Hyvää joulua!

On taas tullut aika kantaa kotiin kuusi, sytyttää kynttilät ja rauhoittua joulunviettoon. Näiden runojeni ja kuvieni myötä toivotan kaikille hyvää ja rauhallista joulua!

Valkea maa

Syksy ylleen joulunutun saa,
valkeaan lumihuntuun peittyy maa.
Tontun jäljet ilmestyvät oven pieleen,
joulun valot syttyvät kuuseen ja mieleen.

Tähti

On jouluyön tummalla taivaalla tähtiä ja kuita.
Vaan yksi tähti tuikkii ja loistaa kirkkahammin muita.

  

Lue myös: Joulun valoa

Jouluinen Riika

Kävimme muutama vuosi sitten joulukuussa Riiassa tutustumassa joulumarkkinoiden ja -torien tunnelmaan. Koko Riian vanhakaupunki oli koristautunut jouluun ja joulutoreja löytyi monelta aukiolta. Laskin, että pelkästään koristeltuja joulukuusia oli ympäri kaupunkia monia kymmeniä jouluvaloista puhumattakaan.

Riian suurin joulutori on Doma-aukiolla. Torilla on lukuisia pikkukojuja, joissa myydään muun muassa käsitöitä, matkamuistoja, koruja, vahakynttilöitä, jouluherkkuja ja hehkuviiniä. Ilmassa tuoksuvat paahdetut mantelit ja joulumausteet.

Myös kuuluisalle Raatihuoneen aukiolle pystytetään suuri joulukuusi. Kuusen vieressä kuvassa näkyy Mustapäiden talo, joka on komea gotiikan tyylisuuntaa edustava rakennus. Upean näkymän kruunaa taustalla kohoava Pyhän Pietarin kirkon torni.

Joka puolella vanhaakaupunkia on kauniisti koristeltuja rakennuksia sekä lyhtyjä ja eläviä tulia.  Kahvilat houkuttelevat istumaan kävelyn lomassa lämpimän juoman ääreen. Glögissä tuoksuvat kaneli ja neilikka.

Riian maisemia pääsee katselemaan yläilmoista monesta tornista ja muista kohteista. Me kävimme katsomassa kaupunkia lintuperspektiivistä Radisson Blu Hotel Latvijan 26. kerroksessa sijaitsevasta kattobaarista. Kaupunki näyttää iltavalaistuksessaan todella kauniilta!

Jouluisen Riian reissumme tunnelmaa täydensi lumi, jota satoi yhtenä päivänä vähän lisää. Kaupungin puistot, sillat ja kujat ovat lumikuorrutteisina kuin sadusta! Ja puistoja kaupungissa on ihailtavan paljon.

Reissusta jäi mieleeni erityisesti Vapauden muistomerkin viereisessä puistossa ollut suuri kaniaitaus, sillä se oli kokonainen kanien kylä mökkeineen. Ruokaakin pupuilla näytti olevan yllin kyllin.

Suomi 100 -tunnelmia

Suomen 100-vuotisjuhlia on vietetty ympäri Suomea ja myös maailmalla. Monissa maissa valaistiin rakennuksia, maamerkkejä ja muita kohteita sinivalkoisin värein. Lappeenrannassa valaistiin vesitorni ja koristeltiin joulukuusi Suomi 100 -hengessä. 

Lappeenrannan vesitorni.

Lappeenrannan sankarihautausmaalla järjestettiin itsenäisyyspäivänä kunniavartio ja seppeleenlaskutilaisuus. Tapahtuman aikana nähtiin myös Ilmavoimien ylilento.

Seppele sankarivainajille.

Muistomerkki tuntemattomaksi jääneille sankarivainajille.

Imatralla Valtionhotelli sai kauniin juhlavalaistuksen ja Suomen vanhin matkailunähtävyys eli Imatrankoski kuohui kahdesti sinisen sävyisenä. Koskinäytös keräsi valtavasti väkeä ihastelemaan sinisiä kuohuja.

Imatran Valtionhotelli.

Imatrankosken kuohuja.

Imatrankosken kuohuja.

Meillä kotona satavuotiaan Suomen kunniaksi syötiin perinteistä Lemin särää ja perunoita. Jälkiruokana oli leipäjuustoa ja lakkahilloa Lieksan hillasadosta. Myös juhlakahvit ja -glögit juotiin.

Lue myös: Onnea satavuotiaalle Suomelle!

Onnea satavuotiaalle Suomelle!

Itsenäinen Suomemme täyttää tänään sata vuotta. Juhlavuoteen on sisältynyt monenlaisia tapahtumia ja vuosi huipentuu tämän päivän juhlallisuuksiin. Kaunis siniristilippumme liehuu saloissa lumenvalkoisen ja järvensinisen väreissä ympäri Suomen. Kun aamulla katsoin ulos ja näin lipun liehumassa, se toi mieleeni kiitollisuuden sotaveteraaneille ja sodissa kaatuneille Suomen sotilaille. Ilman heitä emme juhlisi nyt satavuotisjuhlia.

