Näytetään tekstit, joissa on tunniste Imatra. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Imatra. Näytä kaikki tekstit

1.8.2021

Jäppilänniemen taidetie

 

Imatran Jäppilänniemessä on jo monena kesänä järjestetty kiva kyläläisten, kesäasukkaiden ja taiteilijoiden yhteisprojekti nimeltään Jäppilänniemen taidetie. Kesäkuun alkupuolelta elokuun loppuun kymmenen kilometrin pituisella osuudella Jäppilänniementietä on erilaisia luontoon sopivia taideteoksia. Kävimme tänä kesänä ensimmäistä kertaa katsomassa millaisia teoksia tien varrelta löytyy.

Jäppilänniementie, Imatra
Jäppilänniementie, Imatra

Palokärki taideteos
Seppo Honka: Palokärki

Taidetien varrella on kaikkiaan yli 30 teosta, runolaituri ja latogalleria. Tien alussa olevassa postilaatikossa on esitteitä, joissa luetellaan kaikki tien varrella olevat teokset. Koska kohteita on niin monta, emme pysähtyneet kaikkien kohdalla, vaan ainoastaan niiden, jotka sattuivat sijaitsemaan sopivassa paikassa pysähtymisen kannalta.

Karhunpennut taideteos
Kristiina Pellinen: Karhunpennut

Puput taideteos
Päivi Sormunen: Pupujen palaveri

Olimme liikkeellä autolla, mikä ei ole paras mahdollinen tapa taidetien teosten katseluun, sillä aina kiinnostavan kohteen nähdessämme piti pysähtyä tien sivuun. Pyöräillen taidetiestä saisi eniten irti. Autollakin teoksia pääsi ihailemaan, kunhan vain malttoi pysähtyä vähän väliä. Jäppilänniementiellä on onneksi vain vähän liikennettä, joten pieni hidastelu ei haittaa.

Kuovi taideteos
Seppo Honka: Kuovi

Possut taideteos
Veera Manninen: Navetan uudet asukkaat


 

Suurin osa teoksista on eläinaiheisia, mutta myös ihmisaiheisia kohteita löytyy. Hienoimmalla paikalla sijaitsee teos nimeltä Maiseman lumoissa, sillä mäeltä näkyy Immalanjärvi. Itse pidin eniten eläinaiheistista teoksista, kuten kuovista ja karhunpennuista. Myös latogalleriassa esillä olevat Immalanjärvellä otetut luontokuvat ovat upeita! 

Maiseman lumoissa taideteos
Päivi Sormunen: Maiseman lumoissa


Kukkia taideteos
Salopeltolan-Jäppilänniemen martat: Kukkia, kukkia



Joutsenet taideteos
Seppo Honka: Lentävät joutsenet

Jouni Suikkanen: Immalan pinnalta.
Jouni Suikkanen: Immalan pinnalta

Heille, ketkä ovat kiinnostuneet tämäntyyppisestä taiteesta luonnossa, voin suositella Raitalan taidepolkua Savitaipaleella. Se on kävellen kuljettava, noin puolen kilometrin mittainen metsäpolku, jonka varrella on myös mitä erilaisempia luontoon sulautuvia teoksia. 


18.2.2021

SounDomen jääiglut Imatralla

 

Imatralla on tänä talvena hauska talvinen nähtävyys - SounDomen jääiglut! Jäiset lumimajat on rakennettu Vuoksen kalastuspuistoon Varpasaareen. Pääsymaksu on viisi euroa ja lippuja voi ostaa kalastuspuiston kahvilasta. Kävimme talviloman alkajaisiksi tutustumassa igluihin ja niissä oleviin jääveistoksiin. Igluihin päästettiin koronatilanteen vuoksi sisään vain muutama henkilö kerrallaan.

Iglut ovat sisältä tilavampia kuin mitä ulkopuolelta katsottuna näyttää. Ensimmäisessä iglussa aiheena on tietenkin Vuoksi. Jäästä on veistetty muun muassa sukeltaja, rapu ja kaloja. Seinälle heijastettuna voi katsella videota Vuoksen vedenalaisesta maailmasta. Ihastuin erityisesti rapuveistokseen!




Toisessa iglussa on jääsoittimia, joita pääsee myös kokeilemaan. Jäinen xylofoni soi komeasti ja selloakin pystyi soittamaan aivan kuin oikeaa - kunhan vielä olisi tiennyt miten selloa kuuluu soittaa. Joinakin vuosina jäägalleriassa on pidetty myös konsertteja, mutta tänä poikkeusvuonna täytyi tyytyä vain omaan musisointiin.



