Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pien-Saimaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pien-Saimaa. Näytä kaikki tekstit

16.5.2021

Sinisellä Saimaalla, osa 3

 

Toukokuussa, näin uuden veneilykauden alussa, on mukava muistella edellisen kesän veneretkiä ja suunnitella tulevia. Kävin läpi viime kesän valokuvia ja poimin tähän muutaman kuvan Pien-Saimaasta parhaimmillaan, eli tyynenä ja sinisenä. Saimaa on upea myös sateella ja myrskysäillä, mutta silloin ihailen sitä mieluiten rannalta käsin.

Peilityyni Pien-Saimaa

Airot ja köysi veneessä

Kuvat kertovat viime vuoden veneilykauden käynnistyneen toukokuussa ja jatkuneen syyskuun loppuun. Sää näyttää olleen aurinkoinen, mutta se johtuu siitä, että vesille tulee lähdettyä vain poutasäällä. Vakiokohteet veneretkillä ovat olleet Nuottasaari, Naurissaari ja Ruohosaari, mutta olemme käyneet myös Karhusaaressa sekä parissa pikkusaaressa. 

Soutuvene rannalla

Nainen istumassa soutuveneen keulassa

Parhaiten viime kauden veneretkistä jäi mieleen souturetki minisaareen, riippumattoilu Naurissaaressa sekä syksyinen ruskaretki Karhusaareen. Siirsin mökillä olleen vanhan riippumaton veneretkikäyttöön, sillä se on helppo virittää saaressa puiden väliin loikoilupaikaksi. Karhusaaren retki jäi mieleen erityisesti siksi, että syyskuun lopussa oli vielä aivan kesäisen lämmin sää.

Airo tekee kuvioita veteen

Naisen jalat riippumatossa

Maisema Pien-Saimaalta

Moottoriveneen aaltoja Pien-Saimaalla

 

Lue myös: Sinisellä Saimaalla, osa 2


3.5.2021

Orjainlahden kosteikko

Vene Orjainlahden kosteikon rannalla

Lappeenrannan Merenlahdella sijaitsee yksi monista Pien-Saimaan kosteikoista, joiden avulla yritetään vähentää pelloilta järveen päätyvien ravinteiden määrää. Orjainlahden reilun hehtaarin kokoinen kosteikko perustettiin vuonna 2013, ja se on osaltaan auttanut parantamaan Pien-Saimaan vedenlaatua. Vesiensuojelun lisäksi kosteikko palvelee myös luonnon monimuotoisuutta ja linnustoa. 

Oja Orjainlahden kosteikolla

Pieni saari Orjainlahden kosteikolla

Orjainlahden kosteikko sopii myös virkistyskäyttöön, sillä sen rannalla on laavu. Laavulta on rentouttavaa katsella Pien-Saimaalle ja seurata ympäristön lintuelämää. Kävimme tutustumassa paikkaan häikäisevän kirkkaana kevätpäivänä, kun taivas oli kirkkaansininen, mutta maa vielä talven jäljiltä väritön. Kosteikolla uiskenteli kanadanhanhipariskunta ja lähimetsästä kuului sepelkyyhkyjen huhuilua. Lisäksi kosteikon reunamien pajukoissa kuului viihtyvän iso joukko pikkulintuja.

Orjainlahden laavu

Kaksi kanadanhanhea Orjainlahdella 
Paikka on lintuharrastajille ihanteellinen kosteikoilla viihtyvien lintujen seuraamiseen. Kosteikon mättäille on pystytetty linnunpönttöjä ja -pesiä, joten hyviä pesäpaikkoja riittää monelle lintulajille. Koska laavu on lähellä kosteikkoa, tulee siellä liikkua rauhallisesti, jottei aiheuta linnuille häiriötä. Autolla ei onneksi pääse laavulle asti, vaan auto pitää jättää Orjainlahdentien varressa olevalle pienelle parkkialueelle pellon laitaan.

