Luhdanjoen lintutorni

Lahden Okeroisissa komeilee yksi Suomen suurimmista lintutorneista. Tornin ylätasanne on puiden latvojen yläpuolella, yli 23 metrin korkeudessa. Torni seisoo tukevasti kallion päällä ja lisäksi se on tuettu puihin vaijereilla. Lintutornin merkitylle pysäköintipaikalle pääsee osoitteella Luhtijoentie 107, Lahti. Tien alkupäässä on puomi, joka on päivisin auki, mutta öisin suljettuna.

Saavuimme tornin parkkipaikalle kirkkaana pakkaspäivänä kun aurinko oli juuri noussut. Korkea torni erottui ylväänä pellon takana puiden latvojen yläpuolella. Lähdimme kävelemään sitä kohti ensin tietä pitkin, ja sitten metsäpolkua tornin kohdalla. Tornin viereisellä pellolla näimme lumikon, joka viiletti hangella hurjaa vauhtia.

Jo tornin juurella huimasi kun näki miten korkea se on. Ylös oli silti päästävä maisemia ihailemaan! Onneksi hyväkuntoisia portaita pitkin oli helppo kiivetä ja välitasanteilla sai tarvittaessa hengähtää. Tasanteilta on hyvät näkymät lähipuihin, joten lintujen pesintäaikaan niiltä käsin on kätevää kiikaroida linnunpesien elämää.

Lintutornin huipulta avautuu hieno näköala Luhdanjoelle ja Salpausselälle sekä metsä- ja peltomaisemiin. Eniten nähtävää on keväällä, sillä rantaniityt kevättulvineen houkuttelevat alueelle paljon muuttolintuja. Nyt talvella maisema oli lumen peitossa ja linturintamalla melko hiljaista. Talvellakin tornin läheisyydessä on silti mahdollista havaita pikkulintuja, tikkoja, pyitä ja pöllöjä.

Luhdanjoen tulvaniittyjen paikalla oli aikoinaan järvi, joka katosi noin 1500 vuotta sitten. Järven rannoilla oli asutusta, ja lintutornin ympäristöstä onkin löydetty ainakin kymmenen kivikautista asuinpaikkaa. Jos haluaa saada käsityksen miltä alue näytti kivikaudella, kannattaa kiivetä torniin kevättulvien aikaan. Silloin lainehtivat pellot vesilintuineen muistuttavat vuonomaista järveä, joka alueella aikoinaan oli.

Luhdanjoen lintutorni teki minuun vaikutuksen korkeudellaan ja hienoilla maisemilla. Lisäksi tieto alueen elämästä kivikaudella toi käyntiin kiinnostavan lisän. Täällä on ehdottomasti päästävä käymään myös keväällä kiikarien kera!

Luonnon lasitaidetta

Saimaan rannat ovat pakkasten tultua kuin luonnon suuri taidegalleria, jossa on vaihtuva taidenäyttely. Vesi taipuu jäätyessään toinen toistaan upeampiin luonnon lasiteoksiin. Vai mitä sanotte näistä jäähelmistä, -puikoista ja -pisaroista?

 

Jäätaiteen kauneus on katoavaista, sillä luonnon lasiteokset sulavat pian ja palaavat veden ikuiseen kiertokulkuun... Jäätyäkseen joskus uudestaan aivan eri muotoon. Ehkä siinä on osasyy jäätaiteen viehätykseen - jokainen jäätyvä pisara kuljettaa mukanaan tietoa muinaisista ajoista ja silti uudistuu jatkuvasti.

On aina kunnia saada vierailla Saimaan jäägalleriassa. Ihmetellen ja ihaillen... Yrittäen vangita kuviin edes osa siitä kauneudesta, jota luonto meille tuhansien järvien maassa asuville tarjoaa - lähes kotiovella.

Lue myös: Jääkristalleja

Marian aukion jääveistokset

Lappeen Marian kirkon Marian aukion puoleiselle seinustalle ilmestyi ennen joulua hieno jääteos. Jäinen jouluevankeliumista tuttu seimiasetelma on upea näky! Veistokset on suunnitellut Kimmo Frosti ja niiden toteutuksessa oli apuna neljä muuta jäänveistäjää. 

Veistokset ovat taidokasta työtä ja kirkkaita kuin lasi! Viileänsävyinen valaistus vielä korostaa kirkasta vaikutelmaa. Ainoa huono puoli on, että veistokset on jouduttu suojaamaan ilkivallan varalta lauta-aidalla. Aita vähän häiritsee muuten hienoa näkymää...

Seimiasetelma sopii kirkon viereen erinomaisesti. Joka kerta kun olen nyt kulkenut kirkon ohi, ihmisiä on näkynyt valokuvaamassa ja ihailemassa kaunista jäätaidetta. Itsekin odottelin jonkin aikaa vuoroani, jotta pääsin kuvaamaan teoksia ilman että ihmisiä tulee mukaan kuvaan.

Lue myös: Suomi 100 -jääkirjaimet