 

Lisää tietoa jääigluista löytyy SounDomen sivuilta.

 

7.12.2017

Suomi 100 -tunnelmia


Suomen 100-vuotisjuhlia on vietetty ympäri Suomea ja myös maailmalla. Monissa maissa valaistiin rakennuksia, maamerkkejä ja muita kohteita sinivalkoisin värein. Lappeenrannassa valaistiin vesitorni ja koristeltiin joulukuusi Suomi 100 -hengessä. 

Lappeenrannan vesitorni.
Lappeenrannan sankarihautausmaalla järjestettiin itsenäisyyspäivänä kunniavartio ja seppeleenlaskutilaisuus. Tapahtuman aikana nähtiin myös Ilmavoimien ylilento.

Seppele sankarivainajille.
Muistomerkki tuntemattomaksi jääneille sankarivainajille.
Imatralla Valtionhotelli sai kauniin juhlavalaistuksen ja Suomen vanhin matkailunähtävyys eli Imatrankoski kuohui kahdesti sinisen sävyisenä. Koskinäytös keräsi valtavasti väkeä ihastelemaan sinisiä kuohuja.

Imatran Valtionhotelli.
Imatrankosken kuohuja.
Imatrankosken kuohuja.
Meillä kotona satavuotiaan Suomen kunniaksi syötiin perinteistä Lemin särää ja perunoita. Jälkiruokana oli leipäjuustoa ja lakkahilloa Lieksan hillasadosta. Myös juhlakahvit ja -glögit juotiin.



Lue myös: Onnea satavuotiaalle Suomelle!

11.12.2016

Imatrankoski

Suomen vanhin matkailunähtävyys


Noin 6000 vuotta sitten Saimaan valtavat vesimassat murtautuivat Salpausselän läpi ja muodostivat Vuoksen, jonka suurin koski on Imatrankoski. Koski sai virrata vapaana vuoteen 1929 asti, jolloin se valjastettiin tuottamaan vesivoimaa. Sen jälkeen vettä on juoksutettu vain koskinäytöksissä, mutta on kosken uoma kuivanakin vaikuttava näky.

Olen käynyt ihailemassa koskinäytöksiä ja kosken uomaa monet kerrat. Voin hyvin ymmärtää miksi Imatrankoskesta tuli jo monta sataa vuotta sitten suosittu matkailunähtävyys. Vapaana virratessaan se oli yksi Pohjoismaiden suurimmista koskista. Se oli niin suosittu nähtävyys, että sen viereen rakennettiin vuonna 1903 linnamainen Valtionhotelli.

Imatrankosken kuohuja.
Kosken uoma ilman vettä.
Koskinäytöksessä padon sulkuportit avataan, jolloin vettä vyöryy Vuoksen vanhaan uomaan noin 500 kuutiometriä sekunnissa! Näytös kestää parikymmentä minuuttia. Näky on vaikuttava sekä sillalta patoa vastapäätä että alempaa kosken uoman reunalta katsottuna.

Imatrankoski kuohuu.
Imatrankoski kuohuu.
Kosken uoman varrella on monia hyviä näköalapaikkoja, joista voi ihailla maisemia ja koskinäytösten kuohuntaa. Uomaa mukailee turva-aidan vieressä polku, jonka varrella on muun muassa paviljonki sekä vanhoja kalliomaalauksia ja -hakkauksia. Ennen vanhaan kun ei ollut sosiaalista mediaa, päivitykset paikalla käynnistä merkittiin kallioihin...

Kalliohakkauksia.
Näköalapaviljonki.
Vanhoissa piirroksissa olen nähnyt miltä Imatrankoski näytti kuohuessaan vapaana sillä kohtaa missä nyt on voimalan pato. Näky on kuin toisesta maailmasta - kertakaikkisen upea. Patokin on silti omalla tavallaan vaikuttava ilmestys.

Imatrankosken pato.
Imatrankosken pato.
Imatrankoski kuohuu myös Valtionhotellin seinän yksityiskohdissa.

Imatrankoski on kansallismaisemaa, joka kuuluu mielestäni niihin kohteisiin, jotka jokaisen suomalaisen tulisi kokea. Kosken ympärillä on myös Suomen vanhin luonnonpuisto - Kruununpuisto - joka perustettiin Venäjän keisarin toimesta 1800-luvun puolivälissä.

