Näytetään tekstit, joissa on tunniste Taipalsaari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Taipalsaari. Näytä kaikki tekstit

18.1.2024

Ilkonsaari - yksi Suur-Saimaan helmistä

Ilkonsaaren osittain vedenalainen hiekkasärkkä

Suur-Saimaalta löytyy lukemattomia hienoja saariretkikohteita, mutta Ilkonsaaresta tuli ykkössuosikkini heti kun pääsin käymään siellä ensimmäisen kerran toissa kesänä. Nyt yhteisiä reissuja sinne mieheni kanssa on kertynyt jo neljä, ja ne on tehty purjeveneellä toukokuun ja syyskuun välillä. Reissuihin on mahtunut tuulta ja tyyntä, sillä Ilkonsaari sijaitsee aaltojen armoilla keskellä Suur-Saimaata. Saarikokonaisuuteen kuuluu useampi saari, mutta käytännössä vain pääsaarella vieraillaan, sillä sieltä löytyvät laiturit, nuotiokatokset ja muut retkeilyrakenteet sekä saaren erikoisuus - ortodoksiset tsasounat. Ympärillä avautuvat aavat Ilkon- ja Vitsainselät ja syvänsininen Saimaa. Saaren päästä päähän kulkee helppokulkuinen luontopolku ja rantoja pitkin mutkittelee pikkupolkuja.

 
Ilkonsaaret veneestä nähtynä

Matkalla Ilkonsaareen

Loikoilua veneessä Ilkonsaaren laiturissa

Upea auringonlasku Ilkonsaaressa

Risti Ilkonsaaren etelänpuoleisella kalliolla

Ilkonsaari on Saimaa Geoparkin kohde, sillä saari koostuu kahdesta erikoisesta kallioselänteestä, ja lisäksi saaren vieressä on harvinainen pitkä  veden alla kulkeva hiekkasärkkä, jota veneilijöiden on syytä varoa. Saaresta löytyy niin sammal- kuin jäkäläpeitteistä kalliota ja sileää, paljasta rantakalliota. Yhteen rantakallioon on muovautunut aivan saimaannorpan muotoinen luonnon oma kahluuallas! Tarkenin istuskella siinä vielä syyskuun puolella auringon lämmittäessä. 

Luonnon oma kahluuallas

Syyskuussa 2023 oli lämmintä

Ilkonsaaren länsipuolen rantaa

Yksi Ilkonsaaren monesta nuotiokatoksesta

Ilkonsaaren erikoisuus ovat skiitat eli ortodoksiset rukoushuoneet, joista jokainen on nimetty jonkin toimivan luostarin mukaan. Skiittoihin on vapaa pääsy ja niiden ovet ovat avoinna vierailijoille ympäri vuoden. On jännittävää nähdä keskellä luontoa erilaisia pieniä kappeleita, joista jokaisessa on oma tunnelmansa. Uusin skiitta on valmistunut vuonna 2019. Pyhätöt sijaitsevat saaren luontopolun varrella, joten jos kävelee puolentoista kilometrin mittaisen polun, näkee samalla skiitat. Jokaisesta skiitasta löytyy vieraskirja, johon vierailijat voivat kirjata käyntinsä.

Ivronin luostarin skiitta

 
Staraja Ladogan skiitta

Staraja Ladogan skiitan upeita maalauksia

Konevitsalainen skiitta

Valamolainen skiitta

Ilkonsaaren luontopolkua

Jäkäläkallioita Ilkonsaaren itäpuolella

Maisemaa Ilkonsaaresta idän suuntaan
 

Ilkonsaaressa on kaksi laituria, joista saaren eteläpuolella oleva sopii isomman syväyksen omaaville veneille kuten purjeveneille ja pohjoisempi laituri pienemmille veneille. Lisäksi saaresta löytyy ainakin neljä nuotiokatosta, polttopuita, kuivakäymälöitä ja roskiksia. Olemme kiinnittäneet veneemme etelälaituriin ja viettäneet iltoja nuotiokatoksessa lettuja paistaen. Saaren päästä päähän kävely on mukava aamu- ja iltalenkki ja löytyipä lenkin varrelta syyskuussa sieniäkin lisäevääksi. Uimaan pääsee lähes mistä vain ja toukokuussa heitimmekin talviturkit juuri Ilkonsaaressa.