Itsenäisyyspäivän iltana kello kuusi sytytetään perinteisesti kaksi kynttilää ikkunoille. Kynttiläperinne on itsenäistä Suomeakin vanhempi, sillä se alkoi jo 1700-luvulla. Ruotsin vallan aikaan kynttilöillä juhlistettiin kuningasperhettä ja Venäjän vallan aikaan keisariperhettä. Sortovuosina kynttilät olivat kapinoinnin ele vastalauseena venäläistämistä vastaan.

Vuonna 1919 itsenäisyyspäiväksi vakiinnutettiin kuudes joulukuuta. Siitä lähtien myös kynttilöiden poltto siirtyi itsenäisyyspäivälle. Kynttilöiden lukumäärän kaksi on arveltu viittaavan kotiin ja isänmaahan. Sotavuosina toinen kynttilä sytytettiin rintamalle jääneille ja toinen rintamalta palanneille miehille.

Oikein paljon onnea satavuotiaalle isänmaallemme ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Lue myös: Suomi 100 -jääkirjaimet

Tonttuovi

Tämän syksyn ja joulun hitti on tonttuovi! Jos joku ei vielä ole kuullut tästä ihastuttavasta ideasta, niin sillä tarkoitetaan pientä lattianrajassa olevaa koristeovea rappusineen ja muine rekvisiittoineen. Ihailtuani aikani muiden tekemiä hienoja ovia, itsellenikin iski innostus tehdä oma tonttuovi. 

Tonttuoven voi tehdä kokonaan itse tai ostaa lähes valmiina. Tarvikkeina voi käyttää vähän kaikkea mitä kotoa sattuu löytymään: pahvia, tulitikkurasioita, joulukoristeita, tarroja, askartelumaaleja ym. Vain mielikuvitus on rajana! Myös luonnosta saatavia materiaaleja kannattaa hyödyntää. 

Itse tein tonttuoven rappusineen pahvista, hopeatarroista, pienestä pahvirasiasta ja puukuvioisesta päällysteestä. Ovenpieliin asettelin koristeeksi minijoulusukan, Pentikin miniporon, kiviä, sammalta ja viljantähkiä lyhteeksi. Oven ympärillä valoa tuo ledivalonauha.

Vaikka tonttuovi on jo valmis, mieleeni tulee monia ideoita mitä siihen voisi askarrella lisää. Esimerkiksi tulitikkurasiasta tulisi tontulle sopivankokoinen postilaatikko ja puutikkuun sidotuista risuista ihana miniluuta ovenpieleen. Oljista voisi tehdä minikokoisen olkipukin! Saa nähdä miten paljon tonttunurkkaukseni ehtii laajentua jouluun mennessä...

Tein pahvisen tonttuoven myös metsään. Puun-, kannon- tai kivenkolo on kuin tehty miniovelle! Kunhan saataisiin lumi maahan, tunnelma olisi vielä jouluisempi.

Metsänpeitto

Metsä on keskeisessä osassa suomalaista kansanperinnettä. Sitä on kunnioitettu ja pelätty, sillä metsä oli esi-isillemme suojan, ruuan ja työvälineiden antaja. Sen kanssa piti olla hyvissä väleissä, mihin pyrittiin erilaisin taikauskoisin menetelmin. Myös käsitys metsänpeitosta kumpusi tuosta pelonsekaisesta kunnioituksesta luontoa kohtaan ja uskosta sen yliluonnollisiin voimiin.

Ennen vanhaan uskottiin, että metsässä asui maan ja metsän väkeä kuten haltijoita ja maahisia. Jotkut näistä olennoista olivat ihmiselle ystävällisiä, mutta osa arvaamattomia - jopa vihamielisiä. Vihamieliset olennot saattoivat lumota tai eksyttää varomattoman kulkijan, mikä tarkoitti metsänpeittoon joutumista.

Metsänpeittoon joutuneen sanotaan olevan tietynlaisessa välitilassa, jossa hän ei ole läsnä meidän maailmassamme, mutta ei tuonpuoleisessakaan. Hän on kuin lumottu, eikä osaa paikallistaa sijaintiaan, vaikka olisi tutulla polulla tutussa metsässä. Yhtäkkiä maisema vain alkaa näyttää vieraalta, lintujen laulu ja tuuli vaimenevat, aurinko ei ole oikeassa suunnassa ja aika tuntuu pysähtyneen. Kulku ei johda mihinkään ja olo on omituinen ja vieras.

Lumouksen valtaan joutunut kulkija saattaa joko jähmettyä paikoilleen tai kiertää kehää löytämättä polkua tai tuttua maisemaa. Veteen katsoessa kaikki näkyy hänelle ylösalaisin ja päinvastoin kuin meidän maailmassamme. Myös oikea ja vasen puoli ovat vaihtaneet paikkaa. Kaiken lisäksi metsänpeittoon joutunut on muille ihmisille ja etsijöilleen näkymätön, ja hän on saattanut jähmettyä esimerkiksi kiven tai kannon muotoon.

