Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuolimo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuolimo. Näytä kaikki tekstit

14.7.2021

Hakamäen näkötorni Savitaipaleella

 

Hakamäen museoalueella Savitaipaleella on 14 metrin korkuinen näkötorni, josta voi ihailla kaunista Kuolimojärveä. Näkötorni ja kotiseutumuseo sijaitsevat aivan kirkonkylän kupeessa osoitteessa Paimensaarentie 10. Parkkipaikalta johtaa portaat metsäiselle mäelle ja vanhaan pihapiiriin aittoineen, riihineen ja torppineen. Alueelta löytyy myös vanha tuulimylly. 

Hakamäen näkötorni Savitaipaleella
Hakamäen näkötornin näköalaa
Kävimme kiipeämässä torniin helteisenä kesäkuun päivänä. Tornin jyrkkiä, lähes tikapuumaisia portaita kavutessa tuli hiki, mutta ylhäällä kävi onneksi vilvoittava tuuli. Ylhäältä avautuvat maisemat korvasivat kiipeämisen vaivan, sillä ylätasanteelta avautuu upea näkymä Kuolimojärvelle ja Savitaipaleen metsiin. Puiden lomasta pilkottaa myös Olkkolan kartano.

Nainen katsoo maisemaa Hakamäen näkötornista

Hakamäen näkötornin maisemaa

Hakamäen näkötornin maisemaa

Kotiseutumuseoon kuuluu useita rakennuksia, joista ihastuin erityisesti vanhaan tuulimyllyyn. Myllyä on käytetty viljan jauhamiseen, ja sen erikoisuutena on, että sitä on pystytty kääntämään tuulen suunnan mukaan. Tuulimyllyn luontopolun varrella Lemillä on vähän samannäköinen mylly.

Hakamäen kotiseutumuseon tuulimylly

1.7.2021

Telttailua Lepänkannon hiekkarannalla

 

Kesäkuussa yllättänyt hellejakso houkutti telttailemaan veden äärelle. Valitsimme telttailupaikaksi entuudestaan tutun Lepänkannon virkistysalueen Savitaipaleella. Lepänkannon pitkä hiekkaranta, kirkasvetinen Kuolimojärvi ja kaunis harjumaasto tekevät paikasta täydellisen kesäretkeilykohteen! Olin aiemmin ihaillut pitkää hiekkarantaa ja pulahtanut siellä uimaan aina Jääkauden jäljet - kivikauden ihminen -retkeilyreitin kiertämisen jälkeen. Nyt sää oli niin kuuma, että patikoinnin sijaan keskityimme ainoastaan telttailuun ja uintiin.

Järvinäkymä teltan oviaukosta
Pieni yksiö, mutta isolla uima-altaalla.
Nainen kurkistaa teltan ovelta
Kuva: Kimmo Kauppi
Lepänkannon ranta on pitkä, mutta ei niin pitkä kuin kaksi muuta Etelä-Karjalan huippurantaa Päihäniemi ja Huuhanranta, joten jos Lepänkannossa aikoo majoittua, kannattaa olla ajoissa liikkeellä tai mennä sinne arkipäivänä, jotta voi valita mieleisensä paikan. Kesäkuussa arkiviikolla rannalla oli vain pari asuntoautoa ja yksi teltta meidän lisäksemme, joten saimme valittua teltalle hyvän paikan puiden varjosta aivan veden ääreltä. 

Mäntyjä ja Kuolimojärvi
Kuolimojärven kaunista maisemaa.

Teltta Kuolimojärven rannalla
Näissä maisemissa kelpaa telttailla.
Lepänkannon ranta on todella loivasti syvenevä, joten sen vesi lämpenee helteellä nopeasti. Helteellä on kätevää, kun järvi on aivan vieressä ja voi käydä pulahtamassa veteen aina kun tulee liian kuuma. Teltta rannalla on kuin pieni yksiö jättimäisellä uima-altaalla varustettuna! Voin lämpimästi suositella Lepänkantoa kesäretkikohteeksi.

Varpaat vedessä
Kuolimojärvessä on kirkas vesi.

Järvinäkymä teltasta
Kuva: Kimmo Kauppi

Retkieväät
Ulkona eväät maistuvat aina erityisen hyvältä.

22.3.2020

Jääkauden jäljet - kivikauden ihminen


Yksi suosikkini Etelä-Karjalan luontopoluista on Savitaipaleella kiertävä vaellusreitti Jääkauden jäljet - kivikauden ihminen. Olemme patikoineet reitin jo monena keväänä, sillä silloin se on parhaimmillaan. Kun Kuolimojärvi on vapautunut jäästä, linnut aloittaneet kevätkonserttinsa ja kangasvuokot kukkivat, on suorastaan pakko päästä päiväretkelle huikeankauniisiin ranta- ja harjumaisemiin! Reitin kokonaispituus on noin 16 kilometriä, mutta hiekkatie- ja polkuverkosto mahdollistaa myös lyhyempien lenkkien kiertämisen. Osa lenkistä soveltuu myös pyöräilyyn. Patikoijat seuraavat viitoituksen kävelijähahmoja ja pyöräilijät polkupyörän kuvia.

