Salomaan joulu

Viime jouluna löysin ihanan Metsien joulu -runon. Tänä vuonna etsin samantyylistä eli sellaista, jossa yhdistyvät joulu ja talvinen luonto. Löysin kauniin Salomaan joulun, jonka on kirjoittanut Arvid Lydecken. Tämän runon myötä on hyvä virittäytyä joulunviettoon ja toivottaa kaikille hyvää ja rauhallista joulua!

Salomaan joulu

Metsä viettää joulua, 

ja joulun tähdet palaa,

kuukin jouluhopeataan 

seudun yli valaa.

Kuusen oksat lumitähdin 

nyt on koristettu,

koivuihin on kirkkaat jäiset

puikot ripustettu.

Karhu näkee luolassansa

joulun syvää unta.

Lumivaipan alla lepää

salon luomakunta.

Jänön jalka jätti pienet

jäljet kankahalle,

kun se juoksi joulunviettoon

kotiin, kuusen alle.

Järvellä on yksinäiset

hiihtosuksen ladut.

Hiljaa hyrrää salomailla

joulun suuret sadut!

- Arvid Lydecken

Pärsäniemi

Luumäellä sijaitseva Pärsäniemi on kiva päiväretkikohde, josta löytyy vajaan kahden kilometrin pituinen luontopolku ja laavu. Niemi on luonnonsuojelualuetta ja sitä ympäröi Kivijärvi saarineen. Niemeen mennessä auton voi jättää Tyynilahden pysäköintipaikalle matonpesupaikan viereen. Hyväkuntoinen polku lähtee pesupaikan takaa, ja jatkuu leveänä laavulle asti.

Laavu sijaitsee Kivijärven rannalla, ja sen edessä on tulipaikka. Eväitä syödessä on mukava katsella samalla järvelle. Marraskuisena sunnuntaina aurinko paistoi matalalta ja kultasi vastapäisen saaren. Järveä peitti jo ohuenohut riite ja ilmassa oli talven odotusta, vaikka metsä oli vielä vihreä. Eväskaakao lämmitti kuvatessa kohmettuneita sormia.

Polku oli nopeasti kierretty, joten kierroksen jälkeen teki vielä mieli jäädä kuvaamaan Tyynilahden rannassa olevia venevajoja ja pitkää laituria. Metsästä löytyi kuvauksellinen lahoamassa oleva puuvenekin. Venevajat ovat aina jotenkin sympaattisen näköisiä ja kiva näky sisävesillä! Näistä tulee aivan mieleen Leppälahden venevajat Imatralla.

Huhtiniemen kuntoportaat

Tänä syksynä monen kuntoilijan toive toteutui, kun Huhtiniemeen saatiin upeat ja pitkät kuntoportaat, joissa voi tehdä porrastreeniä lenkin lomassa. Kirjoitin aiemmin Lappeenrannan porrastreenipaikoista, jotka ovat oikeita rappusia, mutta joita voi käyttää myös kuntoilutarkoitukseen. On mahtava juttu, että nyt saatiin varsinaiset, nimenomaan kuntoiluun tarkoitetut portaat. Kaiken lisäksi tämä kuntoilupaikka sijaitsee Lappeenrannan hienoimman lenkkireitin eli rantaraitin varrella!

Kuntoportaat on rakennettu hienoihin Saimaa-maisemiin entisen hyppyrimäen alastulorinteeseen. Portaissa on 103 askelmaa, jotka jyrkkenevät ylöspäin mentäessä. Kun nämä kiipeää ylös pari kertaa joka lenkin lomassa, niin kunto nousee väkisinkin. Ylätasanteella on hyvä pitää hengähdystauko ja ihailla upeaa näkymää Sunisenselälle. Saimaan sinessä siintävät Nuottasaari, Naurissaari ja Ruohosaari.

 

Kuntorappuset ovat mielestäni mahtava lisä Huhtiniemen kuntoilumahdollisuuksiin. Ennestään rantaraitin varrelta löytyy jo uimaranta, kuntoilulaitteita ja ensilumenlatu. Kuntoportaissa ei ole talvikunnossapitoa eikä vielä valaistusta, mutta lehtijuttujen perusteella valot ovat tulossa ensi vuonna. On hienoa, että Huhtiniemestä on tullut näin monipuolinen ja upea lähiliikuntapaikka!

Haukkavuoren näkötorni

Oli turistina sitten Suomessa tai ulkomailla, tekee uusissa paikoissa mieli päästä katsomaan ympäristöä jostain korkealta. Tämän vuoksi kaikenlaiset näkötornit ja muut näköalapaikat ovat kiinnostavia. Kotkassa kaupunkia pääsee tiirailemaan yläilmoista Haukkavuoren näkötornista. Torni sijaitsee Kotkansaarella osoitteessa Keskuskatu 51. Näköalatasanteelle päästäkseen on kiivettävä 138 porrasaskelmaa, mutta maisemat palkitsevat kiipeämisen vaivan.

