Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruokolahti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruokolahti. Näytä kaikki tekstit

14.11.2020

Puntalan Kissankierros

Puntalassa Ruokolahdella kulkeva Kissankierros on noin seitsemän kilometrin pituinen rengasreitti, jonka varrella on lippaluola ja Vaarasmäen laavu. Kierroksen lähtöpisteen osoite on Puntalantie 331, jonka pienelle parkkialueelle voi jättää auton. Lähdimme tälle kissamaiselle kierrokselle kauniina syyspäivänä eväiden kera. Kissankierroksen viitta näkyi tien vastakkaisella puolella, ja ylitettyämme Puntalantien lähdimme tallaamaan reittiä suositellusti vastapäivään. Polku on opastettu keltaisin maalimerkein, joita seuraamalla pysyy oikealla polulla.


Kuullessani Kissankierroksesta ensimmäistä kertaa, mietin, viittaako nimi kuuluisaan Ruokolahden leijonaan. Reitin nimi tulee kuitenkin Kissamäestä, jonka läpi polku kulkee, ja opaskylteissäkin on tavallisen kissan kuva, joten ainakaan tässä yhteydessä ei ole huomattu hyödyntää legendaarista leijonatarinaa. Olisi jännittävää, jos Ruokolahdella olisi vaikkapa Leijonan jäljillä -niminen polku!

 

Kissankierroksen erikoisuus on Haisevanlammen kivikirkoksi kutsuttu lippaluola. Aivan kuten moni muukin luola Etelä-Karjalassa, myös tämä onkalo on toiminut vainovuosina lähiseudun asukkaiden piilopaikkana sekä lisäksi myös kirkkona - siitä nimitys kivikirkko. Vieressä sijaitseva Haisevanlampi ei ainakaan tällä kertaa haissut, mistä lie saanut ei-niin-houkuttelevan nimensä... 


Reitti kulkee helpoilla maasto- ja metsäpoluilla sekä loppumatkasta hiekkatiellä. Polun varrelle osuu kolme mäkeä; Kissamäki, Holmanmäki ja Vaarasmäki, jonka laella on laavu tulipaikkoineen. Laavu on suurin piirtein lenkin puolivälissä, joten se on juuri sopiva paikka evästauolle. Laavun jälkeen reitti jatkuu hiekkatiellä perinteisessä maalaismaisemassa peltonäkymineen. Kaiken kaikkiaan Kissankierros on kiva peruslenkki päiväretkeksi, mutta kovin erämaisia maisemia se ei tarjoa.



23.10.2020

Lassilan linnavuori ja luola

Ruokolahdella lähellä Venäjän rajaa sijaitseva Lassilan linnavuori on mahtava retkipaikka historiallisten luontokohteiden ystäville, sillä samassa kohteessa on sekä muinainen linnavuori että kiinnostava luola. Paikalla pääsee myös harrastamaan hiukan kalliokiipeilyä eikä näköaloissakaan ole valittamista, joten tämä kohde oli suorastaan pakko nähdä! Lisäksi luolaan liittyy Isonvihan aikaan liittyvä tositarina.

Opasviitta luolalle.

Lähin osoite linnavuorelle on Myllylahdenpolku 31. Tien varrella tulee vastaan parkkipaikka, johon voi jättää auton. Paikalla on opastaulu, jossa kerrotaan luolan toimineen turvapaikkana lähikylän asukkaille Isonvihan aikana venäläisten hyökätessä. Kyläläiset olivat ahtautuneet kallio-onkaloon, ja kaksi heistä vartioi luolan suuaukoilla. Koska luola sijaitsee sen verran korkealla, että vihollinen ei sinne vartijoiden ohi päässyt, venäläiset keksivät kaataa luolan katossa olevista raoista kiehuvaa vettä savustaakseen suomalaiset ulos. Keino ei tepsinyt, sillä kylmä kallio ehti jäähdyttää veden eikä se ollut enää polttavaa sataessaan luolassa olevien niskaan. Luola siis pelasti kyläläisten hengen! 

Näkymä luolan sisältä.

Luolaan menoa helpottaa paikalle rakennetut tikkaat. Aluksi näin luolassa vain pimeyttä, mutta silmien totuttua hämärään pystyin erottamaan keskellä olevia suuria lohkareita ja onkalon toisessa päässä näkyvän valon. Luola on siis läpikuljettava, joskin keskikohdasta ahdas, eikä sen toisella suuaukolla ole tikkaita. Tuntuu uskomattomalta, että tuohon tilaan on ahtautunut 40 ihmistä Isonvihan aikana. Luolaa on varmasti käytetty piilopaikkana myös muissa vainoissa ja sodissa, joita itänaapurimme on valitettavasti kautta aikain järjestänyt...