Metsänpeitosta saattoi vapautua yhtäkkiä itsekseen ja huomata taas tunnistavansa maisemat ja olevansa "tässä maailmassa". Lumouksesta vapautumiseksi pystyi myös tekemään taikoja. Yksi vapautumiskeino oli  kääntää vaatteet nurin päin ja toinen katsoa metsää ilmassa kulkevan puunjuuren alitse. Lisäksi joillakin tietäjillä sanottiin olevan taito sitoa metsän voima ja päästää metsittynyt vapaaksi.

Metsänpeittoon saattoi joutua ihmisten lisäksi myös kotieläimiä tai ihmisen mukana olevia esineitä. Jos metsään kadonnutta ei löydetty tai hän ei ollut palannut takaisin kolmessa päivässä, hänen katsottiin päätyneen metsänpeittoon ja "metsittyneen". Joskus metsänpeittoon kadonneiksi epäiltyjä ihmisiä saatettiin jopa kuuluttaa kirkossa, minkä uskottiin rikkovan lumous.

Joidenkin uskotaan kadonneen metsänpeittoon iäksi. Peitosta vapautuneenkaan ei ajateltu tulevan enää täysin ennalleen, vaan hänelle jäi vapautumisestaan huolimatta ainainen kaipuu metsään kuten Leena Krohnin kirjassa "Metsänpeitto - kertomus kadonneista" kerrotaan:

"Siksi hän oli erilainen kuin muut, koska metsä oli kääntänyt häneltä silmät. Hän näki edessäpäin sen mikä oli takana ja takanapäin sen mikä oli edessä. Mikä toisille oli korkeaa, se hänelle oli matalaa, mikä toisista turhaa, se hänestä taas tärkeää, ja sen mitä ihmiset maailmassa kiihkeimmin havittelivat hän näki vähäarvoisemmaksi kuin rahkasammalen ja suoveden."

Nykytietämyksen mukaan metsänpeittoa ei ole olemassa, vaan kyseinen eksyksissä olemisen tunne selitetään normaalilla eksymisellä ja verensokerin laskulla tai muilla diabeteksen oireilla kuten heikotuksella ja sekavuudella.

Mene ja tiedä sitten mikä on totuus... Itsestäni on kiehtovaa ajatella, että metsässä on taikaa ja ihmisille näkymättömiä voimia. Mitään metsänpeittoon viittaavaa en silti ole kokenut. Jos blogiini eksyy joku metsän eksyttämä, olisi kiinnostavaa kuulla millainen kokemus se oli!

Maahisten ja menninkäisten mailla

Seuraavan kerran kun kuljet metsässä, hidasta askeleitasi ja katsele ympärillesi. Pysähdy kuuntelemaan puiden ja eläinten ääniä... Metsä kätkee salaisuutensa kiirehtiviltä. Maahiset, menninkäiset, haltijat ja muu metsän väki pysyttelevät yleensä piilossa, mutta tarkkaavaisempi saattaa huomata, että he ovatkin vain ottaneet kannon, kiven tai puun muodon...

Purosta kurkottaa Ahdin käsi...

Hirvi on pysähtynyt rantaan juomaan...

Metsälampea vartioi maahinen...

Metsän väen koteja on kelopuissa ja mäntykerrostaloissa - tai kärpässienen alla...

Kivet ovatkin lintuja...

Hiisi on porannut kuopan kallioon...

"Metsän seinä on vain vihreä ovi, josta valo ohjaa ystäväänsä." -Risto Rasa

Parkinmäen luontopolku

Parkinmäestä, Lappeenrannan teknillisen yliopiston luota, löytyy vajaan kahden kilometrin pituinen Biotrail-luontopolku. Polku on yliopiston tutkijan ideoima, ja sen varrella tutustutaan luonnonilmiöiden ja tekniikan yhdistämiseen sekä ihaillaan Saimaa-maisemia.

Saimaan Syväveteistenselkä.

Polulle pääsee Skinnarilan Hovin luota, joka sijaitsee osoitteessa Skinnarilankatu 37, Lappeenranta. Puissa olevia punaisia maalimerkkejä seuraamalla pysyy helposti oikealla reitillä.

Opasviitta polulle.

Parkinmäen luontopolulla.

Polun varrella olevissa infotauluissa esitellään luonnonilmiöitä, jotka ovat olleet inspiraationa ja mallina jollekin tekniselle innovaatiolle. Esimerkiksi hämähäkinverkko, mehiläisyhteiskunta, männynkäpy, symbioosi ja tikan nokka ovat toimineet tutkijoille inspiraation lähteinä.

Biotrail-infotaulu.

Opastauluissa on tekstit suomeksi ja englanniksi ja ne ovat kiinnostavaa luettavaa! Ne kannattaa ehdottomasti tutkailla ja hakea myös lisätietoja QR-koodien avulla.

Biotrail-infotaulu.

Polun varrelta löytyy myös uimaranta, nuotiopaikka ja upea näkymä Saimaan Syväveteistenselälle. Lokakuisena lauantaina Saimaa näytti taas parhaita puoliaan ja hehkui syksyssä tyynen sinisenä.

Parkinmäen uimaranta.

Parkinmäen luontopolulla.

Parkinmäen luontopolulla.

Skinnarilan Hovi.