Näytetään tekstit, joissa on tunniste Iitti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Iitti. Näytä kaikki tekstit

4.4.2021

Iitin Kalmusaari

Iitin Kalmusaari

Iitin Kirkkojärven Kalmusaari on ihastuttava ja helposti saavutettava retkikohde pienelle päiväretkelle tai miksei vaikka yön yli kestävälle retkellekin, sillä saaressa on telttailulle varattu alue laavun läheisyydessä. Kalmusaari on Iitin kunnan omistuksessa, samoin kuin saaren hyväkuntoinen laavu. Laavulta ja nuotiopaikalta on hieno näkymä järvelle.

Opasviitta osoittaa Kalmusaareen

Pitkospuupolku Kalmusaareen

Kalmusaareen mennessä auton voi jättää Pohjanmäentien päässä sijaitsevaan venerantaan, josta kulkee alle kilometrin mittainen polku saareen vieville pitkospuille. Pitkospuiden ansiosta saareen pääsee helposti ja kuivin jaloin. Koko reitti venerannasta laavulle ja saaren ympäri on helppokulkuista maastoa ja todennäköisesti kuljettavissa ympäri vuoden. Pieni koirammekin jaksoi tassutella koko matkan.

Maisemaa Kalmusaaren pitkospuilta

Pieni koira pitkospuilla

Kävimme Kalmusaaressa aurinkoisena pääsiäissunnuntaina haistelemassa kevään tuloa. Saaren polulla näimme pari lenkkeilijää, mutta laavulla ei meidän käydessämme ollut muita. Metsän varjopaikoissa oli vielä lunta, mutta aurinkoisella puolella jo täysin keväistä. Tämä on juuri se hetki, kun talvi antaa periksi keväälle ja kevään tulon voi aistia joka solulla. Linnutkin aloittelivat jo kevätkonserttiaan.

Kalmusaaren metsäpolkua

Kalmusaaren laavu

Rannassa olevalta nuotiopaikalta oli hyvä tiirailla järvelle, jossa suurin osa vedestä oli jo vapautunut jäästä ja aaltoili vapaana pitkän talven jälkeen. Laavun takana olevilla kallioilla on laituri, jossa on kesällä oiva uimapaikka. Vielä ei sentään päässyt heittämään talviturkkia, sillä laiturin ympärillä oli jäätä.

Kalmusaaren laituri

Kalmusaaren laituri



22.4.2019

Hiidenvuori


Iitin Hiidensaaressa sijaitsevaa Hiidenvuorta ei turhaan kutsuta Kymenlaakson Koliksi, sillä vuorelta on komeat maisemat ympärillä oleviin metsiin ja vesistöihin. Paikalle pääsee Hiidenvuorentien osoitteella, ja tieltä on opasteet vuorelle. Parkkipaikan luona olevassa opastaulussa kerrotaan, että Hiidenvuoren huippu kohoaa yli 60 metrin korkeuteen vieressä virtaavan Kymijoen pinnasta. Vuori onkin vaikuttava näky jo alhaalta polulta katsottunakin.



Parkkipaikalta on noin puolen kilometrin matka vuorelle, jolle johtavat helppokulkuiset puuportaat. Menimme vuorelle portaita pitkin, mutta ylhäällä huomasin, että sinne johtaa polkuja myös metsästä. Portaat vievät suoraan vuoren laen kallioille, joilta avautuu upeat näkymät Kymijoelle ja Pyhäjärvelle. Vettä, metsää ja peltoja näkyy silmänkantamattomiin.




Hiidenvuorella on kiehtova historia, sillä siellä on sijainnut muinaislinna. Voin hyvin kuvitella, että entisajan ihmiset ovat käyttäneet vuorta merkinanto- ja puolustustarkoituksiin, sillä laelta näkyy kauas kaikkiin suuntiin. Lisäksi on uskottu, että vuorella asuu hiisi, jonka mukaan vuori ja koko Hiidensaarikin, ovat nimensä saaneet. 




Kesäisin Hiidenvuorella pidetään Iitin musiikkijuhlien aikaan yökonsertti, jota varten vuoren laelle kannetaan piano. Piano on kuulemma normaalia kevyempi versio, mikä on hyvä asia kantajien selkiä ajatellen... On varmasti upeaa kuunnella pianomusiikkia kesäyössä näissä kansallismaisemissa! Toivottavasti tämä perinne jatkuu edelleen.



2.4.2018

Iitin Jääkirkkovuori


Sain pitkänäperjantaina kunnian vierailla luonnon omassa pääsiäiskirkossa - Iitin Jääkirkkovuorella. Tämä kunnioitusta herättävä luontokohde sijaitsee Iitissä Haramaanjärven rannalla. Vuorelle pääsee Haramaantieltä lähtevää polkua pitkin. Polku levenee järvelle päin mentäessä tieksi, jolta poiketaan metsään kallion kohdalla ennen rantaa. 


Jo ensimmäinen oikealla näkyvä kallioseinämä jääpuikkoineen on upea näky, mutta varsinainen jääkirkko löytyy vasta seuraavalta kalliojyrkänteeltä. Näky on uskomattoman kaunis! Aluksi seinämää jää tuijottamaan epäuskoisena - voiko tällaista ollakaan? Ja ennen kaikkea, miksi en ole jo aikaisemmin tajunnut mennä katsomaan tätä Kymenlaakson ihmettä?



Jääkirkkovuori on jäisimmillään juuri näin kevättalvella, kun kallion päällä olevan kostean maan valumavedet jäätyvät valtavaksi jääjyrkänteeksi. Jäässä erottuu valkoisen, sinisen, vihreän, turkoosin ja ruskean sävyjä. Kaiken kruunaa seinän korkea jylhyys ja sulamisvesien äänet. Voin hyvin ymmärtää, mistä vuori on saanut kirkollisen nimensä - tippuvan veden solina jääseinässä soi kuin luonnon omat urut. Solisteina toimivat lähipuiden linnut!


Olen aina haltioissani nähdessäni erikoisia jäämuodostelmia, mutta tämä on upeinta mitä olen tähän mennessä nähnyt! Suorastaan jääfanin pyhiinvaelluskohde... Paikan vaikuttavuutta ei edes saa vangittua kuviin, sillä koko komeutta on vaikea mahduttaa kuvaan. Panoraamakuvaan vuoren sai mahtumaan, mutta siinäkin se kuvassa jotenkin kutistui. Suosittelen siis menemään paikan päälle, jos haluaa nähdä vuoren oikeissa mittasuhteissa. 


Jääkirkkoa kannattaa käydä ihailemassa myös Haramaanjärven jäältä käsin, vaikka sinne se pilkottaakin vain osittain puiden lomasta. Järvellä kulkija saattaa siis hyvinkin ohittaa tämän upean paikan, jos ei tiedä sen olemassaolosta. Puiden luoma varjostus on silti hyvä asia, sillä varjoisan paikan ansiosta jääseinä säilyy keväällä pitempään. Täällä on takuulla jäätä vielä vappuna, vaikka muualta lumet olisivat jo sulaneet.