Näytetään tekstit, joissa on tunniste Savitaipale. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Savitaipale. Näytä kaikki tekstit

13.8.2021

Rahikkalan tuulimylly Savitaipaleella

 

Ennen vanhaan osattiin rakentaa kaikkea kaunista! Rahikkalan kylässä Savitaipaleella on vuonna 1804 rakennettu upea vanha tuulimylly sekä perinteistä kylämiljöötä. Myllyn luo pääsee osoitteella Suomalansaarentie 71. Tien varrella on pieni parkkialue, johon voi jättää auton. Kävimme tutustumassa tähän viehättävään paikkaan heinäkuisena hellepäivänä.

Rahikkalan tuulimylly
Rahikkalan tuulimylly

Rahikkalan kylämiljöötä
Rahikkalan kylämiljöötä

Mylly on entisöity alkuperäiseen kuntoonsa vuonna 2002 ja se on täysin toimintakuntoinen. Myllyn ympäristössä on myös vanha aitta ja 1900-luvun vaihteesta peräisin oleva kiviaita. Tällainen perinnemaisema on todellakin säilyttämisen arvoinen, ja se kuuluukin Saimaa Geoparkin luonto- ja kulttuurikohteisiin. 

Rahikkalan tuulimyllyllä
Kuva: Kimmo Kauppi

Rahikkalan tuulimylly
Rahikkalan tuulimylly

Tuulimyllyn lisäksi Rahikkalassa on Suomalansaarentien pohjoispuolella kiinnostava geologinen kohde Julmakivi. Se on monta metriä korkea ja kymmenisen metriä leveä rapasiirtolohkare, jonka tarkka sijainti näkyy maastokartoissa. Kivi näkyy kapean metsätien varrelle puiden lomasta. Olisi kiinnostavaa kuulla mistä se on saanut nimensä, näin äkkiseltään arvelisin sen liittyvän jotenkin sotiin.

Julmakivi rapasiirtolohkare
Julmakivi

14.7.2021

Hakamäen näkötorni Savitaipaleella

 

Hakamäen museoalueella Savitaipaleella on 14 metrin korkuinen näkötorni, josta voi ihailla kaunista Kuolimojärveä. Näkötorni ja kotiseutumuseo sijaitsevat aivan kirkonkylän kupeessa osoitteessa Paimensaarentie 10. Parkkipaikalta johtaa portaat metsäiselle mäelle ja vanhaan pihapiiriin aittoineen, riihineen ja torppineen. Alueelta löytyy myös vanha tuulimylly. 

Hakamäen näkötorni Savitaipaleella
Hakamäen näkötornin näköalaa
Kävimme kiipeämässä torniin helteisenä kesäkuun päivänä. Tornin jyrkkiä, lähes tikapuumaisia portaita kavutessa tuli hiki, mutta ylhäällä kävi onneksi vilvoittava tuuli. Ylhäältä avautuvat maisemat korvasivat kiipeämisen vaivan, sillä ylätasanteelta avautuu upea näkymä Kuolimojärvelle ja Savitaipaleen metsiin. Puiden lomasta pilkottaa myös Olkkolan kartano.

Nainen katsoo maisemaa Hakamäen näkötornista

Hakamäen näkötornin maisemaa

Hakamäen näkötornin maisemaa

Kotiseutumuseoon kuuluu useita rakennuksia, joista ihastuin erityisesti vanhaan tuulimyllyyn. Myllyä on käytetty viljan jauhamiseen, ja sen erikoisuutena on, että sitä on pystytty kääntämään tuulen suunnan mukaan. Tuulimyllyn luontopolun varrella Lemillä on vähän samannäköinen mylly.

