Salomaan joulu

Viime jouluna löysin ihanan Metsien joulu -runon. Tänä vuonna etsin samantyylistä eli sellaista, jossa yhdistyvät joulu ja talvinen luonto. Löysin kauniin Salomaan joulun, jonka on kirjoittanut Arvid Lydecken. Tämän runon myötä on hyvä virittäytyä joulunviettoon ja toivottaa kaikille hyvää ja rauhallista joulua!

Salomaan joulu

Metsä viettää joulua, 

ja joulun tähdet palaa,

kuukin jouluhopeataan 

seudun yli valaa.

Kuusen oksat lumitähdin 

nyt on koristettu,

koivuihin on kirkkaat jäiset

puikot ripustettu.

Karhu näkee luolassansa

joulun syvää unta.

Lumivaipan alla lepää

salon luomakunta.

Jänön jalka jätti pienet

jäljet kankahalle,

kun se juoksi joulunviettoon

kotiin, kuusen alle.

Järvellä on yksinäiset

hiihtosuksen ladut.

Hiljaa hyrrää salomailla

joulun suuret sadut!

- Arvid Lydecken

Pärsäniemi

Luumäellä sijaitseva Pärsäniemi on kiva päiväretkikohde, josta löytyy vajaan kahden kilometrin pituinen luontopolku ja laavu. Niemi on luonnonsuojelualuetta ja sitä ympäröi Kivijärvi saarineen. Niemeen mennessä auton voi jättää Tyynilahden pysäköintipaikalle matonpesupaikan viereen. Hyväkuntoinen polku lähtee pesupaikan takaa, ja jatkuu leveänä laavulle asti.

Laavu sijaitsee Kivijärven rannalla, ja sen edessä on tulipaikka. Eväitä syödessä on mukava katsella samalla järvelle. Marraskuisena sunnuntaina aurinko paistoi matalalta ja kultasi vastapäisen saaren. Järveä peitti jo ohuenohut riite ja ilmassa oli talven odotusta, vaikka metsä oli vielä vihreä. Eväskaakao lämmitti kuvatessa kohmettuneita sormia.

Polku oli nopeasti kierretty, joten kierroksen jälkeen teki vielä mieli jäädä kuvaamaan Tyynilahden rannassa olevia venevajoja ja pitkää laituria. Metsästä löytyi kuvauksellinen lahoamassa oleva puuvenekin. Venevajat ovat aina jotenkin sympaattisen näköisiä ja kiva näky sisävesillä! Näistä tulee aivan mieleen Leppälahden venevajat Imatralla.

Huhtiniemen kuntoportaat

Tänä syksynä monen kuntoilijan toive toteutui, kun Huhtiniemeen saatiin upeat ja pitkät kuntoportaat, joissa voi tehdä porrastreeniä lenkin lomassa. Kirjoitin aiemmin Lappeenrannan porrastreenipaikoista, jotka ovat oikeita rappusia, mutta joita voi käyttää myös kuntoilutarkoitukseen. On mahtava juttu, että nyt saatiin varsinaiset, nimenomaan kuntoiluun tarkoitetut portaat. Kaiken lisäksi tämä kuntoilupaikka sijaitsee Lappeenrannan hienoimman lenkkireitin eli rantaraitin varrella!

Kuntoportaat on rakennettu hienoihin Saimaa-maisemiin entisen hyppyrimäen alastulorinteeseen. Portaissa on 103 askelmaa, jotka jyrkkenevät ylöspäin mentäessä. Kun nämä kiipeää ylös pari kertaa joka lenkin lomassa, niin kunto nousee väkisinkin. Ylätasanteella on hyvä pitää hengähdystauko ja ihailla upeaa näkymää Sunisenselälle. Saimaan sinessä siintävät Nuottasaari, Naurissaari ja Ruohosaari.

 

Kuntorappuset ovat mielestäni mahtava lisä Huhtiniemen kuntoilumahdollisuuksiin. Ennestään rantaraitin varrelta löytyy jo uimaranta, kuntoilulaitteita ja ensilumenlatu. Kuntoportaissa ei ole talvikunnossapitoa eikä vielä valaistusta, mutta lehtijuttujen perusteella valot ovat tulossa ensi vuonna. On hienoa, että Huhtiniemestä on tullut näin monipuolinen ja upea lähiliikuntapaikka!

Haukkavuoren näkötorni

Oli turistina sitten Suomessa tai ulkomailla, tekee uusissa paikoissa mieli päästä katsomaan ympäristöä jostain korkealta. Tämän vuoksi kaikenlaiset näkötornit ja muut näköalapaikat ovat kiinnostavia. Kotkassa kaupunkia pääsee tiirailemaan yläilmoista Haukkavuoren näkötornista. Torni sijaitsee Kotkansaarella osoitteessa Keskuskatu 51. Näköalatasanteelle päästäkseen on kiivettävä 138 porrasaskelmaa, mutta maisemat palkitsevat kiipeämisen vaivan.