Lepänkannon uimaranta.
Reitin opasviitta.
Reitin lähtöpiste on Lepänkannon uimarannalla osoitteessa Myllylammentie 311, johon voi jättää auton parkkiin. Parkkipaikan vieressä on infotaulu ja kartta, josta kannattaa ottaa kuva puhelimeen. Vaikka polun varrella on hyvät opastemerkit, karttaa seuraamalla näkee parhaiten missä kohdassa reittiä on menossa. Jos lähtee kiertämään lenkkiä suositellusti vastapäivään, reitin kauneimmat järvimaisemat ovat ensimmäisellä osuudella ennen Rovastinojaa, josta olen kirjoittanut oman postauksensa.

Kuolimojärvi.
Pitkospuupolkua.
Reitin ensimmäinen osuus alkaa jääkauden muovaamilla rantavalli- ja harjumaisemilla, ja heti alkumatkasta on jyrkkä nousu harjun päälle. Sieltä laskeudutaan alas Kuolimon rantaa seurailevalle polulle, jolla on myös pitkospuita. Nämä maisemat ovat aurinkoisena kevätpäivänä parhaimmasta päästä mitä olen Etelä-Karjalan luontopoluilla nähnyt! Kuolimojärven vesi on kirkasta ja pohjahiekka kivineen erottuu kauas. Myös Rovastinojan kivikauden malliin tehty kota sijaitsee kauniilla paikalla.

Rovastinojan kota.
Rovastinojan kodalla.
Evästauko kannattaa pitää Rovastinojalla, sillä sen jälkeen reitillä ei ole muita taukopaikkoja. Rovastinojan jälkeen reitti jatkuu aavistuksen yksitoikkoisia hiekka- ja metsäteitä pitkin. Kun näkyviin tulee Pomperin kierros -kyltti, voi sen luota joko lähteä oikoreitille ja jättää väliin neljän kilometrin mittaisen Pomperin peltojen kiertämisen tai sitten jatkaa viitan osoittamaan suuntaan. Peltomaisemien lisäksi Pomperin kierroksen varrella on vanha tervahauta, joka on mielenkiintoinen paikka historiasta kiinnostuneille. 

Vanha tervahauta.
Pomperin peltomaisemaa.
Peltojen kierroksen jälkeen päädytään taas samalle tielle, päättipä sitten oikaista tai kiertää koko lenkin. Siitä eteenpäin reitti kulkee hiekkateitä ja metsäpolkuja pitkin reitin viimeiseen harjuosuuteen asti. Tällä harjupolulla onkin sitten reitin toiseksi kauneimmat maisemat! Polku mutkittelee viehättävässä kangasmaastossa korkeiden harjujen päällä suppakuoppien ohitse jääkauden muovaamaa selännettä pitkin. Infotaulussa kerrotaan alueen harvinaisuudesta eli kangasvuokosta, joka on rauhoitettu ja viihtyy näillä Salpausselän harjuilla. 

Harjupolulla suppamaastossa.
Infotaulu kangasvuokosta.
Kangasvuokko.
Harjupolulta päädytään kinttupolkua pitkin takaisin Myllylammentielle ja reitin lähtöpisteeseen. Vaikka olemme kiertäneet tämän reitin jo ainakin neljänä vuonna peräkkäin, en kyllästy tähän koskaan - varsinkaan reitin alku- ja loppuosaan! Ainoastaan Pomperin peltojen kierroksen maltan nykyään jättää väliin, sillä se on maisemiltaan melko tavanomainen. Kahtena keväänä olemme kulkeneet tämän toukokuisena hellepäivänä, jolloin olen lenkin päätteeksi vielä heittänyt talviturkin Kuolimojärveen Lepänkannon uimarannalla.

2.3.2017

Matkaluistelua Savitaipaleella


Savitaipaleella järjestetään vuosittain jäätilanteen salliessa luistelutapahtuma Kuolimojärven jäällä. Jäälle aurataan reilun viiden kilometrin pituinen matkaluistelurata, joka avataan yleensä helmikuussa ja jota pidetään luistelukunnossa sääolosuhteiden mukaan.

Kuolimojärven matkaluistelurata.
Tänä vuonna Kuolimon luistelutapahtuma järjestettiin 24.-25.2. Sää oli poutainen ja viitisen astetta pakkasella kun saavuimme 25.2. Olkkolan Hovin rantaan, joka sijaitsee osoitteessa Olkkolantie 2. Hieno talvisää oli houkutellut paikalle paljon porukkaa. Rannassa soi musiikki ja buffetissa oli myytävänä lohikeittoa, makkaraa, lettuja ja kahvia.

Savitaipaleen luistelutapahtuma.
Jäärata oli hyvässä kunnossa. Vastatuuli hidasti menoa alkumatkasta, mutta radan puolivälin jälkeen myötätuuli joudutti menoa niin, että tuntui kuin luistimet liikkuisivat itsekseen. Kierroksen jälkeen luistelijoille oli tarjolla kuumaa mehua. Rataa kiersivät myös hauskat jänismaskotit.