Haukkavuoren näkötorni valmistui alunperin vesitorniksi vuonna 1920 ja näkötorniksi paikka muutettiin 1960-luvulla. Nykyään torni on avoinna kesäisin ja siellä on lisäksi taidenäyttelytiloja. Ylös kiivetessä välitasanteille voi pysähtyä tutustumaan vaihtuviin taidenäyttelyihin. Parhaat näkymät ovat mielestäni silti ylhäällä, josta näkee kaupungin yli merelle asti. Kotkansaaresta saa yläilmoista hyvän kokonaiskuvan, kun kaupunkisiluetissa erottuvat kirkontorni, tehtaanpiiput ja vihreät puistoalueet.

Järvisydämellinen elämys syyslomalla

Teimme syyslomalla kahden vuorokauden reissun Hotel & Spa Resort Järvisydämeen. Kyseessä on elämyshotelli Rantasalmen Porosalmella, jossa on ollut matkailutoimintaa 1600-luvulta asti. Aluksi paikalla oli kestikievari, ja niissä tunnelmissa ollaan edelleen, joskin paljon isommassa mittakaavassa. Kestikievaritoiminta on nyt kasvanut suureksi lomakyläksi, jossa on muun muassa hotelli- ja huvilamajoitusta sekä kylpylä. Oli hämmästys saapua syrjäiseltä tuntuvaan kolkkaan, jossa eteen avautuu oikea kelopuukylä lukuisine rakennuksineen.

Maisemasviitin tunnelmaa.

Elämyshotelli ja vastaanottorakennus ravintoloineen.

Ja millainen tunnelma kylässä onkaan! Jokainen yksityiskohta henkii historiaa ja on selvästi tarkkaan mietitty. En ole ennen nähnyt yhdessä paikassa hyödynnettynä niin paljon vanhoja esineitä, kelopuuta, uppotukkeja, vanhoja lotjia, luonnonkiveä, erilaisia tulisijoja, taljoja ja paljon muita vanhan ajan vermeitä. Jo heti vastaanottotiskin yläpuolella tulijaa tervehtii valtava lotjanpuolikas! Pöytien virkaa toimittavat vanhat tynnyrit ja katossa komeilevat kärrynpyöristä tehdyt valaisimet. Lisäksi henkilökunta on pukeutunut vanhan ajan henkeen sopiviin työasuihin.

Kärrynpyörävalaisimet.

Vastaanottotiskin yläpuolella oleva lotja.

Saimme saapuessamme huonehintaan kuuluvat tervetulomalja-, aamupala- sekä kylpyläkupongit. Tervetuliaismaljat sai yläkerran Lotja-baarista, jonka vieressä sijaitsee ravintola Piikatyttö, jossa tarjoillaan aamupala. Joka puolella sai ihailla kynttilälyhtyjä ja toinen toistaan kiinnostavampia yksityiskohtia. Esimerkiksi aamupalalle saapuessa kaikille ojennettiin ensimmäisenä puolukkashotti minikokoisesta kuksasta. Aamupala oli normaalihotellin tasoa, mutta paikallisena lisänä siinä oli puolukkadrinkin lisäksi ainakin kylmäsavustettua haukea, kotijuustoa ja omena-puolukkahilloa.

Tervetulomaljat.

Lotja-baarin tunnelmaa.

Kekseliäs valaisin ravintola Piikatytössä.

Lotja-baarin tunnelmaa.

Vaikka vietimme syyslomaa, tunnelma oli jo ihanan talvinen. Maa oli valkoinen ja talvista tunnelmaa korosti majoituksemme iglumaisessa maisemasviitissä takkatulen loimussa. Aikomuksenamme oli majoittua hotellihuoneessa, mutta hotelliin ei saanut ottaa koiraa mukaan. Päädyimme siis tekemään varauksen maisemasviittiin, joihin myös lemmikit ovat tervetulleita. Ja näin jälkikäteen voi todeta, että oma "iglu" oli kerrassan upea vaihtoehto! Lasikaton läpi näkyi molempina iltoina tähtitaivas ja takkatuli toi lämpöä ja tunnelmaa. Maisemamökissä oli myös pieni keittiönurkkaus sekä kylpyhuone.

Tyytyväinen maisemasviitin asukas.

Pehmonorppa unikaverina.

Myös järvikylpylässä kaikki sopii Järvisydämen luonnonläheiseen vanhan ajan teemaan. Kylpylä on louhittu kallion sisään, ja sen sisustuksessa on käytetty luonnonkiveä sekä yli 500 vuotta vanhoja uppotukkeja! Vesi on Saimaan järvivettä - kylläkin lämmitettyä... Kylpylässä on myös kylmä ulkoallas, jossa muutama uskaliain näkyi käyvän myös näin lokakuun lopussa. Kahden sisäaltaan vesi oli sopivan lämmintä ja lisää lämpöä tarjosivat viisi erilaista saunaa. Yläkerran allasbaarissa oli tarjolla teetä ja makuvesiä sekä hedelmiä ja pähkinöitä maksutta. Bonuksena oli vielä kylpylän K18-ikäraja kello kuuden jälkeen.