Haukkavuoren näkötorni valmistui alunperin vesitorniksi vuonna 1920 ja näkötorniksi paikka muutettiin 1960-luvulla. Nykyään torni on avoinna kesäisin ja siellä on lisäksi taidenäyttelytiloja. Ylös kiivetessä välitasanteille voi pysähtyä tutustumaan vaihtuviin taidenäyttelyihin. Parhaat näkymät ovat mielestäni silti ylhäällä, josta näkee kaupungin yli merelle asti. Kotkansaaresta saa yläilmoista hyvän kokonaiskuvan, kun kaupunkisiluetissa erottuvat kirkontorni, tehtaanpiiput ja vihreät puistoalueet.

Karpalosuon saalista

Sanko ja saappaat sävy sävyyn saaliin kanssa.

Kesän marjamättäiden ja syksyn sienimetsien jälkeen saadaan vielä myöhään syksyllä nauttia kirpeänraikkaista karpalosoista. Karpalo on oikea vitamiinipommi, joka kasvaa soilla maanmyötäisesti suikertavissa varvuissa. Karpalon satokausi alkaa aikaisimmillaan jo syyskuun lopussa ja kestää talven tuloon saakka. Marja ei pelästy pakkastakaan, sillä pakkasen puraisu saa sen vain makeutumaan. Olen kuullut, että jotkut poimivat karpaloita vielä keväälläkin niiden ilmestyessä esiin lumen alta.

Isokarpaloa.

Karpalokuksa.

Kävimme kahtena lokakuun viikonloppuna keräämässä tätä arvokasta marjaa sekä pakastettavaksi että hillottavaksi. Suomättäillä pilkotti punaisia palleroita todella mukavasti ja ämpärit täyttyivät hyvää vauhtia. Suon yli lensi muuttolintuparvia kohti etelää ja ilmassa oli jopa aavistus talvesta, vaikka lokakuu vielä olikin. Ruskan värit olivat laimenneet ja luonto ainakin tuntui olevan jo valmis talveen.

Kuva: Kimmo Kauppi

Karpalokuksat.

Puolet kauniin rubiininpunaisesta saaliistamme päätyi pakastimeen ja puolesta tein hilloa sekä hyytelöä. On parempi mitä vähemmän marjoja käsittelee, sillä kaikki käsittely kuten keittäminen tuhoaa osan ravintoaineista. Hillo- ja hyytelömarjat on keitettävä, mutta kannattaa keittää niitä mahdollisimman vähän aikaa. Karpalon vitamiinipitoisuus päihittää monet hedelmät, joten tätä luonnon terveyspommia kannattaa ehdottomasti kerätä talteen.

Syksyisen suon saalista.

Syksyisen suon saalista.

Sapokan vesipuisto

Kesäisellä Kotkan reissullamme kävelimme kilometrikaupalla merenrantamaisemissa ja kauniissa puistoissa. Kaupungin upein puisto on mielestäni Katariinan meripuisto, mutta myös Sapokan vesipuisto on hieno! Sapokanlahden poukaman ympäristössä sijaitseva puisto on vehreä keidas, jossa on monipuolista kasvillisuutta ja nimensä mukaisesti vesielementtejä: poukamia, lampia, puroja sekä upea vesiputous!

Ei uskoisi, että vielä 1980-luvulla Sapokanlahti ympäristöineen oli saastunut ja haiseva. Onneksi kaupunki päätti puhdistaa sen perusteellisesti ja tehdä paikalle puiston. Nyt lahdenpoukaman ympäristössä on pienvenesatama, kaarisiltoja, kiviportaita, patsaita, polkuja, huvimaja ja paljon muuta kaunista. Lisäksi elokuun alussa kukkivat vielä monet kasvit, joista tunnistin vain murto-osan. Puutarhaharrastajille täällä riittää paljon bongattavaa!

Jos haluaa tehdä pitkän kävelylenkin, voi Sapokasta kävellä ulkoilureittejä pitkin Meriniemen ja Mansikkalahden kautta Katariinan meripuistoon asti. Matkan varrella on muun muassa tervaleppälehto, jossa on ikimetsämäinen tunnelma. Osittain samalla reitillä kulkee myös Katariinan polku, joka kiertää historiallisten linnoituskohteiden kautta. Koko Kotkansaaren eteläinen osa on täynnä erilaisia reittejä, joissa on toinen toistaan hienompia näkymiä - ja ennen kaikkea merellistä miljöötä.

Kirjaesittelyssä Retkipaikka - uudet seikkailut

Sisältää mainoslinkin. Se on merkitty tähdellä*.

Vuonna 2015 ilmestyi Retkipaikka-blogissa esiteltyjen luontokohteiden pohjalta koottu kirja Retkipaikka - seikkailuja Suomen luonnossa, jossa esitellään 80 kohdetta ympäri Suomen. Teosta on myyty loppuun jo neljä painosta, joten tänä vuonna tehtiin jatkoteos Retkipaikka - uudet seikkailut, jossa esitellään 80 uutta kohdetta ja reittiä. Olin aivan innoissani jo ensimmäisestä kirjasta, ja nyt olen, jos mahdollista, vieläkin innostuneempi! Tähän on yhtenä syynä se, että kirjassa on mukana kolme minun esittelemääni ja kuvaamaani kohdetta: Tolpankaankaan luontopolku Luumäellä, Huuhanranta Ruokolahdella ja Luhdanjoen lintutorni Lahdessa.