Hakamäen kotiseutumuseon tuulimylly

1.7.2021

Telttailua Lepänkannon hiekkarannalla

 

Kesäkuussa yllättänyt hellejakso houkutti telttailemaan veden äärelle. Valitsimme telttailupaikaksi entuudestaan tutun Lepänkannon virkistysalueen Savitaipaleella. Lepänkannon pitkä hiekkaranta, kirkasvetinen Kuolimojärvi ja kaunis harjumaasto tekevät paikasta täydellisen kesäretkeilykohteen! Olin aiemmin ihaillut pitkää hiekkarantaa ja pulahtanut siellä uimaan aina Jääkauden jäljet - kivikauden ihminen -retkeilyreitin kiertämisen jälkeen. Nyt sää oli niin kuuma, että patikoinnin sijaan keskityimme ainoastaan telttailuun ja uintiin.

Järvinäkymä teltan oviaukosta
Pieni yksiö, mutta isolla uima-altaalla.
Nainen kurkistaa teltan ovelta
Kuva: Kimmo Kauppi
Lepänkannon ranta on pitkä, mutta ei niin pitkä kuin kaksi muuta Etelä-Karjalan huippurantaa Päihäniemi ja Huuhanranta, joten jos Lepänkannossa aikoo majoittua, kannattaa olla ajoissa liikkeellä tai mennä sinne arkipäivänä, jotta voi valita mieleisensä paikan. Kesäkuussa arkiviikolla rannalla oli vain pari asuntoautoa ja yksi teltta meidän lisäksemme, joten saimme valittua teltalle hyvän paikan puiden varjosta aivan veden ääreltä. 

Mäntyjä ja Kuolimojärvi
Kuolimojärven kaunista maisemaa.

Teltta Kuolimojärven rannalla
Näissä maisemissa kelpaa telttailla.
Lepänkannon ranta on todella loivasti syvenevä, joten sen vesi lämpenee helteellä nopeasti. Helteellä on kätevää, kun järvi on aivan vieressä ja voi käydä pulahtamassa veteen aina kun tulee liian kuuma. Teltta rannalla on kuin pieni yksiö jättimäisellä uima-altaalla varustettuna! Voin lämpimästi suositella Lepänkantoa kesäretkikohteeksi.

Varpaat vedessä
Kuolimojärvessä on kirkas vesi.

Järvinäkymä teltasta
Kuva: Kimmo Kauppi

Retkieväät
Ulkona eväät maistuvat aina erityisen hyvältä.

19.1.2021

Lavikanlahden lintutorni

 
Lavikanlahdella Savitaipaleella on melko uusi lintutorni, josta voi tarkkailla viereisen järven ja kosteikon lintuelämää. Torni on seitsemän metriä korkea, joten näkymät vesistöille ja ympärillä oleville pelloille ovat hyvät. Auton voi jättää parkkiin venerantaan osoitteessa Lavikanlahdentie 256, josta on tornille vain muutaman sadan metrin matka pellonlaitaa pitkin. Kävimme Lavikanlahdella marraskuun alussa, jolloin linturintamalla oli jo melko hiljaista - ainoastaan muutama joutsen vielä näkyi. 

Kuva: Kimmo Kauppi


Savijoen vanhaan sivu-uomaan rakennettu kosteikko ja laajat pellot houkuttelevat varmasti runsaasti lintuja muuttoaikoina. Muulloin kannattaa yhdistää Lavikanlahdella käyntiin toinenkin Savitaipaleen retkikohde, sillä lintutornin luona ei ole esimerkiksi tulipaikkaa. Mekin poikkesimme tornilla ohikulkumatkalla, sillä pelkkä tornilla käynti olisi ollut päiväretkeksi liian lyhyt.


 

3.5.2020

Säänjärven retkipolku, osa 2


Kiersimme Säänjärven retkipolun ensimmäisen kerran viisi vuotta sitten, ja tänä keväänä kävelimme reitin uudestaan. Polku ja maisemat olivat pysyneet muuten samoina, mutta reitille oli tehty kivoja rasteja sen varrella olevista näytävyyksistä. Lähdimme taas liikkeelle Säänjärven entisen koulun luona olevalta parkkipaikalta opasteiden osoittamaan suuntaan. Ennen lähtöä otin puhelimeeni kuvat reitin opasvihkosta, joka oli lähtöpaikan infotaululla. Siitä oli kiinnostavaa lukea eri rastien selitykset.

