuksen suunnasta.

Kiukkaanlammen laavun ympäristössä on kolme lampea, joista Kiukkaanlampi on suurin. Lammet ovat suorantaisia ja erämaisen oloisia, ja harjumaaston jyrkkärinteisiin suppiin yhdistettynä ne luovat ainutlaatuisen ympäristön. Olemme kiertäneet Jousenon retkeilyreittejä ristiin rastiin, ja Kiukkaanlammen laavun ympäristö on niistä mielestäni erikoisen hienoa seutua. Laavu sijaitsee kahden supan välissä kulkevalla harjanteella.

Kiukkaanlammelle vievät retkeilyreitin polut ovat leveitä ja suhteellisen helppokulkuisia, mutta kannattaa varautua jyrkkiin mäkiin. Maastopyöräilyynkin ne soveltuvat. Kerran reitillä tuli vastaan hevonen ratsastajineen, joten Joutsenon maastot sopivat hyvin monenlaiseen liikuntaan. Kun reitit ovat myös suhteellisen lähellä sekä Lappeenrannan että Imatran keskustaa, ne ovat ihanteellisia vaikka viikonlopun ulkoiluihin.

Urpolan luontopolku Mikkelissä

 

Urpolan luontopolulta Mikkelistä löytyy vehreää metsää ja vanhoja puita sekä joki kuohuvine koskineen aivan läheltä kaupungin keskustaa. Reilun kilometrin mittainen polku alkaa Urpolan luontokeskukselta ja sukeltaa heti vehreyden syliin. Urpolanjoen ympäristö on luonnonsuojelualuetta, joten se on ihana luonnontilainen keidas. Kävimme kiertämässä polun elokuisena päivänä kuuman ja kuivan kesän jälkeen, mutta ympäristö oli silti hyvin vehreä. Voin kuvitella miten vihreä alueen luonto on "normaalina" kesänä!

Vaikka polku on lyhyt, sen varrelle mahtuu monta viehättävää siltaa ja vanha mylly. Joki ylitetään reitin varrella siltoja pitkin monta kertaa. Parhaat maisemat löytyvät vanhan myllyn luota, jossa koski kuohuu. Rannat kasvavat rehevää lehtokasvillisuutta ja polun varren opastauluissa kerrotaan tietoa alueen kasveista. Myllyn luona on nuotiopaikka, johon voi pysähtyä syömään eväät, jos sellaiset ovat matkassa.

Myös polun lähtöpaikassa eli luontokeskuksen luona on nuotiopaikka. Jos lyhyellä luontopolulla ei ehtinyt tulla nälkä ja eväät ovat edelleen repussa, kannattaa kiertää vieressä sijaitseva Urpolanlampi, jotta lenkille saa muutaman lisäkilometrin tai lähteä lammelle soutamaan. Lammen rannassa on nimittäin kaksi lainattavaa soutuvenettä, joita Urpolan luontokeskus lainaa maksutta. Polkuja kiertelemällä, lammella soutelemalla ja eväitä syöden luontokeskuksen ympäristössä saa kesäisen päivän hyvin kulumaan.

Rahikkalan tuulimylly Savitaipaleella

 

Ennen vanhaan osattiin rakentaa kaikkea kaunista! Rahikkalan kylässä Savitaipaleella on vuonna 1804 rakennettu upea vanha tuulimylly sekä perinteistä kylämiljöötä. Myllyn luo pääsee osoitteella Suomalansaarentie 71. Tien varrella on pieni parkkialue, johon voi jättää auton. Kävimme tutustumassa tähän viehättävään paikkaan heinäkuisena hellepäivänä.

Rahikkalan tuulimylly

Rahikkalan kylämiljöötä

Mylly on entisöity alkuperäiseen kuntoonsa vuonna 2002 ja se on täysin toimintakuntoinen. Myllyn ympäristössä on myös vanha aitta ja 1900-luvun vaihteesta peräisin oleva kiviaita. Tällainen perinnemaisema on todellakin säilyttämisen arvoinen, ja se kuuluukin Saimaa Geoparkin luonto- ja kulttuurikohteisiin. 

Kuva: Kimmo Kauppi

Rahikkalan tuulimylly

Tuulimyllyn lisäksi Rahikkalassa on Suomalansaarentien pohjoispuolella kiinnostava geologinen kohde Julmakivi. Se on monta metriä korkea ja kymmenisen metriä leveä rapasiirtolohkare, jonka tarkka sijainti näkyy maastokartoissa. Kivi näkyy kapean metsätien varrelle puiden lomasta. Olisi kiinnostavaa kuulla mistä se on saanut nimensä, näin äkkiseltään arvelisin sen liittyvän jotenkin sotiin.

Julmakivi

Jäppilänniemen taidetie

 

Imatran Jäppilänniemessä on jo monena kesänä järjestetty kiva kyläläisten, kesäasukkaiden ja taiteilijoiden yhteisprojekti nimeltään Jäppilänniemen taidetie. Kesäkuun alkupuolelta elokuun loppuun kymmenen kilometrin pituisella osuudella Jäppilänniementietä on erilaisia luontoon sopivia taideteoksia. Kävimme tänä kesänä ensimmäistä kertaa katsomassa millaisia teoksia tien varrelta löytyy.

Jäppilänniementie, Imatra

Seppo Honka: Palokärki

Taidetien varrella on kaikkiaan yli 30 teosta, runolaituri ja latogalleria. Tien alussa olevassa postilaatikossa on esitteitä, joissa luetellaan kaikki tien varrella olevat teokset. Koska kohteita on niin monta, emme pysähtyneet kaikkien kohdalla, vaan ainoastaan niiden, jotka sattuivat sijaitsemaan sopivassa paikassa pysähtymisen kannalta.

Kristiina Pellinen: Karhunpennut

Päivi Sormunen: Pupujen palaveri

Olimme liikkeellä autolla, mikä ei ole paras mahdollinen tapa taidetien teosten katseluun, sillä aina kiinnostavan kohteen nähdessämme piti pysähtyä tien sivuun. Pyöräillen taidetiestä saisi eniten irti. Autollakin teoksia pääsi ihailemaan, kunhan vain malttoi pysähtyä vähän väliä. Jäppilänniementiellä on onneksi vain vähän liikennettä, joten pieni hidastelu ei haittaa.

Seppo Honka: Kuovi

Veera Manninen: Navetan uudet asukkaat

 

Suurin osa teoksista on eläinaiheisia, mutta myös ihmisaiheisia kohteita löytyy. Hienoimmalla paikalla sijaitsee teos nimeltä Maiseman lumoissa, sillä mäeltä näkyy Immalanjärvi. Itse pidin eniten eläinaiheistista teoksista, kuten kuovista ja karhunpennuista. Myös latogalleriassa esillä olevat Immalanjärvellä otetut luontokuvat ovat upeita! 

Päivi Sormunen: Maiseman lumoissa

Salopeltolan-Jäppilänniemen martat: Kukkia, kukkia

Seppo Honka: Lentävät joutsenet

Jouni Suikkanen: Immalan pinnalta

Heille, ketkä ovat kiinnostuneet tämäntyyppisestä taiteesta luonnossa, voin suositella Raitalan taidepolkua Savitaipaleella. Se on kävellen kuljettava, noin puolen kilometrin mittainen metsäpolku, jonka varrella on myös mitä erilaisempia luontoon sulautuvia teoksia.