22.7.2021

Mökkipihan pääskyjen elämää

 

Kesämökkimme on vanha maalaistalo, jonka pihapiirissä on pesinyt pääskyjä niin kauan kuin muistan. Vielä parikymmentä vuotta sitten ulkorakennuksissa oli lukuisia pääskynpesiä, mutta vuosien mittaan pääskyjen määrä on vähentynyt niin, että nykyään pesiä on vain pari. Viime kesänä yksi haarapääskypariskunta teki pesänsä pihamökin räystään alle. Niitä ei haitannut, vaikka mökissä majoittuu mökkivieraita ja välillä itsekin nukumme siellä. Meitäkään pihamökin lintuasukkaat eivät häirinneet - päinvastoin niiden puuhia oli mukava seurata!

Haarapääskyt istuvat tuuliviirin päällä

Haarapääsky tuuliviirin päällä
 

Kun tänä vuonna saavuimme mökille ensimmäistä kertaa talven jälkeen, pääskyt olivat taas pesänrakennuspuuhissa. Ne parantelivat viimevuotista pesäänsä kantamalla sinne nokassaan savea ja heinänkorsia. Koska pesä on mökin ovenpuoleisella seinustalla, isäni naulasi viime syksynä mökin päätyseinän yläosaan laudanpätkän, jotta pääskyt olisivat tehneet tänä vuonna pesänsä siihen. Rauhallisempi pesäpaikka ei pääskyparille kelvannut, vaan ne halusivat pesiä vanhassa pesässään. Uskon, että kyseessä on sama viimekesäinen pääskypari, sillä rengastustutkimuksissa on todettu pääskyjen palaavan vuodesta toiseen samoille pesäpaikoille.

Haarapääsky pesässä

Haarapääskyt istumassa kaiteella

On ollut mahtavaa taas seurata pääskyjen elämää näin läheltä. Päivisin ne istuvat päärakennuksen katolla olevan tuuliviirin päällä ja iltaisin pihamökin kaiteella. Välillä ne lentävät nopeita syöksyjä pihan yläpuolella pyydystäen hyönteisiä ravinnoksi. Kaikkein hellyttävintä pääskyissä on niiden iloisen rupatteleva lauluääni! Jos talvella laitan silmät kiinni ja kuuntelen netistä haarapääskyn ääntä, tulee tunne kuin olisin mökillä riippumatossa - niin erottamaton osa mökkikesää pääskyjen juttelu on.

Haarapääsky istumassa kaiteella

Pääskynpoikaset pesässään

Viime kesänä pesässä kuoriutui neljä poikasta, jotka lentelivät ensin pihapiirissä, kunnes eräänä päivänä olivat lähteneet valmistautumaan syksyn muuttomatkalle. Koska haarapääskyt ovat kotipaikkauskollisia lintuja, todennäköisesti nämä viime kesän poikasetkin ovat palanneet lähelle synnyinpaikkaansa eli mökkiseutuamme. Tuntuu uskomattomalta, että pääskyt lentävät talveksi Etelä-Afrikkaan ja palaavat keväällä tuhansien kilometrien päästä mökkipihallemme. Jos pääskyt ymmärtäisivät ihmisten kieltä, kertoisin niille niiden olevan odotettu ja aina tervetullut vieras mökillemme!


14.7.2021

Hakamäen näkötorni Savitaipaleella

 

Hakamäen museoalueella Savitaipaleella on 14 metrin korkuinen näkötorni, josta voi ihailla kaunista Kuolimojärveä. Näkötorni ja kotiseutumuseo sijaitsevat aivan kirkonkylän kupeessa osoitteessa Paimensaarentie 10. Parkkipaikalta johtaa portaat metsäiselle mäelle ja vanhaan pihapiiriin aittoineen, riihineen ja torppineen. Alueelta löytyy myös vanha tuulimylly. 

Hakamäen näkötorni Savitaipaleella
Hakamäen näkötornin näköalaa
Kävimme kiipeämässä torniin helteisenä kesäkuun päivänä. Tornin jyrkkiä, lähes tikapuumaisia portaita kavutessa tuli hiki, mutta ylhäällä kävi onneksi vilvoittava tuuli. Ylhäältä avautuvat maisemat korvasivat kiipeämisen vaivan, sillä ylätasanteelta avautuu upea näkymä Kuolimojärvelle ja Savitaipaleen metsiin. Puiden lomasta pilkottaa myös Olkkolan kartano.

Nainen katsoo maisemaa Hakamäen näkötornista

Hakamäen näkötornin maisemaa

Hakamäen näkötornin maisemaa

Kotiseutumuseoon kuuluu useita rakennuksia, joista ihastuin erityisesti vanhaan tuulimyllyyn. Myllyä on käytetty viljan jauhamiseen, ja sen erikoisuutena on, että sitä on pystytty kääntämään tuulen suunnan mukaan. Tuulimyllyn luontopolun varrella Lemillä on vähän samannäköinen mylly.

Hakamäen kotiseutumuseon tuulimylly

1.7.2021

Telttailua Lepänkannon hiekkarannalla

 

Kesäkuussa yllättänyt hellejakso houkutti telttailemaan veden äärelle. Valitsimme telttailupaikaksi entuudestaan tutun Lepänkannon virkistysalueen Savitaipaleella. Lepänkannon pitkä hiekkaranta, kirkasvetinen Kuolimojärvi ja kaunis harjumaasto tekevät paikasta täydellisen kesäretkeilykohteen! Olin aiemmin ihaillut pitkää hiekkarantaa ja pulahtanut siellä uimaan aina Jääkauden jäljet - kivikauden ihminen -retkeilyreitin kiertämisen jälkeen. Nyt sää oli niin kuuma, että patikoinnin sijaan keskityimme ainoastaan telttailuun ja uintiin.

Järvinäkymä teltan oviaukosta
Pieni yksiö, mutta isolla uima-altaalla.
Nainen kurkistaa teltan ovelta
Kuva: Kimmo Kauppi
Lepänkannon ranta on pitkä, mutta ei niin pitkä kuin kaksi muuta Etelä-Karjalan huippurantaa Päihäniemi ja Huuhanranta, joten jos Lepänkannossa aikoo majoittua, kannattaa olla ajoissa liikkeellä tai mennä sinne arkipäivänä, jotta voi valita mieleisensä paikan. Kesäkuussa arkiviikolla rannalla oli vain pari asuntoautoa ja yksi teltta meidän lisäksemme, joten saimme valittua teltalle hyvän paikan puiden varjosta aivan veden ääreltä. 

Mäntyjä ja Kuolimojärvi
Kuolimojärven kaunista maisemaa.

Teltta Kuolimojärven rannalla
Näissä maisemissa kelpaa telttailla.
Lepänkannon ranta on todella loivasti syvenevä, joten sen vesi lämpenee helteellä nopeasti. Helteellä on kätevää, kun järvi on aivan vieressä ja voi käydä pulahtamassa veteen aina kun tulee liian kuuma. Teltta rannalla on kuin pieni yksiö jättimäisellä uima-altaalla varustettuna! Voin lämpimästi suositella Lepänkantoa kesäretkikohteeksi.

Varpaat vedessä
Kuolimojärvessä on kirkas vesi.

Järvinäkymä teltasta
Kuva: Kimmo Kauppi

Retkieväät
Ulkona eväät maistuvat aina erityisen hyvältä.