25.10.2015

Tupavuoren luola


Vilkjärvellä Lappeenrannassa sijaitsee korkea Tupavuori, jossa on suuri luola. Kävimme kiipeämässä Tupavuorelle ja kurkkaamassa luolaan. Omasta puolestani nimenomaan kurkkaamassa, sillä luolaan mennessäni näin sen pohjalla suuren kuolleen lepakon... Jostakin syystä ei tehnyt mieli astua peremmälle...

Tupavuori.
Tupavuoren juurelta luolaa ei näe. Vuoren laelle menee polku, joka johtaa suoraan luolalle. Luolan paikka on helppo havaita kun näkee tikapuut. Tikkaat ovat vankkaa tekoa, joten niitä uskaltaa hyvin kiivetä.

Tikapuut luolalle.
Tikkaita laskeudutaan kuilumaiseen syvennykseen. Aluksi luolaa ei huomaa, sillä se on osittain tikkaiden takana. Niiden kulmalta pääsee hivuttautumaan luolaan. Suurehkoon tilaan (arviolta ainakin 10 neliötä) tulee lohkareiden välistä valoa, mutta taskulamppu on silti hyvä olla mukana. Myös kaveri on hyvä olla matkassa siltä varalta että sattuu juuttumaan kapeaan suuaukkoon kiinni.


Tupavuoren luolaa - kuten monia muitakin luolia - on käytetty vainojen ja sotien aikana piilopaikkana. Olisi kiinnostavaa tietää miten luolalle on menty silloin kun tikkaita ei ole voitu jättää näkyville. Ehkä köyden avulla?

Luolan suuaukko.
Luolareissun lopuksi ihailimme vielä Tupavuorelta avautuvaa maisemaa ja keräsimme vuoren laella kangassieniä. Niitä löytyi sopivasti sienisalaatin tekoa varten!


Huomautus! Lappeenrannassa sijaitsee toinenkin Tupavuoren luolaksi kutsuttu luola. Se on aivan eri suunnalla, Sinkkolan Tupamäellä. Kirjoitin siitä aiemmin tämän postauksen.

24.10.2015

Pulsan asema


Pulsan vanhan rautatieaseman alue on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi. Se sijaitsee Lappeenrannassa Luumäki-Vainikkala-radan varrella. Liikenne Pulsan asemalla loppui jo 1970-luvulla ja myöhemmin siellä toimi parin vuosikymmenen ajan hoitokoti.

Nykyään Pulsassa toimii kahvila, sisustuskauppa ja aamiaismajoitus. Kävimme syksyisenä lauantaina ensimmäistä kertaa Pulsassa tutustumassa asemaan ja ympäristöön. Pulsaan pääsee Lappeenrannan suunnasta ajamalla Mikkelintien liittymästä pois ja kääntymällä vasemmalle Pulsaan vievälle tielle.

Pulsan asema.
Asemarakennus on komea. Kyllä ennen vanhaan sitten osattiin rakentaa kaunista! Alueella on monta muutakin taloa, lähinnä entisiä asuin- ja talousrakennuksia. Aseman edessä pihalla on keinu ja kauniit puutarhakalusteet. Kesällä kahvittelijoita on varmasti riittänyt, kun lokakuisena lauantainakin parkissa oli monta autoa.


Kahvilaan astuessamme meidät toivotti tervetulleeksi ihana korvapuustien tuoksu. Emäntä kertoi juuri ottaneensa ne uunista. Lisäksi tarjolla oli erilaisia kakkuja. Valitsimme sitruuna-suklaakakkupalan ja korvapuustin. Kahvikupit olivat kivassa sirossa hyllykössä, josta sai valita mieleisensä kupin.

Kahvikuppivalikoima.
Kahvittelun jälkeen kiersimme eri huoneet. Sisustus jokaisessa huoneessa on kauniin vaaleaa. Esillä on monia vanhoja esineitä, mutta mukaan on aseteltu myös uusia, tyyliin hyvin sopivia tavaroita. Suurimmassa huoneessa oli esillä myytäviä sisustustavaroita, joissa näkyi jo joulun odotus. Kaikki on laitettu todella kivasti esille. Vaaleaa, paljon vanhaa ja ripaus uutta - juuri tällaisesta tyylistä pidän.

