Kolme luontorunoa

Osallistuin Suomen luonnon päivän kunniaksi järjestettyyn runokilpailuun, jossa etsittiin lyriikkoja siitä, millainen rakkaan kotimaamme luonto on runon kielellä. Kilpailuun sai lähettää maksimissaan kolme runoa per henkilö, ja yhteensä kisan lyriikkasaldo kohosi lähes 3000 runoon. Voittajaksi valittiin Veera Viidan kaunis runo nimeltään Näillä silmillä.

Nyt kilpailun päätyttyä julkaisen tässä omat runoni, jotka omistan Suomen kauniille luonnolle:

 

Kasvu

Kasvan kiinni kesään
sulan tuliselle kalliolle
liukenen lämpimiin vesiin.

Järventuoksu hiuksissa
lumpeenkukka korvalla
leijun laineiden sylissä.

Edessäni järvenselkä
selustana suven maa
sulaudun osaksi maisemaa.

Kuva: Kimmo Kauppi

  Salaperäisten polkujen lääni

Lähdevettä ja suolaheiniä
pisarasta heijastuva auringonsäde
metsän tarinoita ja menninkäisiä,
joita kaikki eivät näe.

Vanamoinen sammalmatto
korpin raakkuva ääni
haviseva lehvästökatto
salaperäisten polkujen lääni.

Metsän salainen elämä

Maahisten polku ja keijujen piiri
tuhannen pientä jalanjälkeä
usvaolento ja lähteen peili
metsällä on salainen elämä.

Täällä olen vain vierailija
neuvoton neulaspolulla
kahahdus keskellä kuusikkoa
muurahainen metsän maailmankaikkeudessa.

Hyvää joulua!

On taas tullut aika kantaa kotiin kuusi, sytyttää kynttilät ja rauhoittua joulunviettoon. Näiden runojeni ja kuvieni myötä toivotan kaikille hyvää ja rauhallista joulua!

Valkea maa

Syksy ylleen joulunutun saa,
valkeaan lumihuntuun peittyy maa.
Tontun jäljet ilmestyvät oven pieleen,
joulun valot syttyvät kuuseen ja mieleen.

Tähti

On jouluyön tummalla taivaalla tähtiä ja kuita.
Vaan yksi tähti tuikkii ja loistaa kirkkahammin muita.

  

Lue myös: Joulun valoa

Joulun valoa

Joulu on valon juhla. Talvipäivänseisaus on ohitse ja päivien valoisa aika alkaa vähitellen pidentyä. Joulunajan iltojen hämäryys ja öiden tummuus tuntuu sen vuoksi erilaiselta kuin syksyllä, jolloin pimeys lisääntyy. Tunnelmoikaamme siis nyt kynttilänvalossa, sillä kohta taas luonnonvalo voittaa.

Olen monena vuonna runoillut joulukortteihin itse joulurunot. Huomaan, että niissä toistuvat usein valon, luonnon ja avaruuden teemat. Näiden kahden runoni myötä toivotan kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua!

Joulun valoa

Lumitähdet oksilla kuusen

välkehtivät valoa jonkin suuren.

Se valo on joulun ihme vainen,

jonka tietää vain luonto, ei ihminen mainen.

Kun sininen hohde peittää kadut ja talot

ja uinuvat rauhaa erämaat, salot,

niin saapuu maahan jouluilta 

yllään kirkkaista kirkkain tähtisilta.

Pyhä joulu

Joulun aikaan rauhoitu kuuntelemaan
sen kuiskimaa ikivanhaa tarinaa.

Katso tummalle yötaivaalle

ja hohtavalle linnunradalle.

Vaikka jalkojesi alla on maa,

näet vuosituhansien taa.

Nuo samat tähdet valaisevat yhä.

Pian huomaat, että joulu on pyhä.

Koillismaa-runo

Vuonna 2013 järjestettiin Koillismaa-aiheinen kirjoituskilpailu, jossa haettiin kertomuksia ja runoja Koillismaasta. Kilpailun järjestivät Kustannus Ves-Line ja Itä-Karjalan Kustannus. Osallistuin kilpailuun runollani, ja se voitti kilpailun runosarjan. Toivottavasti te, jotka asutte tai olette retkeilleet Koillismaalla, aistitte runosta seudun hengen ja tunnelman...

Verenkuvani Koillismaa

Laskimoiden lailla
tiet kuljettavat vertani koilliseen

tunturikoivun oksat keuhkoinani
hengitän maan tahdissa

ajatusteni aapasuolla on erämaakämppä
ruumiini etsiessä sateelta suojaa

katso iirikseni ympärille
näet Kurkijärven syvänharmaan sinen

kuuntele kuukkelin huutoa 
sen ääniaalloilla on elämäntarinani

rankani Maaselkä

 verenkuvani Koillismaa.