20.11.2016

Imatran Valtionhotelli


Hollolalainen ystäväni oli taannoin käymässä Lappeenrannassa ja mietimme mikä olisi täälläpäin erikoinen paikka, jossa voisimme mennä käymään. Päädyimme Suomen kauneimmaksi rakennukseksikin äänestettyyn Imatran Valtionhotelliin, joka on kuin satulinna! Valinta osoittautui onnistuneeksi.


Imatran Valtionhotelli on komea jugendlinna, joka valmistui vuonna 1903. Rakennuksessa on upeita yksityiskohtia, kuten torneja, takorautaparvekkeita ja kaariholveja. Linna on sekä sisältä että ulkoa niin kaunis, että sen näkemisen jälkeen nykyajan lasikuutioiden katseleminen suorastaan sattuu silmiin.

Valtionhotelli kuuluu nykyään Restelin Rantasipi-hotelliketjuun. Hotelliin rakennettiin 1980-luvulla lisärakennus, jossa on kokoustiloja, kylpylä sekä lisää hotellihuoneita. Lisärakennus on onneksi rakennettu tarpeeksi kauas linnasta, jotta se ei muuta linnan ympäristön miljöötä. Linnasta pääsee kulkemaan maanalaista käytävää pitkin lisärakennukseen.


Majoituimme linnahotellin toisen kerroksen kulmahuoneessa. Huoneen ikkuna oli tornisyvennyksessä ja myös kylpyhuoneessa oli ihanan iso ikkuna sekä amme. Tilavassa huoneessa oli myös erillinen eteinen.



Ei vanhaa rakennusta ilman kummitusta - myös Valtionhotellissa kummittelee. Tarinan mukaan kummitus on hotellissa aikoinaan majoittunut pietarilainen nainen, joka katosi Imatrankosken kuohuihin. Harmaan rouvan kerrotaan vaeltelevan hotellissa öisin rauhattomana ja siirtelevän huonekaluja... Me emme onneksi kummitukseen törmänneet vaan nukuimme yön kuin tukit, hih.




Aamupala oli tarjolla hotellin Linnaravintolassa, jonka ikkunoista on näkymä koskenuomalle. Tunnelma ravintolassa - kuten koko rakennuksessa - huokuu juhlavaa entisajan charmia. Tällaista tunnelmaa ei uusissa hotelleissa ole, sillä sen tuovat vain huolella suunnitellut ja rakennetut yksityiskohdat sekä ajan patina.

18.4.2016

Imatran kylpylän luontopolku


Imatran kylpylän luontopolku lähtee kylpylän parkkipaikan reunasta koilliseen Saimaan rantaa myötäillen. Kylpylälle pääsee osoitteella Purjekuja 2, Imatra. Kylpylän vastaanotosta voi hakea luontopolun esitteen, jossa on polun kartta sekä tietoja alueen kasveista ja eläimistä. 

Polun pituus on  vähän yli neljä kilometriä. Reitin varrella on Saimaan rantamaisemaa, hiekkarantaa, vanhoja venevajoja ja metsää. Minua tällä reitillä viehättivät erityisesti vanhat venevajat, joita ei tavallisesti sisämaassa paljon näe. Nämäkin vajat ovat uhanalaisia, sillä niiden sanotaan rumentavan rantamaisemaa... Kunnostus tekisi niille ihmeitä.

Imatran kylpylän luontopolun maisemaa.

Luontopolku seurailee rantaa Lempukan hiekkarannan ja Hossukan kautta Malonsalmeen saakka, josta palataan takaisin hieman eri reittiä. Polun numeroidut rastipisteet helpottavat reitin seuraamista. Puissa on sekä valkoisia että sinisiä maalimerkkejä, joista valkoiset ovat luontopolun merkkejä. Rannassa kulkee yksi osuus myös Euroopan E10-kaukovaellusreitistä, joka on merkitty sinisillä merkeillä.

Imatran kylpylän luontopolulla.

Aurinkoisena kevätpäivänä polulla oli nautinto kävellä ja seurata luonnon heräämistä kevääseen. Saimaa oli juuri vapautumassa jäästä ja linnut lauloivat jo innokkaasti. Muurahaiskeoissa ei vielä näkynyt liikettä.

Muurahaiskeko.

Imatran kylpylän luontopolulla.