Kahvilassa on kaunis vaalea sisustus.
Pulsan asema on hyvä esimerkki siitä, miten kaunis ja toimiva vanha rakennus voi olla kunhan sen pitää kunnossa. Kaikkea vanhaa ei saa purkaa! Ennen tehtiin kestävää ja hyvää jälkeä.


18.10.2015

Pöyhiänniemi


Pöyhiänniemessä Joutsenossa kulkee mukava muutaman kilometrin pituinen luontopolku. Lähtöpisteeksi sopii hyvin Likosenlahden venesatama. Niemen rantaa seuraileva polku on helppokulkuinen ja parasta siinä on hienot järvimaisemat.

Muukonsaaren rantaa Pöyhiänniemeä vastapäätä.
Aurinkoisena lokakuun sunnuntaina kävimme kolmen hengen porukalla kiertämässä niemen ja ihailemassa syksyn värejä. Mukanamme ollut pieni koirakin jaksoi hyvin kävellä lyhyen reitin. Sää oli vuodenaikaan nähden lämmin ja tuulikin oli vähäistä. Lokakuu ei ole tänä vuonna ollut vielä yhtään nimensä veroinen - onneksi.

Pöyhiänniemen kärki.
Pöyhiänniemen kärki on kallioista ja karua maastoa. Niemen kärjessä reitin puolivälin paikkeilla on grillikota ja puuvaja, jossa on polttopuita. Kota on hyvällä paikalla ja grillatessa voi ihailla Saimaata. Ainoa huono puoli on, että näin lyhyellä reitillä ei ehdi tulla nälkä!

Pöyhiänniemen grillikota.
Kodan jälkeen niemen pohjoisrannalla reitti kulkee ihanan sammaleisen kuusimetsän laitaa. Metsässä näkyy korkea kallioseinämä ja muutama iso kallionlohkare. Vastarannalla näkyy suuri Muukonsaari. Pian näkyviin tuleekin jo taloja ja polku palaa "ihmisten ilmoille".

Pöyhiänniemen polku.

Lisää kuvateksti


15.10.2015

Lokakuun väriloistoa


Syyskuu oli kaunis ja nyt lokakuussa luonto on näyttäytynyt entistä upeampana. Lehdet ovat pysyneet puissa pitkään ja loistavat syysauringossa kuin kulta. Olen yrittänyt ikuistaa syksyn tunnelmia kameralla, vaikka sellaista kameraa ei olekaan, joka täysin saisi tallennettua syyspäivien kuulauden sellaisena kuin ihmissilmä sen näkee.

Vaahteranlehtien syysvärit.
Lappeenranta on lehmusten kaupunki, mutta syksyisin ainakin minun huomioni vievät vaahterat. Niitä kannattaa lähteä ihailemaan puistoihin ainakin linnoitukseen, Rakuunamäelle ja Lappeenrannan kirkon ympäristöön. Mikäs sen mukavampaa kuin kävellä vaahteranlehtien kahistessa jaloissa. Koiratkin tykkäävät temmeltää lehtikasoissa.

Lappeenrannan kirkon puisto.


Myös koivujen ja haapojen lehdet ovat nyt täyttä kultaa. Sininen Saimaa ja kultaiset lehdet syysauringossa on upea väriyhdistelmä. Tyynellä säällä maiseman väriloisto vielä kaksinkertaistuu rannan puiden heijastuessa Saimaan pinnasta. Nyt on juuri oikea aika ruskaretkille puistoihin, rannoille ja metsiin!





