Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lemi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lemi. Näytä kaikki tekstit

19.4.2020

Tuulimyllyn luontopolku


Huttulan tuulimylly.
Huttulan kylän kentältä Lemillä alkaa kaksi rengasreittiä, joista toisesta kirjoitin jo aiemmin postauksessa Repovuoren luontopolku. Toinen eli viiden kilometrin mittainen Tuulimyllyn polku kulkee alkumatkan samaa reittiä, mutta eroaa Nuorakallion laella eri suuntaan. Polkujen yhteisellä alkumatkalla on muun muassa havumaja, vanha kiviaita ja Nuorakallio, jossa kasvaa harvinaisia kalliokieloja. Kalliolta reitti laskeutuu peltomaisemiin.

Vanhaa kiviaitaa.
Nuorakallio.
Peltomaisemien jälkeen Tuulimyllyn polulla ylitetään Mikkelintie ja jatketaan metsätiellä ja -poluilla lähelle Löytänä-järveä, joka pilkottaa reitille puiden lomasta. Vesinäkymien jälkeen polku jatkuu metsässä seuraaviin peltomaisemiin asti. Siniset reittimerkit osoittavat kiertämään pellonlaitaa, jonka jälkeen ylitetään oja puista siltaa pitkin. Sen jälkeen noustaankin jo komealle Tuulimyllyn mäelle!

Löytänä-järvi.
Silta ojan yli.
Kallioisen kumpareen päällä komeileva tuulimylly on rakennettu vuonna 1853, eli se on seissyt paikallaan jo yli 160 vuotta! Vuosien tuulet näkyvät valitettavasti tuulimyllyn kunnossa, ja tänä keväänä siinä oli näköjään entisöinti meneillään, sillä myllynlapojen tilalla oli rakennusteline. Olemme kiertäneet tämän reitin edellisen kerran muutama vuosi sitten, ja silloin siivet olivat vielä paikoillaan. Löysin silloin ottamani valokuvan myllystä tämän postauksen ensimmäiseksi kuvaksi. Ei mylly pahalta näytä siivetönnäkään, mutta toivottavasti historiallinen mylly saadaan kunnostettua.

Huttulan tuulimylly.
Tuulimyllyn koneisto.
Myllyn ovi ei ollut lukossa, joten kurkistimme varovasti sen sisälle. Katossa näkyi hieno koneisto, joka on säilynyt hyvässä kunnossa tai sitten uusittu. Tuulimyllyn mäeltä opasteet johdattavat kylätielle ja sieltä taas metsään. Loppumatka kuljetaankin metsämaisemissa Mikkelintien ylitykseen saakka. Takaisin Huttulan kentälle tullessa voi vaikka nauttia eväät kentän laidalla olevassa korkeassa kodassa. On vähän hassua, että kota on reitin alku-/loppupisteessä eikä reitin varrella, mutta kyllä näin komeassa kodassa kelpaa silti tulistella.

Huttulan kentän kota.

15.9.2019

Lemin Heiluvakivi


Lemin Heiluvakivi, jota kutsutaan myös Kiikkuvaksi kiveksi, jäi nykyiselle paikalleen kiikkumaan jääkauden toimesta noin 10 000 vuotta sitten. Voin kuvitella, että jo ensimmäisten ihmisten nähtyä kiven, sitä on yritetty kammeta paikaltaan - niin houkuttelevan kenossa se on aluskallion päälle asettunut. Mutta silti kaikkia voimamiehiä uhmaten, siinä tuo järkäle edelleen lepää.

Kivi löytyy pienen kallion päältä Mansikkamäentien varrelta. Murikka on merkitty maastokarttaan ja lisäksi tien reunassa on kiven kohdalla kyltti, joten perille löytää helposti. Joku paikallinen asukas - ilmeisesti maanomistaja - on tuonut kiven lähelle pöydän ja tuolit, joten paikalla voi hyvin vaikka evästellä. Lisäksi kiven ympäristössä näytti piilottelevan puutarhatonttuja.

Lemin Heiluvakivi.
Opaskyltti kivelle.
Kävimme katsomassa kiveä syksyisenä lauantaina ja etsimässä samalla sieniä. Heikon sienisyksyn vuoksi rouskuja löytyi vain yhden sienisalaatin tarpeiksi, mutta onneksi saimme nyt nähtyä tämän Lemin oman "kummakiven". Samantyylinen, mutta paljon isompi on Ruokolahden Kummakivi. Heiluvankiven juurelta löytyy laminoitu tietoisku kiven historiasta, jossa kerrotaan entisajan ihmisten uskoneen, että jättiläisillä tai hiisillä oli sormensa pelissä näiden erikoisista paikoista löytyneiden murikoiden paikoilleen viskomisessa. 

Tietoa kiven historiasta.
Pitihän kiveä sitten tietysti yrittää keikuttaa, kun kerran sen alle oli oikein asetettu puu vipuvarreksi. Vaan kuinka kävikään... Liekö vika ollut tekniikassa vai voimassa, mutta en saanut kiveä heilutettua, vaikka olin vipuvarressa koko painollani. Mutta hauska oli silti yrittää! Melkoinen järkäle tämä yksi monista jääkauden ihmeistä on.

Kuva: Kimmo Kauppi
Lemin Heiluvakivi.


18.11.2018

Repovuoren luontopolku


Huttulan kylän metsissä Lemillä kiertää neljän kilometrin mittainen Repovuoren luontopolku. Sinivalkoisin merkein opastettu polku alkaa Salmentien alkupäästä, jossa on parkkipaikka sekä kota. Samalta paikalta lähtee myös Tuulimyllyn polku, ja alkumatkan molemmat polut kulkevatkin samaa reittiä. Nuorakallion jälkeen polut eroavat eri suuntiin.