Polun rantaa myötäilevä menomatka oli mielestäni parempi kuin hieman kauempana rannasta kulkeva paluumatka. Toisaalta paluu sujui joutuisammin kun ei tarvinnut vähän väliä pysähtyä kuvaamaan venevajoja, hih.

Lempukan hiekkarannalla on pitkä laituri, josta on varmasti kesällä hyvä mennä uimaan. Muutenkin ranta vaikutti suojaisalta ja siistiltä. Saimaa näytti taas parhaita puoliaan taivaan sinen heijastuessa sulan veden kohdista.

Lempukan rannan laituri.

Vanhoja venevajoja.

Kaiken kaikkiaan pidin tästä reitistä paljon ja tämä tulee varmasti kierrettyä uudestaankin. Silloin samalle kerralle voisi yhdistää myös Lammassaaren luontopolun, jolle on yhteys tältä reitiltä. Lähellä sijaitsee myös Malonsaari, jonka kiertäminen toisi muutaman kilometrin lisää. 

Imatran kylpylän luontopolun maisemaa.



Luontopolun maisemiin Lempukan ja Hossukan väliselle virkistysalueelle on suunnitteilla uuden asuinalueen rakentaminen. Imatran kaupungin omistama varttunut metsä joutuisi väistymään satojen tai jopa tuhannen asukkaan tieltä. Mahdollinen tuleva asuinalue on ristitty Maisemarannaksi ihan aiheesta, sillä sen verran upeat näkymät Saimaa tarjoaa. On ymmärrettävää, että ihmiset haluavat asua veden äärellä, mutta silti suuren metsäalueen katoaminen säälittää. Toivottavasti rantaan jätetään edes leveä metsäkaistale ja rantapolku paikoilleen.


17.4.2016

Lammassaaren luontopolku


Lammassaaressa Imatralla kiertää vajaan neljän kilometrin mittainen luontopolku. Polku lähtee saareen tuovan pengertien päästä vasemmalle myötäpäivään saarta ja se on merkitty puihin valkoisin maalimerkein. Puolet matkasta polku mukailee rantaa, joten näköalat Saimaalle ovat upeat. 

Lammassaaren luontopolulla.

Viitta luontopolulle.
Polku kiertää ensin saaren eteläosan, jonka niemen kärjessä on kivikaudella ollut asutusta. Opastauluissa kerrotaan kivikautisesta asutuksesta. Rantapolulla tallatessa ymmärtää hyvin miksi kivikauden asukkaat ovat asettuneet Lammassaaren rannoille asumaan. Suojaisa aurinkoinen hiekkaranta kalavesien äärellä ja riistametsien lähellä on ollut sijainniltaan ihanteellinen. Ehkä siksi vielä nykypäivän ihmisilläkin on geeneissä kaipuu rannoille veden äärelle... Tänäänkin saaressa oli paljon ulkoilijoita.

Lammassaaren rantaa.
Saaren eteläosasta polku jatkuu länsirantaa pitkin kodalle. Kodan luona rannassa on kaksi nuotiopaikkaa penkkeineen. Tulipaikkoja on muutama myös muualla saaressa. Tulen saa tehdä vain näille rakennetuille nuotiopaikoille.

Lammassaaren kota.

Lammassaaren luontopolulla.

Kodan jälkeen luontopolku kääntyy ylemmäs saaren keskiosiin. Merkitty luontopolku ei siis kierrä koko saarta rantoja myöten, vaan se on ohjattu puolenvälin paikkeilta keskemmälle saarta ilmeisesti monipuolisemman maaston vuoksi. Siellä on muutama jyrkempi nousu, mutta reitti on mielestäni silti helppokulkuinen. Polku kulkee harjulla mäntymetsässä ja sen varrella näkyy jääkauden luomia suppia. Harjuilta polku päätyy takaisin lähtöpisteeseen. 

Seuraavalla kerralla taidan kauniista harjumaisemista huolimatta kiertää saaren kokonaan rantaa myöten, sillä Saimaa-näkymää ei mikään voita. Rannoilla voi nähdä myös vesilintuja, joita tänään huhtikuisena sunnuntaina edustivat sorsat ja lokit.

Lammassaaren rantaa.

Sorsapariskunta.

Lammassaari sopii täydellisesti sunnuntailenkiksi hyvän sijaintinsa ja hienojen maisemiensa ansiosta. Luontopolun lisäksi saaressa on pururata, joka soveltuu hyvin juoksemiseen. Maastopyöräilijöille ja veden äärellä viihtyville rantapolku on oivallinen reitti.