Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hämeenlinna. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hämeenlinna. Näytä kaikki tekstit

15.4.2017

Hämeen linna


Hämeen linna on yksi Suomen keskiaikaisista linnoista ja se on yleisölle avoinna ympäri vuoden. Linna sijaitsee Hämeenlinnassa Vanajaveden rannalla, kauniissa puistomaisessa ympäristössä. Linnaan kuuluu kolme rakennuskokonaisuutta: keskiajalla rakennetut päälinna ja esilinna, vallialue niiden ympärillä ja 1700-luvulla tehdyt tiilirakennukset. Linnaa ympäröi vallihauta.

Hämeen linnan portti.
Kävimme linnassa opastetulla kierroksella, jolla opas kertoi linnan historiasta 1200-luvun lopulta nykypäivään. Kierros alkoi linnan museokaupasta ja kesti noin kolme varttia. Linnat ovat mielestäni kiehtovia paikkoja, joten oppaan selostusta oli kiinnostavaa kuunnella. Kiersimme linnassa muun muassa linnanpihan, kruununleipomon, kaivohuoneen, kappelin, kuninkaansalin ja pyöreän tykkitornin.

Hämeen linnassa.
Linnan kaivohuoneessa on 12 metriä syvä vedetön kaivo, johon kävijät ovat heitelleet kolikoita. Opas kertoi, että kaivo tyhjennetään sinne pudotetuista kolikoista aika ajoin, ja samalla sieltä on löytynyt myös aurinkolaseja, lippalakkeja, kännyköitä ja tekohampaita!

Hämeen linnan kaivo.
Linnan hienoin paikka on mielestäni kuninkaansali. Sen ikkunat, pylväät ja holvikatto ovat upeat. Kaiku korostaa juhlavaa vaikutelmaa. Kuninkaansali on saanut nimensä Kustaa II Aadolfin vierailusta linnassa vuonna 1614.

Hämeen linnan kuninkaansali.
Hämeen linnan kuninkaansalin ikkuna.
Linnan kehämuurin itäinen tykkitorni eli rondelli on rakennettu vuonna 1559. Tornissa on tehty korjaustöitä kesällä 2010, ja nyt se näytti olevan hyvässä kunnossa. Tornissa on yhdeksän ampuma-aukkoa ja sen kivimuuri on kuusi metriä paksu!

Hämeen linnan tykkitorni sisältä.
Hämeen linna ja tykkitorni.
Koko Linnanniemi on museoaluetta, sillä linnan lisäksi alueella on myös Museo Militaria, Vankilamuseo ja Hämeenlinnan historiallinen museo. Itse linnassa toimii myös museokauppa, tilausravintola ja kesäkahvila.

Hämeen linnassa.

22.2.2017

Aulangonjärven polku


Suomen kansallismaisemaa pääsee ihailemaan Hämeenlinnassa Aulangon näkötornin lisäksi maankamaralla Aulangonjärven polulla. Noin kuuden kilometrin mittainen polku kulkee metsä- ja rantamaisemissa sekä kallioilla kiertäen Aulangonjärven. Olemme kiertäneet polun keväällä sinivuokkoaikaan ja talvella lumimaisemissa. Keväällä kävimme myös näkötornissa, mutta talvisin se on kiinni.

Aulangonjärvi ja Lusikkaniemi.
Näkötornista avautuu upea näkymä Aulangon metsiin ja vesistöihin. Keväällä maisema hehkui hiirenkorvanvihreää juuri ennen lehtien puhkeamista. Oli jännittävää katsoa maisemaa ensin yläilmoista ja lähteä sitten kävelemään lenkki Aulangonjärven ympäri.

Aulangon näkötorni.
Aulangonjärven polun virallinen aloituspiste on Aulangon ulkoilumajalla, jonka osoite on Linnanen 75. Jos aloittaa reitin näkötornilta, pitää ensin laskeutua tornin juurelta lähtevät pitkät kiviportaat alas. Laskin portaiden lukumäärän, se oli yli kolmesataa! Tarkempaa lukua en muista. Portaiden juurella on hauska karhupatsas.

Aulangon karhupatsas.
Opaste Aulangonjärven polulle.
Kiersimme järven molemmilla kerroilla vastapäivään. Niin päin kiertäessä polku alkaa kuntopolkuna ja koukkaa pian rantaan veneiden luo ja jatkuu sen jälkeen metsäpolkuna. Veneiden luona ja myöhemmin metsässä pääsee kulkemaan vähän matkaa pitkospuilla. Polun seuraamista helpottavat keltaiset maalimerkit puissa.

Aulangonjärven rantapolkua.
Järven toisella puolella olevalle Kärmeskalliolle nouseminen on mielestäni reitin paras kohta, sillä kallio kohoaa 30 metrin korkeuteen. Kalliolta pääsee ihailemaan järvimaisemaa ja vastarannalla komeilevaa näkötornia. Kerrassaan upeat maisemat eväiden syöntiin!

Kärmeskallion maisemaa talvella.
Kärmeskallion maisemaa keväällä.
Kärmeskalliolta polku laskeutuu alas metsään ja jatkuu sen jälkeen rannassa Aulangon lomakylän mökkien ohitse. Lomakylän jälkeen polun viimeinen osuus ennen ulkoilumajan parkkipaikkaa on taas metsäistä.

Aulangonjärven polulla talvella.
Aulangonjärven polulla keväällä.
Voin lämpimästi suositella Aulangonjärven polkua ja Aulankoa yleisestikin mainioksi päiväretkikohteeksi. Polku kulkee osittain luonnonsuojelualueella, joten metsissä voi tavata harvinaisia lintulajeja ja vanhoja paksuja puita.

Lue myös: Aulangon tuijametsä

14.2.2017

Aulangon tuijametsä


Monikaan Aulangon puistometsässä käynyt ei ole huomannut Ruusulaakson vieressä sijaitsevaa tuijametsää. Itsekin olen käynyt Aulangolla monta kertaa, mutta tuijametsään "eksyin" vasta nyt. Metsän seesteisen hämyinen tunnelma kannatti kyllä poiketa kokemaan.


Tuijametsään johdattelevat pitkospuut löytyvät Ruusupaviljongin lähistöltä tien vastakkaiselta puolelta. Pitkospuupolkua seuraamalla pääsee sukeltamaan metsän salaperäiseen siimekseen. Aurinkoisenakin päivänä metsä kätkee kulkijat varjoihinsa.

Aulangon Ruusupaviljonki.


Vajaan puolen hehtaarin suuruisella aluella kasvaa kanadantuijia ja jättiläistuijia. Keväisin metsässä solisee Metsälammelta alkunsa saava puro, joka oli vielä nyt helmikuussa jäässä. Pitkospuut laskeutuvat puroa myötäillen loivasti alamäkeen. Polku on melko lyhyt, ja se päättyy "näköalatasanteeseen", jossa ei silti varsinaista näköalaa ole. 




Mielestäni tuijametsä on Aulangon muiden kohteiden joukossa pieni helmi, jota kannattaa puistometsässä vieraillessa ehdottomasti poiketa katsomaan. Polun varrella voi muuten bongata myös taidetta, joku on maalannut käpyjä ja kirjoittanut terveisensä kiveen!