Vanha lato.
Valkjärven lintutorni.
Reitin varrella oleva lintutorni, vanha lato, kota ja laavu olivat kaikki edelleen paikoillaan. Jopa valtava muurahaiskeko oli saanut kasvaa rauhassa ja oli nyt entistä suurempi! Muurahaiset olivat vielä horroksessa, joten pesän vieressä pystyi olemaan kuvattavana, jotta sai mittakaavaa sille, kuinka suuri keko on. En muista ennen nähneeni yhtä korkeaa kekoa!

Kuva: Kimmo Kauppi.
Säänjärven retkipolun kota.
Retkipolun kiinnostavin rasti on mielestäni piilukivet. Edellisellä kerralla ohitimme nämä siirtolohkareet kiinnittämättä niihin tarkemmin huomiota, mutta nyt rastin ja tikkaiden ansiosta heräsi kiinnostus tutkia niitä lähemmin. Reitin opasvihkossa kerrotaan, että järkäleet ovat saaneet kutsumanimensä siitä, että ne ovat toimineet muinoin kyläläisten piilopaikkana. Nyt toiselle kivelle oli tehty tikkaat ja toisen kiven jyrkällä seinämällä sai kokeilla kalliokiipeilyä, sillä siihen oli kiinnitetty köysi.

Piilukivet.
Kuva: Kimmo Kauppi.
Retkipolku kiertää Valkjärven, mutta varsinainen järvimaisema näkyy reitillä vasta aivan loppumatkalla. Järven rannassa on jykevä hirsilaavu ja pieni uimaranta. Säänjärven kylän sivuilla kerrotaan, että rannassa olevalla veneellä saa lähteä souturetkelle. Polun opasvihkossa infotaan, että vaikka järvi on pieni, siinä elää sen pienuuteen nähden hyvin monta eri kalalajia.

Valkjärvi.
Valkjärven laavu.


22.3.2020

Jääkauden jäljet - kivikauden ihminen


Yksi suosikkini Etelä-Karjalan luontopoluista on Savitaipaleella kiertävä vaellusreitti Jääkauden jäljet - kivikauden ihminen. Olemme patikoineet reitin jo monena keväänä, sillä silloin se on parhaimmillaan. Kun Kuolimojärvi on vapautunut jäästä, linnut aloittaneet kevätkonserttinsa ja kangasvuokot kukkivat, on suorastaan pakko päästä päiväretkelle huikeankauniisiin ranta- ja harjumaisemiin! Reitin kokonaispituus on noin 16 kilometriä, mutta hiekkatie- ja polkuverkosto mahdollistaa myös lyhyempien lenkkien kiertämisen. Osa lenkistä soveltuu myös pyöräilyyn. Patikoijat seuraavat viitoituksen kävelijähahmoja ja pyöräilijät polkupyörän kuvia.

Lepänkannon uimaranta.
Reitin opasviitta.
Reitin lähtöpiste on Lepänkannon uimarannalla osoitteessa Myllylammentie 311, johon voi jättää auton parkkiin. Parkkipaikan vieressä on infotaulu ja kartta, josta kannattaa ottaa kuva puhelimeen. Vaikka polun varrella on hyvät opastemerkit, karttaa seuraamalla näkee parhaiten missä kohdassa reittiä on menossa. Jos lähtee kiertämään lenkkiä suositellusti vastapäivään, reitin kauneimmat järvimaisemat ovat ensimmäisellä osuudella ennen Rovastinojaa, josta olen kirjoittanut oman postauksensa.

Kuolimojärvi.
Pitkospuupolkua.
Reitin ensimmäinen osuus alkaa jääkauden muovaamilla rantavalli- ja harjumaisemilla, ja heti alkumatkasta on jyrkkä nousu harjun päälle. Sieltä laskeudutaan alas Kuolimon rantaa seurailevalle polulle, jolla on myös pitkospuita. Nämä maisemat ovat aurinkoisena kevätpäivänä parhaimmasta päästä mitä olen Etelä-Karjalan luontopoluilla nähnyt! Kuolimojärven vesi on kirkasta ja pohjahiekka kivineen erottuu kauas. Myös Rovastinojan kivikauden malliin tehty kota sijaitsee kauniilla paikalla.

