22.6.2021

Keskikesän juhlaa

 

Juhannusruusu kukkii

Kesäpäivänseisaus on vuoden pisin päivä, ja se osuu usein juhannukseksi tai lähelle sitä. Vaikka pidän joulustakin, niin juhannus vie kuitenkin voiton, koska Suomen luonto on silloin parhaimmillaan. Keskikesän vihreys, valoisuus, kukat ja koko luonto houkuttelevat viettämään aikaa ulkona ja mökillä. Olen tallettanut keskikesän hetkiä kuviin, joita voi vaikka marraskuun harmaudessa katsella ja muistella kesää.

Koivunoksia sangossa

Saunavihta vadissa saunassa

Vietämme juhannusta yleensä mökillä, joten keskikesän kuvatkin kertovat mökkielämästä. Jos ei sada, juhannusaattona syödään ulkona isäni tekemän hirsipöydän ääressä. Jos jouluaatto menee joka vuosi suurin piirtein samalla kaavalla, niin myös juhannusaatto, jolloin kerätään juhannuskukkia kimpuiksi ruokapöytään, tehdään saunavastat, syödään ja saunotaan.

 
Pöytä katettuna ulkona

Mansikkakakku pöydällä

Suomen keskikesä on niin kaunista ja taianomaista aikaa, että silloin ei malta edes reissata ulkomaille, vaikka se joskus taas tulisi mahdolliseksikin. Luonnonkukkien tuoksu, vihreys, valo ja parhaassa tapauksessa lämpökin ovat sellainen yhdistelmä, että ei voi muuta kuin yrittää ottaa siitä kaikki irti sinä lyhyenä aikana, jonka se kestää.

Tuvan ikkuna


Kitara ja olkihattu hirsiaitan ovella


14.6.2021

Kirjaesittelyssä Suomessa selviytymisen historiaa

Sisältää mainoslinkin. Se on merkitty tähdellä*.

Mikä olisikaan sopivampaa luettavaa askeettisissa mökkiolosuhteissa kuin kirja Suomessa selviytymisen historiaa*? Kirja kertoo Suomessa selviytymisestä kivikaudelta keskiajalle ja aina 1900-luvun puolelle. Teoksessa valotetaan miten entisajan suomalaiset pärjäsivät ilman sähköä, vesijohtoja, autoja, internetiä ja monia muita nykypäivän suomalaisille itsestään selviä asioita. Ankarissa oloissa selviytymisessä vaadittavat tiedot ja taidot opittiin edellispolvilta, sillä ratkaisuja ongelmiin ei todellakaan voinut googlettaa.

Kirja Suomessa selviytymisen historiaa

Otin kirjan mökille mukaan kesälukemiseksi, ja se sopikin hyvin satavuotiaassa hirsituvassa luettavaksi, sillä siellä moni asia muistuttaa kirjassa kuvatuista ajoista. Vesi haetaan lähdekaivosta, lämmitykseen tarvittavat puut kaadetaan omasta metsästä ja ulkorakennuksista löytyy muinaisia tarvekaluja kuten pyykkilauta, maitokärryt, hevosreki ja heinäseipäitä. Vaikka suurinpiirtein tiedän millaista isovanhempieni arki tällä pientilalla oli, kirjasta löytyi silti monia uusia asioita sen tyyppisissä oloissa elämisestä. Mitä kauemmaksi historiassa kirjassa mennään, sitä uskomattomammalta tuntuu muinaisten suomalaisten sinnikkyys ja selviytyminen karuissa oloissa.

Kirjan luvut on jaettu eri aiheiden mukaan, kuten lämpö ja suoja, ruoka ja juoma, tekniikka, työ ja toimeentulo, terveys ja hyvinvointi jne. Kiinnostavin luku oli mielestäni ruoka ja juoma, sillä siinä sai todella hämmästellä millainen työ pelkkä ruoan saaminen pöytään oli. Muinaisina aikoina ei nimittäin pohdittu mitä tänään syötäisiin, vaan sitä onko mitään syötävää. Eräskin kirjassa mainittu yleinen ruoka oli perunoita ja silakansuolavettä! Myös juotava mämmi, penkkivelli ja jäkälä-lanttupuuro kuulostavat vähintäänkin mielenkiintoisilta. Toisaalta taas sitten se vähäinen ruoka mitä oli, oli puhdasta lähi- ja luomuruokaa ja juomavesi kemikaalitonta.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneet Suomen historiasta, selviytymistaidoista tai viime vuosisadan alkupuolen elämästä. Nykymaailmassa tekee välillä hyvää pohtia millaisia selviytymistaitojen ammattilaisia esivanhempamme ovatkaan olleet. Sen jälkeen näkee monet nykyajan ongelmat ja tosi-tv:n "selviytymis"kisat uudesta näkökulmasta. Lisäksi kirja herättää pohtimaan miten riippuvainen nykymaailma onkaan sähköstä. Jos esimerkiksi aurinkomyrsky katkaisisi sähköt maapallolta pidemmäksi aikaa, monissa asioissa pitäisi palata entisajan toimintatapoihin.

3.6.2021

Voikukannuppu - Pohjolan oma kapris

 

Alkukesästä ei välttämättä tarvitse ostaa vihreitä vihanneksia kaupasta, jos hyödyntää luonnon omia villivihanneksia. Kirjoitin aiemmin siitä, kuinka maitohorsma on Pohjolan oma parsa, ja nyt maisteluvuorossa ovat voikukannuput, jotka ovat kuin Pohjolan oma kapris! Voikukka kelpaa syötäväksi vaikka lehtineen ja kukkineen, mutta maukkain osa ovat avautumattomat, napakasti nupussa olevat kukinnot. 

Voikukannuppuja mukissa

Voikukannuput tulee kerätä puhtaalta paikalta, poistaa varret ja huuhtaista, jonka jälkeen niistä voi valmistaa kasvilisukkeen esimerkiksi paistamalla voissa tai höyryttämällä. Nuput sopivat hyvin vaikka paistetun kalan lisukkeeksi, vihanneskeiton joukkoon tai pizzan päälle kapriksen tavoin. Etikkaliemeen säilömällä niistä voi tehdä pikkelsiä tai "kaprissäilykkeen". Itse olen paistanut nuppuja voissa valkosipulin kera lisukkeeksi erilaisille kesäruoille. Mahtavaa lähiruokaa!

Paistettuja voikukannuppuja lautasella

Aarre -lehdestä löytyy hyvä ohje voikukannuppusäilykkeen tekoon