Pajunkissoja pajuissa

Orjainlahden kosteikkoa



23.3.2021

Lintuinvuoren kalliomaalaus

 
Pien-Saimaan saarissa Taipalsaarella on monta kalliomaalausta, joita olemme kiertäneet katsomassa hiihtäen. Kalliomaalauskohteista puuttui enää Lintuinvuori, joka sijaitsee saaren sijaan mantereella Koneenselän koillisrannalla. Vierailimme Lintuinvuorella kirpeänä pakkaspäivänä ja onnistuimme löytämään maalauksen punajälkiä, vaikka ne ovatkin todella haalistuneita. Maalauskohta on sileässä kalliopinnassa noin neljän metrin korkeudella.

Lintuinvuoren kallio talvella

Lintuinvuoren kallio talvella

Lintuinvuori on saanut nimensä linnunhahmoisesta kalliosta, jossa on jopa kymmenen metriä korkeaa kallioseinämää. Voin hyvin ymmärtää miksi muinaiset Saimaalla liikkujat ovat valinneet Lintuinvuoren yhdeksi maalauskallioistaan, sillä järveltä katsottuna kallio on vaikuttava näky. Maalaukset on usein tehty erikoisiin, ympäristöstään erottuviin kallioihin, joissa voi lisäksi olla tunnistettavissa ihmis- tai eläinhahmojen muotoja.

Lintuinvuoren kalliomaalaus

Lintuinvuoren kallio talvella

Jääpuikkoja Lintuinvuoren kalliolla

Muista Pien-Saimaan kalliomaalauksista olen kirjoittanut näissä postauksissa:

Valkeisaaren kalliomaalaus ja kivikasvot

Kannuksen linnavuori ja kalliomaalaus

Ruusin Turasalo

12.2.2021

Valkeisaaren kalliomaalaus ja kivikasvot

 

Valkeisaaren Lampuvuori.

Pien-Saimaalla sijaitseva Valkeisaari on kiehtonut minua siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran luin siitä. Saaren korkeassa kalliossa on nimittäin sekä kalliomaalauksia että antropomorfisia piirteitä eli ihmiskasvojen muotoja. Kallio on nimeltään Lampuvuori, ja sen edustalla olevaa tasaista kiveä on arkeologisten tutkimusten perusteella käytetty uhripaikkana. Tasainen uhrikivi on kahden ihmiskasvoisen kallion edustalla, joten pidän hyvin mahdollisena, että kivikauden ihmiset ovat uhranneet näille tuimailmeisille kallion hengille. Harmaassa kalliossa oleva kasvojen karikatyyri näyttää lisäksi puivan vasenta nyrkkiään!

Valkeisaaren kivikasvo.

Valkeisaaren toinen kivikasvo.

Kalliomaalaukset sijatsevat kahdessa kohdassa kaukana toisistaan. Ensimmäinen maalaus on kallion edestä katsottuna vasemmalla, ylemmällä kallioterassilla. Alhaalta päin katsoessa  maalauksen vieressä olevan kallion muodoista erottuu linnun päätä muistuttava hahmo, jossa on silmäkuopat ja nokka. Maalaus on lintumaisen kallion oikealla puolella. Käydessämme paikalla löysin tämän lintumaisen kallion, mutta ensimmäisen maalauksen paikka jäi silti epäselväksi.

Lintumainen kallio kalliomaalauksen vieressä.

Toinen maalaus on alhaalla kalliokasvojen valvovan katseen alla. Se erottuu punertavasta tasaisesta kalliopinnasta selkeinä punaisina läikkinä, joista hahmottuu ainakin kaksi kämmentä muistuttavaa jälkeä. Maalauksen alla on vaakatasossa oleva kivi, jonka edestä on arkeologisissa kaivauksissa löydetty nokista maata, saviastian jäännöksiä ja piitä, jotka viittaavat kivipöydän käyttämiseen uhripaikkana. 

Valkeisaaren kalliomaalaus.

Valkeisaaren kivipöytä.