Kuva: Kimmo Kauppi

Luolasta selvittyämme edessä oli toinen kiipeily, sillä aioimme mennä myös linnavuoren laella käymään. Laelle kiivetään pienen matkaa pystysuoraa juurakkoista kalliota pitkin, mutta apuna on onneksi köysi. Kallio ja puiden juuret muodostavat luonnon omat portaat, jotka helpottavat kapuamista. Korkeanpaikankammoisten ei kannata katsoa taakseen kesken matkan... Onneksi en vilkaissut alas ennen kuin ylös päästyäni.

Kiipeilyköysi kallioseinämällä.

Näkymä kalliolta alas.

Kiipeäminen linnavuorelle kannattaa, sillä ylhäältä on hienot näkymät viereiselle Latvajärvelle ja sitä ympäröivään maisemaan. Luolalla ja kallioseinämällä kiipeillessä tuli kuuma, joten vuoren laella oli hyvä hengähtää ja hörppiä vettä. Alimmaisessa kuvassa näkyy todennäköisesti luola ylhäältä päin kuvattuna. En uskaltanut mennä reunalle kurkkaamaan, onko luola juuri tämän kallion alapuolella, mutta lähellä sitä se ainakin on.

Linnavuoren maisemia.

Latvajärvi.

Linnavuoren maisemia.


2.8.2017

Huuhanranta


Ruokolahdelta löytyy yksi Saimaan pisimmistä hiekkarannoista. Toisen Salpausselän etelärinteellä sijaitseva Huuhanranta on puolitoista kilometriä pitkä ja sen ranta on matalan hiekkapohjansa ansiosta ihanteellinen kahlailuun. Huuhanrantaan pääsee kääntymällä Puumalantieltä Utulan ja Kyläniemen suuntaan. Lähin osoite on Kietäväläntie 257-365, Ruokolahti.


Aurinko paistoi lämmintä päivää enteillen kun ajoimme elokuisena aamupäivänä Huuhan hiekkoja ihmettelemään. Jätimme auton pysäköintialueelle ja kävelimme alas rantaan. Rannassa näkyi vain pari asuntoautoa ja yksi vene sekä muutama uimari, joten ruuhkaa ei vielä ollut.


Eteemme avautuva maisema teki heti vaikutuksen: mäntymetsikön takana välkehti sininen Saimaa ja suuri Huuhanselkä. Saimaa löi rantaan aaltojaan ja kengät lähtivät jalasta alta aikayksikön. Hiekka tuntui varpaissa lämpimältä ja vesi parikymmentäasteiselta.


Rannalla on monia tulipaikkoja, joten oli melkein vaikeuksia valita mille niistä asettuisimme eväinemme. Tulipaikkojen lisäksi rannan puolivälistä löytyy nuotiokatos, joka sekin oli vapaana. Polttopuille on oma katoksensa.




Kävelimme rannan päästä päähän, sillä rannan lännenpuoleisessa päässä on erikoinen nähtävyys: paahteinen paisterinneympäristö, jossa seurataan hyönteislajistoa. Rinne on todella jyrkkä, mutta sitä pitkin kulkee polku ylös. Rinteessä kasvaa muun muassa maitohorsmaa, jäkälää ja vadelmaa.



Ylhäälle kiipeäminen kannattaa, sillä maisemat ovat upeat! Saimaan saaria ja luotoja sekä sinistä aavaa silmänkantamattomiin... Jonnekin tuonne Saimaan sineen upposi muuten vuonna 1923 höyrylaiva Kaleva, jota ei vieläkään ole löydetty.


Rinteen päältä pääsee ihailemaan Huuhanrantaa aitiopaikalta, sillä hiekkaranta näkyy ylhäältä katsottuna kokonaisuudessaan vasemmalla. Rinteen päällä on nuotiopaikka ja sauna, jotka ovat varjoliitäjien käytössä. Jyrkkä rinne ja suuri järvenselkä tasaisine tuulineen ovat varjoliitäjille ihanteellinen ympäristö.


Saimaa näytti taas yhden parhaista puolistaan ja rannoistaan. Kun iltapäivällä lähdimme ajamaan Huuhanrannalta pois, mieleeni tuli aforismi, jonka mukaan päivän päätteeksi jalkojen tulisi olla likaiset, hiusten sekaiset ja silmien sädehtivät! Retkeillessä jos missä tämä toteutuu!