Järvikylpylä.

Venelaituri.

Kaksi vuorokautta vanhan ajan Suomen tunnelmissa Etelä-Savossa oli elämys, jollaista ei perushotellissa voi kokea. Luonnonläheisyys, järvikylpylä, hiljaisuus ja aikamatka menneisyyteen sopivat täydellisesti rentoon lomaan. Ainoa huono puoli oli ravintolasta puuttuva á la carte -menu, josta olisi voinut vapaasti valita ruoka-annoksia. Nyt ainoa illallisvaihtoehto oli kallis tulimenu, joka tarjoiltiin tiettyinä kellonaikoina ja isolle porukalle kerrallaan. Ensimmäinen kattaus kuudelta oli juuri kylpylässä käynnin aikaan ja toinen kattaus puoli yhdeksältä, mikä on mielestäni liian myöhäinen ruokailuaika. Ratkaisimme asian käymällä iltapäivällä syömässä Rantasalmen keskustassa. Lopuksi on vielä todettava, että Järvisydämen jälkeen ketjuhotellit tuntuvat varmasti jonkin aikaa keinotekoisilta, muovisilta ja laimeilta - niin erilainen ja aito tunnelma Järvisydämestä jäi.

Pihakodan koriste.

Vastaanotto- ja ravintolarakennus.

Karpalosuon saalista

Sanko ja saappaat sävy sävyyn saaliin kanssa.

Kesän marjamättäiden ja syksyn sienimetsien jälkeen saadaan vielä myöhään syksyllä nauttia kirpeänraikkaista karpalosoista. Karpalo on oikea vitamiinipommi, joka kasvaa soilla maanmyötäisesti suikertavissa varvuissa. Karpalon satokausi alkaa aikaisimmillaan jo syyskuun lopussa ja kestää talven tuloon saakka. Marja ei pelästy pakkastakaan, sillä pakkasen puraisu saa sen vain makeutumaan. Olen kuullut, että jotkut poimivat karpaloita vielä keväälläkin niiden ilmestyessä esiin lumen alta.

Isokarpaloa.

Karpalokuksa.

Kävimme kahtena lokakuun viikonloppuna keräämässä tätä arvokasta marjaa sekä pakastettavaksi että hillottavaksi. Suomättäillä pilkotti punaisia palleroita todella mukavasti ja ämpärit täyttyivät hyvää vauhtia. Suon yli lensi muuttolintuparvia kohti etelää ja ilmassa oli jopa aavistus talvesta, vaikka lokakuu vielä olikin. Ruskan värit olivat laimenneet ja luonto ainakin tuntui olevan jo valmis talveen.

Kuva: Kimmo Kauppi

Karpalokuksat.

Puolet kauniin rubiininpunaisesta saaliistamme päätyi pakastimeen ja puolesta tein hilloa sekä hyytelöä. On parempi mitä vähemmän marjoja käsittelee, sillä kaikki käsittely kuten keittäminen tuhoaa osan ravintoaineista. Hillo- ja hyytelömarjat on keitettävä, mutta kannattaa keittää niitä mahdollisimman vähän aikaa. Karpalon vitamiinipitoisuus päihittää monet hedelmät, joten tätä luonnon terveyspommia kannattaa ehdottomasti kerätä talteen.

Syksyisen suon saalista.

Syksyisen suon saalista.

Sapokan vesipuisto

Kesäisellä Kotkan reissullamme kävelimme kilometrikaupalla merenrantamaisemissa ja kauniissa puistoissa. Kaupungin upein puisto on mielestäni Katariinan meripuisto, mutta myös Sapokan vesipuisto on hieno! Sapokanlahden poukaman ympäristössä sijaitseva puisto on vehreä keidas, jossa on monipuolista kasvillisuutta ja nimensä mukaisesti vesielementtejä: poukamia, lampia, puroja sekä upea vesiputous!

Ei uskoisi, että vielä 1980-luvulla Sapokanlahti ympäristöineen oli saastunut ja haiseva. Onneksi kaupunki päätti puhdistaa sen perusteellisesti ja tehdä paikalle puiston. Nyt lahdenpoukaman ympäristössä on pienvenesatama, kaarisiltoja, kiviportaita, patsaita, polkuja, huvimaja ja paljon muuta kaunista. Lisäksi elokuun alussa kukkivat vielä monet kasvit, joista tunnistin vain murto-osan. Puutarhaharrastajille täällä riittää paljon bongattavaa!

Jos haluaa tehdä pitkän kävelylenkin, voi Sapokasta kävellä ulkoilureittejä pitkin Meriniemen ja Mansikkalahden kautta Katariinan meripuistoon asti. Matkan varrella on muun muassa tervaleppälehto, jossa on ikimetsämäinen tunnelma. Osittain samalla reitillä kulkee myös Katariinan polku, joka kiertää historiallisten linnoituskohteiden kautta. Koko Kotkansaaren eteläinen osa on täynnä erilaisia reittejä, joissa on toinen toistaan hienompia näkymiä - ja ennen kaikkea merellistä miljöötä.