Rovastinojan kota.
Rovastinojan kodalla.
Evästauko kannattaa pitää Rovastinojalla, sillä sen jälkeen reitillä ei ole muita taukopaikkoja. Rovastinojan jälkeen reitti jatkuu aavistuksen yksitoikkoisia hiekka- ja metsäteitä pitkin. Kun näkyviin tulee Pomperin kierros -kyltti, voi sen luota joko lähteä oikoreitille ja jättää väliin neljän kilometrin mittaisen Pomperin peltojen kiertämisen tai sitten jatkaa viitan osoittamaan suuntaan. Peltomaisemien lisäksi Pomperin kierroksen varrella on vanha tervahauta, joka on mielenkiintoinen paikka historiasta kiinnostuneille. 

Vanha tervahauta.
Pomperin peltomaisemaa.
Peltojen kierroksen jälkeen päädytään taas samalle tielle, päättipä sitten oikaista tai kiertää koko lenkin. Siitä eteenpäin reitti kulkee hiekkateitä ja metsäpolkuja pitkin reitin viimeiseen harjuosuuteen asti. Tällä harjupolulla onkin sitten reitin toiseksi kauneimmat maisemat! Polku mutkittelee viehättävässä kangasmaastossa korkeiden harjujen päällä suppakuoppien ohitse jääkauden muovaamaa selännettä pitkin. Infotaulussa kerrotaan alueen harvinaisuudesta eli kangasvuokosta, joka on rauhoitettu ja viihtyy näillä Salpausselän harjuilla. 

Harjupolulla suppamaastossa.
Infotaulu kangasvuokosta.
Kangasvuokko.
Harjupolulta päädytään kinttupolkua pitkin takaisin Myllylammentielle ja reitin lähtöpisteeseen. Vaikka olemme kiertäneet tämän reitin jo ainakin neljänä vuonna peräkkäin, en kyllästy tähän koskaan - varsinkaan reitin alku- ja loppuosaan! Ainoastaan Pomperin peltojen kierroksen maltan nykyään jättää väliin, sillä se on maisemiltaan melko tavanomainen. Kahtena keväänä olemme kulkeneet tämän toukokuisena hellepäivänä, jolloin olen lenkin päätteeksi vielä heittänyt talviturkin Kuolimojärveen Lepänkannon uimarannalla.

3.9.2017

Raitalan taidepolku


Savitaipaleella on tehty retkeilyreitin varrelle kiva taidepolku! Polulle pääsee Olkkolan Hovilta (Olkkolantie 2), josta kulkee reitti kohti Lepänkannon hiekkarantaa. Taidepolun aloituspiste on retkeilypolun varrella noin kilometrin päässä Olkkolasta ja polun toinen pää rajoittuu Pöksänlahdentiehen.


Taidepolun puuhamiehenä on toiminut Ilkka Huovio ja taideteokset on tehnyt Juhani Lillberg. Alunperin polun varrella oli kymmenen Lillbergin tekemää teosta, mutta niiden lisäksi kuntalaisia on kannustettu tekemään itse lisää teoksia.



Taidepolulla on pituutta noin neljäsataa metriä. Teoksien materiaaleina on käytetty muun muassa puuta, risuja ja kiviä. Luonnonmateriaalit soveltuvat hyvin polun luonteeseen, onneksi siellä ei muovia näy.



Taidepolun ympäristössä on vanhaa sammaleista metsää ja jääkauden muovaamia suppia. Polku ympäristöineen on siis oivallinen kohde luontoretkelle! Patikoitavaa riittää Lepänkannon kautta vaikka Rovastinojalle saakka.





Voin lämpimästi suositella Raitalan taidepolkua retkeilyreitteineen mukavaksi päiväretkikohteeksi. Tällaisia taidepolun kaltaisia hankkeita soisi olevan enemmänkin retkeilypolkujen varrella patikoijia ilahduttamassa! Kiitokset polun ideoijille ja toteuttajille!