Kuva: Kimmo Kauppi.
Kuolimojärven matkaluisteluradalla.
Luistelutapahtuman maskotit.
Illaksi oli luvassa roihuluistelu kello kuudesta yhdeksään. Tapahtuma-alueelle sytyteltiin tulia jo päivälläkin tunnelmaa tuomaan. Tapahtumasta jäi kaikkiaan todella hyvä fiilis, toivottavasti se järjestetään jatkossakin! 

Myös Lappeenrannassa olisi hyvät mahdollisuudet aurata matkaluistelurata Saimaan jäälle. Ihmettelen, miksei kaupunki hyödynnä sitä. Esimerkiksi Lahdessa, Jyväskylässä, Kuopiossa ja Imatralla on luisteluradat jäällä.

Oikea tuli tuo tunnelmaa.
Tiesittekö muuten, että retkiluistelu ja matkaluistelu tarkoittavat eri asioita? Retkiluistelu on auraamattomilla luonnonjäillä tapahtuvaa luistelua kun taas matkaluistelua harrastetaan auratuilla jääradoilla joko luonnon- tai tekojäillä. Sekä retki- että matkaluistelussa vapaudentunne on huikea pienellä tekojääkentällä pyörimiseen verrattuna.

4.8.2016

Rovastinoja


Savitaipaleen Rovastinoja on kiehtova retkikohde, sillä siellä on ollut asutusta jo kivikaudella. Paikalle on tehty kivikauden mallin mukaan turvemaja, jossa isompikin seurue mahtuu paistamaan retkieväitä. Myös majan ulkopuolella on nuotiopaikka. Rovastinoja sijaitsee Jääkauden jäljet - kivikauden ihminen -retkeilyreitin varrella, mutta sinne pääsee myös autolla Kammarlahdentietä pitkin.

Rovastinojan turvemaja.
Rovastinoja sijaitsee kauniin, kirkasvetisen Kuolimojärven rannalla. Rannasta on upeat maisemat järvelle! Viereisessä Pyhä-Paulan lahdenpoukamassa kasvaa lumpeita. Olen aivan ihastunut tähän paikkaan!

Kuolimojärven kirkasta vettä.

Kuolimojärven kirkasta vettä.

Lumpeenkukka.

Kuolimojärvessä uimassa.
Olemme käyneet Rovastinojalla keväällä ja nyt kesällä, ja molemmilla kerroilla siellä oli lisäksemme muitakin kävijöitä. Nyt kesällä löysimme ympärillä olevista metsistä mustikoita ja kantarelleja. Voin lämpimästi suositella tätä retkipaikkaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita historiaa ja luontoa yhdistävistä kohteista!




7.9.2015

Orrainpolku


Jos haluaa patikoida päiväretken erämaisissa maisemissa, niin Orrainpolku on sopiva reitti. Se on noin kymmenen kilometrin mittainen ja sen varrella on kaksi laavua. Polun lähtöpiste ja parkkipaikka ovat Partakoskentien vasemmalla puolella, noin viisi kilometriä Partakoskelta eteenpäin Savitaipaleen suunnasta tultaessa.

Luotolahdenvuorelta on upeat maisemat.
Olen patikoinut koko reitin keväällä ja syksyllä. Molempina vuodenaikoina reitti teki vaikutuksen. Keväällä kallioilta valuivat hienot jääpuikot ja Kuolimojärven jää lauloi ja syksyllä taas ruska teki tuloaan. Molemmilla kerroilla muita ihmisiä näkyi vain kourallinen.

Peikkometsää.
Reitin paras kohta on korkea Luotolahdenvuori, josta on näköalat Kuolimojärvelle ja Luotolahdenkapian salmelle. Pysähdyimme molemmilla kerroilla sekä toisella laavulla että Luotolahdenvuoren laella, joten aikaa reitillä kului useampi tunti. Keväällä kulku oli hitaampaa, sillä joissakin kohdin oli edettävä varovasti liukkauden vuoksi.

Luotolahdenkapian laavulta on järvinäkymä.
Pidän Orrainpolusta sen vaihtelevuuden ansiosta; reitti kulkee poluilla, pitkospuilla, kallioilla ja metsäteillä. Kuolimojärven karu kauneus viehättää myös. Keväällä metsäteiden lumella näkyi runsaasti hirvien jälkiä. Syksyllä näimme erikoisen näyn Partakoskentien varrella: hirvenmetsästäjiltä oli ilmeisesti tipahtanut kyydistä hirven sydän. Se lojui keskellä tietä.

Pitkospuut myötäilevät Kuolimojärven rantaa.
Orrainpolku on hyvin merkitty ja polkujen risteyksissä on opasviitat. Reitiltä voi tehdä poikkeamia jos haluaa kulkea esimerkiksi enemmän metsäteitä pitkin tai kiertää vain osan lenkistä. Suosittelen reittiä normaalikuntoisille, jotka eivät pelästy jyrkähköä nousua Luotolahdenvuorelle.

Jääpuikot kimaltelevat kevätauringossa.