Melko pian polun alkupäässä tulee vastaan upea havumaja! Maja on taidokkaasti tehty ja näyttää hyvin kodikkaalta. Majan lähiympäristössä on myös hienoja puueläimiä. Polku on varmasti suosittu lähiseudun asukkaiden keskuudessa, vaikka marraskuisena lauantaina polulla ei meidän lisäksemme näkynytkään muita liikkujia. Sorkkien jäljistä päätellen alueella liikkuu peuroja.




Nuorakallion jälkeen polku laskeutuu nuorehkoon metsään, ylittää hiekkatien ja suuntaa kohti Repovuorta. Vuoren jyrkät kalliot tulevat yhtäkkiä esiin metsän takaa - ne ovat kuin pystysuora seinä. Seinämän sivusta aletaan kapuamaan polkua ylös vuorelle. Jyrkimmissä kohdissa on apuna köysi, mutta ilman sitäkin ylös kyllä pääsee.




Repovuoren laelta on hyvä näköala lähimetsiin ja pelloille. Vesimaisemia jäin silti kaipaamaan, sillä niitä on tottunut näkemään näillä main lähes joka polulla. Vuoren kalliot ovat geometrisen labyrinttimaisia ja kallionkoloissa kasvaa kallioimarteita. Vihreydestä päätellen ei uskoisi, että marraskuu on jo yli puolenvälin.



Repovuoren kallioiden jälkeen polku jatkuu sammaleisessa kuusimetsässä ja sen jälkeen kuljetaan peltojen laitoja kunnes saavutaan takaisin lähtöpisteeseen. Polku on mielestäni kiva lyhyttä metsälenkkiä etsivälle, jota ei haittaa jyrkähkö nousu Repovuorelle. Itse pidin tällä reitillä eniten juuri kallioille noususta ja sammalien peittämistä kivistä. Sekä hienosta havumajasta!



11.9.2016

Monnonlahti


Monnonlahdessa Lemillä on melko uusi retkikohde, josta löytyy nuotiokatos ja laituri. Retkikohde on otettu käyttöön vuonna 2014 ja se sijaitsee Pien-Saimaan rannalla Väliväylän varrella. Kävimme Monnonlahdessa syyskuisena sunnuntaina.


Monnonlahteen pääsee vesitse meloen tai maitse kävellen metsäpolkua pitkin, Luukkaantien ylittävän sähkölinjan luota. Me olimme liikkeellä autolla ja jätimme sen Luukkaantieltä ennen sähkölinjaa kääntyvälle metsäautotielle. Sähkölinjan luota löytyi opasviitta "Monnonlahti".


Lähdimme tallaamaan opasviitan osoittamaan suuntaan seuraten oransseja maalimerkkejä puissa. Polku sukelsi heti houkuttelevasti metsän siimekseen. Havaittuamme runsaan sienimäärän poikkesimme polulta monta kertaa keräämään haapa-, kangas- ja karvarouskuja. Niitä kertyi iso kassillinen.


Lyhyehkön metsäosuuden jälkeen polku laskeutui Monnonlahden rantaan. Matkaa opasviitalta kohteeseen on arviolta alle kilometri. Näkyviin tulee ensin nuotiokatos, jonka takana rannassa on portaat laiturille. 



Laiturilta avautuu hieno näkymä Pien-Saimaalle! Aurinkoisena syyspäivänä laiturilla oli ihana istuskella ja uittaa jalkoja vielä melko lämpimässä vedessä.




Monnonlahti on mielestäni mukava lähiretkikohde, jossa tulee varmasti käytyä uudestaankin - ainakin sieniaikaan. Kohteen ainoa huono puoli on liian lyhyt metsäpolkuosuus.


9.4.2016

Tuohtjärven lenkki


Lemillä sijaitsevan Tuohtjärven ympäri kulkee kahdeksan kilometrin pituinen reitti, joka sopii käveltäväksi tai pyöräiltäväksi. Reitti kulkee hiekkatiellä ja metsäautotiellä, joten se on helppokulkuinen. Lenkin lähtöpaikaksi sopii Niittykulman kahvilan piha, josta on viitoitus reitille. Kahvilan osoite on Uimintie 677, Lemi.


Kiersimme lenkin kävellen aurinkoisena huhtikuun päivänä. Reitti alkoi hiekkatienä ja kääntyi myöhemmin metsäautotielle. Tien varrella näkyi kuusimetsää, mäntykangasta ja hakkuuaukeita. Pari komeaa kalliota osui myös reitin varrelle.

Tuohtjärven reitillä.

Tuohtjärven reitillä.

Reitti on merkitty puihin maalatuilla oransseilla täplillä, joten sitä oli helppo seurata. Lenkin loppupuolella on metsästysseuran maja, jonka pihalla oleva nuotiokatos on myös retkeilijöiden käytettävissä.

Itse Tuohtjärvi näkyy reitillä vain kahdessa kohtaa. Reitin loppupuolella Uimintieltä avautui paras maisema järvelle. Järven rannasta löytyi myös kaunis keväinen jokinäkymä.

Tuohtjärvi.


Uimintieltä reitti päätyi takaisin Niittykulman kahvilan pihaan. Reitti oli niin nopeakulkuinen, että pitempää reissua kaipaavalle voin suositella reitin yhdistämistä vaikka pitkäksi pyöräilyretkeksi Lappeenrannasta Lemille ja takaisin.

Niittykulman kahvila.