Iltatulilla etelälaiturin luona

Illan tunnelmaa Ilkonsaaren laiturissa

Letunpaistotulet

Lisäevästä Ilkonsaaren metsistä
 

Ilkonsaaren omistaa Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö ja saareen tehdään kesäkaudella risteilyjä Lappeenrannasta.


25.11.2021

Vitsain lintutorni

Taipalsaaren Vitsaihin rakennettiin muutama vuosi sitten lintutorni Suoniityn kosteikon laitaan. Tornin juurella on myös laavu tulipaikkoineen. Lintutornille pääsee kääntymällä Vitsaintie 321:n kohdalta pohjoiseen Ryngänkallio -nimiselle tielle. Noin yhden kilometrin jälkeen käännytään risteyksestä oikealle ja auton voi jättää kosteikon laidalle.




Lintutornista käsin pääsee seuraamaan kosteikon elämää häiritsemättä lintuja. Kiikarit kannattaa siis olla mukana! Suoniityn kosteikko on yksi monista Pien-Saimaan ympäristöön rakennetuista kosteikoista, ja esimerkiksi Orjainlahdella on samantyylinen kohde. Kosteikkoretki lintutornille sopii hyvin miniretkeksi ja erityisesti lintubongareille.





1.11.2021

RetkiSaimaan riippumattorentoutus

Yhteistyössä: RetkiSaimaa Oy

Syksyn ollessa pimeimmillään voi tuota pimeyttä myös hyödyntää sen sijaan että se olisi ainoastaan apeuden tuoja. RetkiSaimaan riippumattorentoutuksessa pimeä metsä luo lyhtyjen ja tunnelmavalojen kera upeat puitteet rentoutumiseen luonnon keskellä. Historiaa huokuva Kuivaketveleen linnavuori ja sen jylhät kalliot tuovat tunnelmaan jännittävän lisän. Osallistujat tarvitsevat mukaan oman makuupussin ja otsalampun, riippumatot ovat puissa jo valmiina.

Tunnelmavaloja puissa
Kynttilälyhty

Pääsin lokakuun viimeisenä sunnuntaina mukaan testaamaan millaiselta riippumattorentoutus tuntuu. Ryhmämme kokoontui linnavuoren parkkipaikalla, josta lähdimme otsalamppujen valossa nousemaan lyhdyin valaistuja portaita. Saavuimme ylös lyhtykujan johdattelemina ja saimme valita mieleisemme riippumaton puiden lomasta. Nuotiotuli rätisi hiljaa kallion luona luoden siihen hienoja varjoja.

Riippumatot puissa


Makuupussissa riippumatossa

Kun kaikki olivat kömpineet makuupusseihinsa, oli aika sammuttaa otsalamput ja hiljentyä rentoutukseen. Retken ohjaaja kertoi aluksi lyhyesti sekä linnavuoren että riippumattojen historiasta, minkä jälkeen alkoi rentoutusosuus. Rentoutuksessa käytiin läpi eri aistit yksi kerrallaan ja keskityttiin vain käsillä olevaan hetkeen unohtaen kaikki muu. Oli rauhoittavaa olla lämpimässä makuupussissa viileässä pimeydessä vain lyhtyjen valossa ja kuunnella ohjaajan rauhallista puhetta. Loppuvaiheessa taisin torkahtaa, sillä havahduin kun loppumusiikki alkoi hiljaa soida.

Nuotiotuli

Tunnelmavalot puussa

Lopuksi ohjaaja toi kaikille mukillisen höyryävän lämmintä mehua, mikä oli mukava päätös rentoutushetkelle. Itselläni oli niin rento olo, että olisin voinut vaikka jäädä riippumattoon nukkumaan. Syksyinen riippumattoilu oli minulle uusi kokemus, sillä olin tätä ennen riippumattoillut vain kesällä. Tästä heräsi pieni kipinä laajentaa omaa riippumattoilua kesästä myös muihin vuodenaikoihin.

Maisemaa Kuivaketveleen linnavuorelta

 

 Lue myös: Kuivaketveleen linnavuori

12.2.2021

Valkeisaaren kalliomaalaus ja kivikasvot

 

Valkeisaaren Lampuvuori.