  


10.10.2015

Sarviniemi

Salpausselkä Suur-Saimaan sylissä


Taipalsaarella sijaitseva Sarviniemi on ainutlaatuinen paikka keskellä Suur-Saimaata. Se on sarvenmallinen niemi, joka työntyy mantereesta pitkälle Saimaan syliin. Alue on jääkauden tekosia ja kuuluu toiseen Salpausselkään. Niemen eteläpuolella on lisäksi Pieni-Sarviniemi. Lähivesillä on nähty saimaannorppia ja alue on muutenkin aitiopaikka Saimaan seuraamiseen. Sarviniemeen pääsee Suur-Saimaantietä ja matkaa Lappeenrannasta kertyy kolmisenkymmentä kilometriä.

Suur-Saimaan aaltoja Sarviniemen kärjessä.

Sarviniemessä sijaitsi ennen Suur-Saimaan lomakylä, mutta se lopetti toimintansa useita vuosia sitten. Lomamökit ovat edelleen paikoillaan, mutta rapistumassa purkukuntoisiksi. Liukumäki, uimalaituri ja saunat ovat surullinen näky kun tietää ettei niitä enää käytetä. Toisaalta uimaranta on hyvässä kunnossa, joten kesällä siellä luulisi taipalsaarelaisten käyvän. Niemien välissä oleva ranta on sopivasti aalloilta suojassa.

Sarviniemen hiekkaranta.

Kävimme kiertämässä koko niemen lähimetsineen ja keräsimme samalla mustikoita ja puolukoita. Niitä oli jäljellä runsaasti, sillä niemessä on enää vähän liikkujia. Siellä käyvät kai lähinnä veneilijät, joilla on venepaikka niemen satamassa. Olisi hyvä, jos alue siivottaisiin lomakylän jälkeensä jättämistä muovituoleista ja muusta rojusta, sillä ne rumentavat upeaa paikkaa.

Sarviniemen marjasatoa.

Sarviniemi nousi otsikoihin keväällä 2015 kun uutisoitiin venäläisten tehneen siitä ostotarjouksen. Pian sen jälkeen puolustusministeri määräsi alueen pakkolunastettavaksi valtiolle, sillä aivan sen vieressä sijaitsee puolustusvoimien ampuma-alue. Onneksi maanomistajat suostuivat lopulta myymään Sarviniemen Metsähallitukselle, jonka omistukseen alue siirtyi tänä syksynä.

Sarviniemen kärki.

Syksyn värejä Sarviniemessä.

8.10.2015

Päihäniemen hiekat

 

Eteläistä Suur-Saimaata parhaimmillaan


Kattelussaaren Satamahiekassa sijaitsee Päihäniemen retkeilyalue, jossa on hieno pitkä hiekkaranta. Etelään päin oleva ranta on matala ja rantaviivaa on yli kilometri. Niemeen pääsee autolla, pyörällä tai veneellä ja paikka onkin suosittu kohde karavaanareiden ja veneilijöiden keskuudessa. Pienemmillä veneillä pääsee helposti rantautumaan hiekkarannalle.

Päihäniemen eteläranta.

Olen käynyt Päihäniemessä kesällä ja syksyllä. Heinäkuussa rannalla oli uimareita ja auringonottajia, parkissa muutama matkailuauto ja rannassa useita veneitä. Grillikatoksissa ja nuotiopaikoilla paistuivat makkarat. Ranta oli oikein oiva paikka viettää aurinkoinen sunnuntai uiden ja hiekalla kävellen. Lokakuussa alue oli hiljainen eikä meidän lisäksemme näkynyt muita liikkujia.

Päihäniemen pohjoisranta.

Päihäniemen pohjoispuolen ranta on kivikkoinen, mutta myös sen maisemat ovat kuin taulusta. Etelärannan metsässä kulkee polku korkealle rantatöyräälle, jonne kannattaa kiivetä ihailemaan Saimaata. Näköalapaikalle menee puiset portaat. Maastosta löytyy myös Salpalinjan kaivantoja.

Näköala Päihäniemenselälle.

Päihäniemi on kaunis paikka, mutta kaukana vastarannalla näkyvät Joutsenon tehtaanpiiput ja tuulivoimalat pistävät maisemassa vähän silmään. Niistä huolimatta Päihäniemi on Saimaata parhaimmillaan!

