15.2.2018

Linnoituksen lumikirkko


Lappeenrannan seurakuntayhtymä on muutamina talvina rakennuttanut linnoitukseen lumikirkon. Kirkon rakentaminen on aina riippuvaista säästä ja lumitilanteesta, joten sitä ei esimerkiksi viime vuonna tehty. Tänä vuonna lunta on onneksi riittävästi ja luminen Pyhän Laurin kirkko pystytettiin helmikuussa.


Kirkon seinät on tehty lumesta ja ikkunat jäästä. Lumialttarilla on ruusukimppu jäämaljakossa ja kynttilöissä elävä tuli. Alttarilla on myös Hiutalevirren sanat - sopii hyvin lumikirkkoon!




Kirkon neljä jäästä tehtyä ikkunaa ovat kuin kaunista huurrelasia. Muutaman vuoden takaisen kirkon yhdessä ikkunassa oli aika aavemaiset kädenjäljet...



Lumikirkossa järjestetään 2-3 hartaushetkeä viikossa. Kirkko on avoinna niin kauan kuin se pysyy pystyssä, eli toivottavasti vesikelit eivät tule aivan pian.




12.2.2018

Taruolentojen lumoissa

Sisältää mainoslinkkejä. Ne on merkitty tähdellä*.

Sain joululahjaksi kaksi toivomaani kirjaa, joiden parissa olen päässyt kurkistamaan kansanperinteen taruolentojen lumottuun maailmaan. Teokset ovat Eero Ojasen kirjoittama Suomalaiset taruolennot* ja Johan Egerkransin kirjoittama ja kuvittama Pohjoismaiset taruolennot*. Molemmat kirjat ovat kiehtovaa luettavaa kiinnostavan tekstinsä ja lumoavan kuvituksensa ansiosta. Olen aivan ihastunut näihin!


Kirjoissa kerrotaan jo ennestään tutuista olennoista kuten maahisista, menninkäisistä ja peikoista, mutta niiden lisäksi esitellään monia vähemmän tunnettuja hahmoja kuten para, hittavainen, purohevonen, saarnetar ja aarni. Ojasen kirjassa olennot on jaoteltu suuriin ja pieniin sekä outoihin ja hankaliin olentoihin, metsän ja veden väkeen, kasvien suojelijoihin, auttajiin ja kalevalaisiin olentoihin. Egerkrans on luokitellut hahmot luonnon- ja palvelushenkiin, muodonmuuttajiin, vainajahenkiin ja hirviöihin.


On kiehtovaa ajatella, että ennen vanhaan kaikella on ollut oma haltijansa metsistä ja pelloista pihapiirin rakennuksiin. Lisäksi maailman synty, säät, kotieläinten hyvinvointi ja jopa kalaonni ovat olleet henkien varassa. Henget ovat alati muistuttaneet olemassaolostaan, mutta ihmiset eivät silti ole voineet nähdä niitä - elleivät ne itse ole halunneet näyttäytyä. Näyttäytyvät olennotkin ovat voineet muuttaa ulkomuotoaan jatkuvasti vaikka pienestä kääpiöstä kissaksi tai sammaloituneeksi kannoksi.


Nykypäivän helinäkeijut, röllipeikot ja joulutontut ovat kovin erilaisia esi-isiinsä verrattuna. Kirjoista selviää, että entisaikaan ne olivat oikukkaita, villejä ja arvaamattomia. Keijut liitettiin kuolemaan ja tontut olivat juroja ja kärttyisiä, mikä kuulostaa hyvin erilaiselta nykypäivän punaposkisiin joulutonttuihin verrattuna. Vaikka esimerkiksi riihitonttu huolehti riihestä, se saattoi kuitenkin huonosti kohdeltuna lähteä ja sytyttää lähtiessään riihen palamaan.


Kirjojen olennoista hiisi on mielestäni kaikkein kiinnostavin, koska sillä voidaan tarkoittaa sekä olentoa että paikkaa. Hiisi on voinut olla jossakin paikassa asuva henki, mutta tarpeeksi erikoisen paikan voitiin ajatella myös itsessään olevan elollinen olento! Esimerkiksi erikoisen mallinen kallio on voinut olla hiisi. Sen vuoksi useat paikannimet, joissa esiintyy sana hiisi, ovat usein kivistä maastoa. Hiidenmäkiä, -niemiä ja -vesiä löytyy runsaasti ympäri Suomea. Retkilläni olen nähnyt hiidenkiukaita ja -kirnuja - miten kiehtova yhteys ne ovatkaan entisaikojen taruihin!

Vaikka taruolennot ovatkin nimensä mukaisesti tarua, meidän mökkisaunassamme saattaa silti asustaa saunatonttu... Kirjassa kerrotaan saunatontun ottavan usein jonkin eläimen, kuten sammakon hahmon. Monena kesänä mökkimme saunasta on löytynyt rupikonna, jonka olen vienyt sieltä kauemmas heinikkoon. Silti seuraavana päivänä konna on ollut taas saunassa! Viime kesänä tämä toistui ainakin kolme kertaa. Tästä lähtien tiedän olla kantamatta konnaa kovin kauas, jos se vaikka onkin meidän saunatonttumme!

Rupikonna - vai saunatonttu?

2.2.2018

Lappeenrannan porrastreenipaikat


Tavalliseen kävely- tai juoksulenkkiin on hyvä lisätä portaiden nousua, jos sellaiset sattuvat kohdalle. Porrastreeni nostaa sopivasti sykettä ja kehittää jalkojen voimaa. Jos portaat ovat tarpeeksi pitkät, jo muutama kerta niiden juoksua edestakaisin on hyvä lisä normaalilenkkiin. Vielä tehokkaampaa on tasahypellä portaalta toiselle tai askeltaa joka toiselle askelmalle.

Lappeenrannassa on kolme hyvää porrastreenipaikkaa, jotka sijaitsevat sopivasti kaupungin hienoimpien maisemareittien varrella! Jos haluaa treenata portaissa Saimaa-näkymin, kannattaa siis suunnata Rakuunamäelle tai satamaan.

Hyväntuulentien portaat sijaitsevat satamassa ja vievät Ainonkadulta Raastuvankadulle. Infokyltissä lukee, ettei niissä ole talvikunnossapitoa, mutta aina ne ovat kuitenkin kulkukelpoiset olleet.

Hyväntuulentien portaat.
Ainonkadun varrella on myös toiset portaat. Ne sijaitsevat Kimpisessä Myllysaaren kupeessa ja vievät Ainonkadulta Mäkikadulle. Uimaranta on aivan vieressä, joten kesällä porrastreenin jälkeen voi vaikka pulahtaa uimaan!

Kimpisen portaat.
Kimpisen portaat.
Rakuunamäen portaat sijaitsevat Upseerikerhon luona ja vievät Upseeritieltä Mannerheiminkadulle. Upseerikerhon takana siintää Saimaa ja kesäisin näidenkin portaiden lähellä on siis uintimahdollisuus!

Rakuunamäen portaat.
Rakuunamäen portaat.