11.6.2017

Myllykosken kuohuja


Ruokolahdella risteilee monia retkeilyreittejä. Niistä Lääväkorven reitti tarjoaa koskimaisemia Myllykoskella Syväjärven pohjoispäässä. Kosken kupeessa on kiva taukopaikka laavuineen ja tulipaikkoineen.

Myllykoski.
Myllykoskelle pääsee patikoimalla retkeilyreittiä tai autolla jättämällä auton Lääväkorventien varteen opasviitan lähelle. Opasteen luota koskelle johtaa alle puolen kilometrin mittainen polku.

Opaste Lääväkorventien varrella.
Myllykoskella kannattaa käydä erityisesti keväällä, jolloin koski kuohuu runsaimmin. Me kävimme ihailemassa kosken kuohuja toukokuun lopulla. Jätimme auton parkkiin Lääväkorventien laitaan ja lähdimme seuraamaan viitan osoittamaa polkua. Pian kuuluikin jo kosken kohinaa.

Myllykoski.
Laavulla oli jo retkeilijöitä makkaranpaistossa, joten asetuimme syömään eväitä toiselle nuotiopaikalle, joka sekin on veden äärellä. Eväät maistuvat ulkona aina hyvältä, minkä lisäksi kosken kohina toi vielä omanlaistaan erätunnelmaa. Kerrassaan mahtavat puitteet eväshetkelle!

Helatorstain retkieväät.
Käenkaali kukkii.
Myllykoski.
Laavu ja nuotiopaikat sijaitsevat kosken yläjuoksulla. Koski kannattaa silti käydä katsomassa alas asti, sillä alajuoksullakin on mukavia maisemia. Toukokuun lopussa puut olivat hiirenkorvalla ja rentukat kukkivat.

Myllykoski.
Näkymä Myllykosken alajuoksulta Syväjärvelle päin.
Rentukat kukkivat.

27.5.2017

Kummakivi


Kummakivi Ruokolahdella on kummallisin retkikohde, jossa olen käynyt. Keskellä eteläkarjalaista metsää tasapainoilee valtava siirtolohkare kuperan kallion päällä. Kivi näyttää siltä kuin voisi keikahtaa toiselle puolelle hetkellä millä hyvänsä, mutta ei silti liiku senttiäkään. Se on pysynyt paikoillaan vuosituhansia - siitä lähtien kun jäätikkö on sen paikalleen kuljettanut.

Kummakivi.
Kummakiven lähelle löytää osoitteella Kummakiventie, Ruokolahti. Kiven luo pääsee kahta reittiä: Kummakiventien varrelta lähtevää metsäpolkua pitkin tai tien päästä kävelemällä Pitkäjärven rantaa Sammalsillalle. Sammalsilta johdattaa järven yli ja sen jälkeen polku vie kivelle.

Opaste Kummakiventien varrella.
Sammalsilta.
Menee Kummakivelle kumpaa reittiä tahansa, löytää molempia perille selkeäksi tallautuneita polkuja seuraamalla. Me jätimme auton tien päähän, kävelimme kivelle Sammalsillan kautta ja tulimme pois metsäpolkua ja tietä pitkin. Matkaa kierrokselle tuli vain pari kilometriä.

Saavuttuamme kiven luo, hämmästys oli suuri. Vaikka kiven oli nähnyt kuvissa, se oli paikan päällä nähtynä vielä paljon vaikuttavampi ja ihmeellisempi. Alkuhämmennyksestä toivuttuani piti tietysti yrittää liikuttaa kiveä... Ei hievahtanutkaan, hih.

Kuva: Kimmo Kauppi
Kummakivi.
Poluista huomaa, että Kummakivi on suosittu kohde. Tallaajia on riittänyt... Meidän lisäksemme aurinkoinen helatorstai oli houkutellut kivelle kolme muutakin porukkaa. Yksi porukka tuli meidän jälkeemme ja sen jälkeen näimme tien laidassa kaksi muutakin autoa.

Kummakivi ympäristöineen on säilynyt onneksi luonnontilaisena ilman mainoksia paikasta. Ainoa opasviittakin on vinossa, mikä sopii mielestäni paikan kummallisuuteen hyvin. Sivusta katsottuna kivessä voi muuten hyvällä mielikuvituksella erottaa kasvot ja tuiman ilmeen!

Kummakivi.
Metsäpolku johtaa Kummakivelle.
Kummakivi pääsi omalla retkikohdelistallani kärjen tuntumaan, vaikka se onkin "vain kivi". Jotain taianomaista ja jännittävää siinä on. Ehdottomasti käymisen arvoinen kohde vaikka pidemmänkin matkan takaa.