Päihäniemen pitkä hiekkaranta syksyllä.

Päihäniemen hienoa hiekkaa.

6.10.2015

Torsansalon Pirunkirkko


Holviluolan lumoa Rautjärvellä


Torsansalossa Rautjärvellä sijaitsee erikoisen upea luola, joka on holvimaisen kattonsa ansiosta ristitty Pirunkirkoksi. Luola sijaitsee Linnavuoren jyrkän rinteen alla ja sinne pääsee Kangaslammentieltä polkua pitkin. Luola on suuri ja siksi helppo tutustumiskohde, mutta sen pohjalla on kivenlohkareita, jotka hankaloittavat liikkumista jonkin verran.

Pirunkirkko.

Pirunkirkkoon liittyy paljon tarinoita ja uskomuksia, sillä luolaa on käytetty piilopaikkana vainojen ja sotien aikana ja sinne on kätketty tavaroita. Perimätieto kertoo, että luolassa ovat myös tietäjät ja noidat tehneet taikojaan ja parantaneet sairaita.

Viimeisin kansanparantaja oli Pohu-Matti, joka keitteli luolassa rohtojaan ja jonka luo tultiin pitkienkin matkojen päästä avun toivossa. Pohu-Matti yritti myös etsiä alueelle isonvihan aikaan piilotettua rahakätköä, mutta ei onnistunut sitä löytämään. Aarre siis odottaa edelleen löytäjäänsä...

Pirunkirkon kaareva holvikatto.

Luolassa istuskellessa ymmärtää hyvin miksi luolat ovat olleet entisajan ihmisille tärkeitä paikkoja. Ne ovat tarjonneet suojaa ja piilopaikan milloin kyläläisille ja milloin satunnaisille kulkijoille. Niissä on varmasti myös säilytetty ruokaa niiden viileyden ansiosta.

Luolissa on ikiaikaista lumoa, sillä vaikka maailma ympärillä muuttuu niin kalliot pysyvät - kunhan ihminen vain ei murskaa niitä lyhytnäköisesti taloudellista hyötyä tavoitellessaan.

Pirunkirkko.

3.10.2015

Kiikunlähde


Turkoosin lähteen taikaa Hollolassa


Hollolan Uskilassa sijaitsee taianomainen Kiikunlähde. Se on suuri lähdeallas, joka ei jäädy edes talvella. Vesi on turkoosinväristä ja kirkasta. Lähteelle pääsee helposti kävellen Kiikuntien parkkipaikalta.

Lähteen rantaan pääsee vain tietyistä kohdista, sillä rannat ympärillä ovat yksityisomistuksessa. Paikan vaikuttavuutta se ei silti yhtään vähennä, vaan lähdettä tekee mieli jäädä paikoilleen ihailemaan. Lähteen pohjoispäässä on toinen paikka, jossa pääsee veden äärelle. Lähteessä uiminen ei ole suotavaa, sillä siitä lähtevät vesiputket lähitalouksiin.

Kiikunlähde.

Metsälammet ovat muutenkin kauniita, mutta tämä lähde on aivan erityisen kaunis kun turkoosia vettä reunustaa suomalainen metsä. Meitä oli kaksi lappeenrantalaista ja yksi hollolalainen, joka hänkään ei ollut aiemmin käynyt Kiikunlähteellä. Paikkaa ei liiemmin ole mainostettu varmaan osaksi rantojen yksityisomisteisuuden vuoksi.

Viitta opastaa Kiikunlähteelle.

Kiikunlähteen vesi pulppuaa pohjassa lähteen silmästä hiekan seasta ja virtaa Kiikunojaa pitkin Vesijärveen. Lähteen luona olevasta opastaulusta selviää muun muassa, että Kiikunlähde on osa Etelä-Suomen suurinta maan alla olevaa pohjavesiallasta.

Kiikunlähde.