Menimme Valkeisaareen Mielakanrannasta käsin hiihtämällä. Matkaa Mielakanrannan laiturilta kertyi vajaa pari kilometriä, joten kalliomaalausten bongausreissusta tuli samalla pieni talvinen retki. Kivipöydän, kalliomaalausten ja kivikasvojen lisäksi Lampuvuoren rantakalliosta löytyi valuvan veden muodostama upea jääputous! Talvisia Pien-Saimaan maisemia parhaimmillaan!


1.1.2021

Auringonlaskun värejä Saimaalla, osa 3

Olen aiemmin koonnut kahteen postaukseen kuvia auringonlaskuista Saimaalla. Viime vuonna oli taas niin monta upeaa auringonlaskua, että on suorastaan pakko julkaista kooste vuoden 2020 parhaista iltataivaan väreistä. On ollut keltaista, oranssia, pinkkiä, liilaa... Nämä kaikki kuvat on otettu lähirannassamme Pien-Saimaalla Lappeenrannassa.







 

Lue myös: Auringonlaskun värejä Saimaalla, osa 2

 

1.8.2020

Souturetki saareen


Heinäkuinen hellepäivä houkutteli lähtemään vesille, joten pakkasimme mukaan runsaat eväät kylmälaukkuun sekä pyyhkeet ja uimavarusteet, ja lähdimme matkaan tyynelle Pien-Saimaalle. Tavallisesti soudamme johonkin lähisaarista, mutta nyt määränpäänä oli vähän kauempana sijaitseva pieni kallioinen saari, jossa sen karuudesta huolimatta kasvaa puita. Vajaan tunnin soutamisen jälkeen matala saari oli edessämme ja näytti aamuauringossa aivan paratiisisaarelta!





Olimme edellisen kerran käyneet saaressa talvella hiihtämällä, joten nyt maisema oli aivan kuin eri maailmasta. Rantautumisen jälkeen pääsimme tutkimaan saarta tarkemmin. Paikka oli kuin luotu kesäretkeilyyn: lämpimät aurinkoiset kalliot kutsuivat auringonottoon, mutta välillä pystyi myös vetäytymään puiden varjoon. Järvivesi oli yli 20-asteista, joten uimaan tarkeni hyvin. 





Saaressa päivä kului uiden, eväitä syöden ja ohimeneviä veneitä katsellen. Pieni koirammekin viihtyi tutkiessaan saaren joka kolkan ja lepäillessään sen jälkeen puiden varjossa. Paluumatkalle lähdettiin vasta kun eväät loppuivat ja olkapäät punoittivat auringon jäljiltä. Tällaisina päivinä Saimaa on parhaimmillaan ja vetää vertoja vaikka ulkomaiden aurinkorannoille!

12.5.2020

Sinisellä Saimaalla, osa 2


Uusi veneilykausi on juuri aluillaan, ja muistin virkistykseksi selailin viime kesän kuvia Saimaalta. Tuskin koskaan tulee lähdettyä vesille harmaalla sadesäällä, joten kuvat ovat väritykseltään selvästi sinivoittoisia. Talven aikana jopa ehtii unohtaa sen, miten sininen Saimaa kirkkaina poutapäivinä onkaan! Onneksi tunnelmia voi tallettaa valokuviin.




Seilaamme läntisellä Pien-Saimaalla, joka sopii hyvin sunnuntaiveneilijöille, sillä välimatkat ovat siellä Suur-Saimaata lyhyemmät, ja sopivan matkan päässä on monia retkikohteeksi sopivia saaria. Ruohosaaren laavu on yksi hyvä kohde, mutta vielä enemmän pidän kallioisista rannoista, joita on muualla Ruohosaaressa sekä esimerkiksi Naurissaaressa ja Ristisalmensaarissa.




Nämä samat Saimaan selät ovat kesällä ja talvella kaksi aivan erilaista maailmaa. Kesällä tuntuu utopistiselta, että puolen vuoden päästä järvi on paksun jään peitossa, kun taas talvella hiihtäessämme näitä samoja reittejä, kesän vapaa vesi tuntuu kuin kaukaiselta unelta. Suomen vuodenaikojen vaihtelu on upea asia!





Lue myös: Sinisellä Saimaalla