Muistan, kuinka neljä vuotta sitten luin Retkipaikka-kirjaa haltioituneena. Teoksen tarinat ja kohteet olivat niin houkuttelevia, että tuskin maltoin odottaa pääseväni itse retkeilemään mahdollisimman monissa niistä. Olin juuri itse aloittanut kirjoittamaan luonto- ja retkeilyaiheista blogiani, ja Retkipaikka oli yksi tietolähde etsiessäni kiinnostavia kohteita. Silloin en osannut vielä edes haaveilla, että seuraavan kirjan teossa olisin itse mukana!

Tässä se nyt kuitenkin on, painotuore nide täynnä uusia upeita paikkoja, jotka odottavat seikkailemistaan. Edelleen tunnen saman haltioitumisen tunteen, kun luen erikoisista ja kiinnostavista kohteista ja mietin milloin pääsisin käymään niissä paikan päällä. Luen tarkkaan kirjoittajien omakohtaiset kokemukset ja tutkin kuvat. Tämän uuden kirjan kohteista minua kiinnostavat erityisesti Norppapolku Puumalassa, Astuvansalmen kalliomaalaukset Mikkelissä, Ruunaan koskikierros Lieksassa ja Dagmarin lähde Raaseporissa.

Suomen luonto on ehtymätön seikkailu - sen todistaa myös uusi Retkipaikka-kirja. Teoksessa kuljetaan koskilta kanjoneille, saarista särkille ja hiekkarannoilta hiidenkiukaille. Jokaisen kohteen yhteydessä on koordinaattien lisäksi myös karttakuva, mikä helpottaa perille löytämistä. Kohteet on jaoteltu maakunnittain, joten omat lähiseudun paikat löytyvät helposti. Kiehtovien tarinoiden ja kauniiden kuvien lisäksi juttujen otsikot, kuten "Lumoava lähdelahti", "Aikamatka sadan vuoden taakse", "Rotko maailman laidalla" tai "Piilopaikka jättiläisten sylissä" houkuttelevat pakkaamaan retkirepun ja suuntaamaan kohti seuraavaa seikkailua.

Kirjaa voi ostaa muun muassa Retkipaikan verkkokaupasta tai Adlibriksestä*.

Lue myös: Kirjaesittelyssä Retkipaikka

Katariinan meripuisto

Kävimme kesälomareissulla Kotkassa ja kiertelimme kolmen päivän aikana kaupunkia ristiin rastiin. Suurimman vaikutuksen minuun teki meren läheisyyden lisäksi kaupungin puistojen suuri määrä ja niiden viihtyisyys. Pidin erityisesti Katariinan meripuistosta ja siellä olevista majakoiden pienoismalleista! Mallit on tehty esittämään oikeita Itäisen Suomenlahden majakoita, joita katsellessa heräsi matkakuume matkustaa katsomaan jotakin majakoista paikan päälle. Ainakin Bengtskäriin tiedän tehtävän matkoja.

Toinen suosikkini meripuistossa oli mietiskelylabyrintti, jonka keskustaan kävellessä matkaa kertyi yli kilometri. Labyrintissa ei ollut umpikujia kuten sokkelossa, vaan vain yksi mahdollinen kulkureitti. Ulkopuolelta katsottuna labyrintin keskustaan olevan matkan pituus ei vaikuta yli kilometrin mittaiselta, mutta kyllä se silti oli. Kulkiessa täytyi oikein keskittyä, ettei vahingossa oikaise. Keskittyminen ja hiljentyminen taitaa olla labyrintin tarkoituskin - kiehtova paikka!

Majakoiden ja labyrintin lisäksi löysimme puistosta monen monta muuta mukavaa kohdetta. Merimaisemia pääsi ihailemaan muun muassa riippumatoista, huvimajasta ja näkötornista käsin. Meri näkyy puiston joka kolkkaan, mutta sen  lisäksi vesielementtiä on myös lammen, vesiputouksen ja puron muodossa. Laitureita ja upeita kukkaistutuksiakin löytyy.

Meripuistossa saa kulumaan vaikka koko päivän, sillä alue on laaja - ainakin parikymmentä hehtaaria. Meillä kului puistossa muutama tunti kuin siivillä. Riippumatossa loikoilun vastapainoksi testasimme myös puiston kuntoilulaitteita ja löytyipä kuntoilualueelta pari maatrampoliiniakin. Jotakin puiston monipuolisuudesta ja laajuudesta kertoo se, että vaikka siellä on jo vaikka mitä, sinne on rakenteilla vielä lisää kohteita ja toimintoja. Voin lämpimästi suositella kaikille Kotkassa kävijöille meripuistossa vierailua - upea paikka!