Vuoden 2014 keväällä Kiikunlähteellä kuvattiin materiaalia Järven tarina -elokuvaan. Metsän tarina -elokuva on aivan ihana, joten Järven tarina on myös päästävä katsomaan heti kun se ilmestyy alkuvuodesta 2016.

Kristallinkirkasta vettä.


Kiikunlähde.

1.10.2015

Retkiruokaa


Nokikahvia ja nuotioruokaa


Lyhyellekin retkelle kannattaa aina ottaa eväät mukaan. Ulkoillessa tulee kuitenkin nälkä ja muutenkin ruoka maistuu ulkona uskomattoman hyvältä! Nämä retkiruokavinkkini ovat päiväretkille, pidemmille vaelluksille on omat säilyvät ja tiiviit ruokansa.

Helpointa olisi ottaa mukaan valmiit eväät kuten voileivät ja juotavaa termospullossa, mutta tulien teko ja ruoan paistaminen nuotiolla on sen verran mukavaa puuhaa, että se kannattaa jos vain on aikaa. Tärkeintä on muistaa ottaa mukaan tulitikut vedenpitävässä pussissa tai sytytin. Laavuilla ja nuotiopaikoilla on yleensä polttopuita.

Nokikahvia ja eväsleipiä.

Kun haluaa tehdä nuotiolla oikeaa ruokaa, niin kotona voi esimerkiksi pilkkoa leivinpaperilla vuorattuihin folionyytteihin perunaa, porkkanaa, kukkakaalia, paprikaa ja sipulia sekä lisätä joukkoon kunnon nokareen sulatejuustoa. Folionyytit on kätevä kypsentää tulilla ja paistaa samalla pihvit. Tämä onnistuu esimerkiksi ritilän päällä, jos sellainen tulipaikalta löytyy. Veneillessä voi kuljettaa mukana oman ritilän.

Pihvit ja folionyyteissä perunaa ja kasviksia.

Toinen kätevä retkiruoka on ottaa mukaan keitettyjä perunoita ja porkkanoita sekä purkkilihaa. Ne voi paistaa paistin- tai muurinpohjapannulla, jos sellainen löytyy tulipaikalta. Pieni nuotiopaistinpannu kulkee myös vaikka mukana repussa. Näinkin yksinkertainen ruoka on ulkona todella hyvää!

Pyttipannu tulilla.

Syysretkeilyssä parasta on, että ruokaa saattaa löytää metsästä. Kantarellit, suppilovahverot ja tatit ovat suurinta herkkua ja helppoja valmistaa, jos sellaisia löytää. Siltä varalta kannattaa ottaa mukaan sipulia ja voita.

Kantarelleja ja sipulia.

Päiväretkeä varten kahvi, tee tai kaakao on kätevintä keittää kotona ja laittaa termospulloon. Jos tietää, että tulipaikalla on nokipannu tai itse omistaa sellaisen, niin tunnelmallisempaa on keittää kahvi nuotiolla. Tavallista teetä paremmin retkitunnelmaan sopii pakuritee. Se kannattaa keittää kotona, maustaa hunajalla ja antaa hautua matkalla termospullossa.

Paahdetut vaahtokarkit ovat nuotiojälkiruoka Amerikan malliin. Niitä on kiva paahtaa, mutta ne myös kärähtävät helposti. Ainoaksi retkievääksi ne eivät riitä, mutta kannattaa kokeilla niitä jälkiruokana. Tikkupulla on myös hyvä jälkiruoka, mutta se vaatii taikinan teon etukäteen. Pullan kaveriksi sopii esimerkiksi mansikkahillo.

Paahdetut vaahtokarkit ovat makea herkku.

Jos ei mitään muuta evästä keksi niin aina on olemassa makkara... Joskus lyhyellä retkellä makkaranpaisto riittää hyvin. Silloinkin kannattaa valita lihapitoinen makkara eikä jauhomakkaraa. Ja muistaa ottaa mukaan sinappia!

Makkarat tulilla.

Lue myös: Tikkupullat.