Pien-Saimaalla sijaitseva Valkeisaari on kiehtonut minua siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran luin siitä. Saaren korkeassa kalliossa on nimittäin sekä kalliomaalauksia että antropomorfisia piirteitä eli ihmiskasvojen muotoja. Kallio on nimeltään Lampuvuori, ja sen edustalla olevaa tasaista kiveä on arkeologisten tutkimusten perusteella käytetty uhripaikkana. Tasainen uhrikivi on kahden ihmiskasvoisen kallion edustalla, joten pidän hyvin mahdollisena, että kivikauden ihmiset ovat uhranneet näille tuimailmeisille kallion hengille. Harmaassa kalliossa oleva kasvojen karikatyyri näyttää lisäksi puivan vasenta nyrkkiään!

Valkeisaaren kivikasvo.

Valkeisaaren toinen kivikasvo.

Kalliomaalaukset sijatsevat kahdessa kohdassa kaukana toisistaan. Ensimmäinen maalaus on kallion edestä katsottuna vasemmalla, ylemmällä kallioterassilla. Alhaalta päin katsoessa  maalauksen vieressä olevan kallion muodoista erottuu linnun päätä muistuttava hahmo, jossa on silmäkuopat ja nokka. Maalaus on lintumaisen kallion oikealla puolella. Käydessämme paikalla löysin tämän lintumaisen kallion, mutta ensimmäisen maalauksen paikka jäi silti epäselväksi.

Lintumainen kallio kalliomaalauksen vieressä.

Toinen maalaus on alhaalla kalliokasvojen valvovan katseen alla. Se erottuu punertavasta tasaisesta kalliopinnasta selkeinä punaisina läikkinä, joista hahmottuu ainakin kaksi kämmentä muistuttavaa jälkeä. Maalauksen alla on vaakatasossa oleva kivi, jonka edestä on arkeologisissa kaivauksissa löydetty nokista maata, saviastian jäännöksiä ja piitä, jotka viittaavat kivipöydän käyttämiseen uhripaikkana. 

Valkeisaaren kalliomaalaus.

Valkeisaaren kivipöytä.

Menimme Valkeisaareen Mielakanrannasta käsin hiihtämällä. Matkaa Mielakanrannan laiturilta kertyi vajaa pari kilometriä, joten kalliomaalausten bongausreissusta tuli samalla pieni talvinen retki. Kivipöydän, kalliomaalausten ja kivikasvojen lisäksi Lampuvuoren rantakalliosta löytyi valuvan veden muodostama upea jääputous! Talvisia Pien-Saimaan maisemia parhaimmillaan!


11.10.2020

Haikolan luontopolku


Haikolan luontopolku on  noin kilometrin mittainen ja helppokulkuinen reitti pitkospuiden päässä olevalle laavulle. Reitti alkaa hiekkatien vieressä olevalta pieneltä parkkipaikalta osoitteessa Haikolantie 320, josta se kulkee pellon reunaa ja Karvajalanjokea seuraillen Ukkolantielle. Ukkolantiellä ylitetään puusilta ja loppumatka kuljetaan leveää pitkospuureittiä laavulle asti. Tämä Ukkolantieltä alkava puinen osuus on esteetön, eli siinä mahtuu liikkumaan myös pyörätuolilla.

Kävimme Haikolan polulla lämpimänä syyspäivänä eikä siellä näkynyt muita. Polku on lyhyt, joten laavulle kävellessä ei ehdi tulla nälkä, emmekä sen vuoksi ottaneet tälle retkelle eväitäkään mukaan. Laavulta löytyy silti hyvä varustus keittiövälineitä; on perinteinen nokipannu sekä paistinpannuja ja kattiloita, joten tänne kannattaa tulla vaikka vain ruokaretkelle. Itse keskityin valokuvaamaan syyskuisia maisemia, jotka näyttävät kuvissa yllättävän kesäisiltä. 


Joella, jota luontopolku seurailee, on jännä nimi - Karvajalanjoki. Nimen kerrotaan perustuvan muinaissuomalaiseen Karvajalka-nimeen ja aikaan ennen etunimiä. Muinaissuomalaisilla oli nimittäin ennen kristinuskon tuloa yleensä vain yksi nimi, esimerkiksi Kaukomieli ja Paksujalka ovat tällaisia. Kristinuskon myötä näistä muokkautui sukunimiä. Itselleni tuli mieleen, että Karvajalka saattaisi viitata myös karhuun, sillä olen joissakin vanhoissa teksteissä nähnyt karhua kutsuttavan karvajalaksi.