13.9.2021

Pursialan hiidenkirnu

 

Pursialan hiidenkirnu
 

Kävimme Mikkelin reissun lomassa katsomassa Pursialan hiidenkirnua, joka on yksi Suomen suurimmista. Sen syvyys on kahdeksan metriä ja leveys kahdesta kolmeen metriä. Hiidenkirnu on jääkauden tekosia ja sen iäksi on arvioitu 9 000-11 000 vuotta. Kirnun uursivat mannerjäätiköstä purkautuneet sulamisvedet ja veden mukana kulkeutunut kiviaines. 

Pursialan hiidenkirnun aidat
 
Pursialan hiidenkirnu

Hiidenkirnu sijaitsee Pursialan kaupunginosassa ja sen lähelle pääsee Hiidenkadun kautta. Kirnu sijaitsee kallion päällä ja se on aidattu. Vaikka aidat vähän latistavat kirnun vaikuttavuutta, niin ne ovat varmasti säästäneet monta tämän jääkauden ihmeen innokasta ihailijaa putoamiselta. Kuvasin kohdetta aitaan nojaten ja sekin jo vähän hirvitti.

Pursialan hiidenkirnu

Pursialan hiidenkirnu

Lappeenrannallakin on oma hiidenkirnunsa, nimittäin Lasolan hiidenkirnu, mutta se on vaatimattoman kokoinen Pursialan hiidenkirnuun verrattuna. Kaikki hiidenkirnut ovat silti hämmästyttäviä todisteita veden ja jään voimasta. Pursialan kirnussa on nähtävissä myös "jauhinkiviä", joita sulamisvedet ovat pyörittäneet kirnun sisällä.


1.9.2021

Kiukkaanlammen laavu

 

Kiukkaanlammen laavu

Joutsenon retkeilyreittien varrelta löytyy Katralammen laavun lisäksi Kiukkaanlammen laavu, jota kutsutaan myös Leijonalaavuksi. Laavu sijaitsee suojellulla Natura 2000 -alueella keskellä ukonhautojen suppamaastoja. Koska laavun lähelle ei pääse autolla, se on aina käydessämme ollut siistissä kunnossa, ja polttopuitakin on löytynyt. Olemme jättäneet auton Vilkkumäentien varrelle, josta on laavulle muutaman kilometrin kävelymatka, mutta laavulle pääsee myös esimerkiksi Myllymäen hiihtokeskuksen suunnasta.

Joutsenon retkeilyreittiä

Punakärpässienet

Kiukkaanlammen laavun ympäristössä on kolme lampea, joista Kiukkaanlampi on suurin. Lammet ovat suorantaisia ja erämaisen oloisia, ja harjumaaston jyrkkärinteisiin suppiin yhdistettynä ne luovat ainutlaatuisen ympäristön. Olemme kiertäneet Jousenon retkeilyreittejä ristiin rastiin, ja Kiukkaanlammen laavun ympäristö on niistä mielestäni erikoisen hienoa seutua. Laavu sijaitsee kahden supan välissä kulkevalla harjanteella.

Kiukkaanlammen laituri

Kiukkaanlampi
Kiukkaanlammelle vievät retkeilyreitin polut ovat leveitä ja suhteellisen helppokulkuisia, mutta kannattaa varautua jyrkkiin mäkiin. Maastopyöräilyynkin ne soveltuvat. Kerran reitillä tuli vastaan hevonen ratsastajineen, joten Joutsenon maastot sopivat hyvin monenlaiseen liikuntaan. Kun reitit ovat myös suhteellisen lähellä sekä Lappeenrannan että Imatran keskustaa, ne ovat ihanteellisia vaikka viikonlopun ulkoiluihin.

Kiukkaanlammen laavu

Suppamaastoa

Muurahaiskeko

Suolampi

21.8.2021

Urpolan luontopolku Mikkelissä

 

Silta Urpolanjoella

Urpolan luontopolulta Mikkelistä löytyy vehreää metsää ja vanhoja puita sekä joki kuohuvine koskineen aivan läheltä kaupungin keskustaa. Reilun kilometrin mittainen polku alkaa Urpolan luontokeskukselta ja sukeltaa heti vehreyden syliin. Urpolanjoen ympäristö on luonnonsuojelualuetta, joten se on ihana luonnontilainen keidas. Kävimme kiertämässä polun elokuisena päivänä kuuman ja kuivan kesän jälkeen, mutta ympäristö oli silti hyvin vehreä. Voin kuvitella miten vihreä alueen luonto on "normaalina" kesänä!

Kiviportaat Urpolan luontopolulla

Urpolanjoki

Silta Urpolan luontopolulla

Vaikka polku on lyhyt, sen varrelle mahtuu monta viehättävää siltaa ja vanha mylly. Joki ylitetään reitin varrella siltoja pitkin monta kertaa. Parhaat maisemat löytyvät vanhan myllyn luota, jossa koski kuohuu. Rannat kasvavat rehevää lehtokasvillisuutta ja polun varren opastauluissa kerrotaan tietoa alueen kasveista. Myllyn luona on nuotiopaikka, johon voi pysähtyä syömään eväät, jos sellaiset ovat matkassa.

Urpolanjoki

Urpolanjoen vanha mylly

Urpolanjoki

Myös polun lähtöpaikassa eli luontokeskuksen luona on nuotiopaikka. Jos lyhyellä luontopolulla ei ehtinyt tulla nälkä ja eväät ovat edelleen repussa, kannattaa kiertää vieressä sijaitseva Urpolanlampi, jotta lenkille saa muutaman lisäkilometrin tai lähteä lammelle soutamaan. Lammen rannassa on nimittäin kaksi lainattavaa soutuvenettä, joita Urpolan luontokeskus lainaa maksutta. Polkuja kiertelemällä, lammella soutelemalla ja eväitä syöden luontokeskuksen ympäristössä saa kesäisen päivän hyvin kulumaan.

Urpolan luontokeskuksen nuotiopaikka

Urpolanjoen silta

Urpolanlampi


13.8.2021

Rahikkalan tuulimylly Savitaipaleella

 

Ennen vanhaan osattiin rakentaa kaikkea kaunista! Rahikkalan kylässä Savitaipaleella on vuonna 1804 rakennettu upea vanha tuulimylly sekä perinteistä kylämiljöötä. Myllyn luo pääsee osoitteella Suomalansaarentie 71. Tien varrella on pieni parkkialue, johon voi jättää auton. Kävimme tutustumassa tähän viehättävään paikkaan heinäkuisena hellepäivänä.

Rahikkalan tuulimylly
Rahikkalan tuulimylly

Rahikkalan kylämiljöötä
Rahikkalan kylämiljöötä

Mylly on entisöity alkuperäiseen kuntoonsa vuonna 2002 ja se on täysin toimintakuntoinen. Myllyn ympäristössä on myös vanha aitta ja 1900-luvun vaihteesta peräisin oleva kiviaita. Tällainen perinnemaisema on todellakin säilyttämisen arvoinen, ja se kuuluukin Saimaa Geoparkin luonto- ja kulttuurikohteisiin

Rahikkalan tuulimyllyllä
Kuva: Kimmo Kauppi

Rahikkalan tuulimylly
Rahikkalan tuulimylly

Tuulimyllyn lisäksi Rahikkalassa on Suomalansaarentien pohjoispuolella kiinnostava geologinen kohde Julmakivi. Se on monta metriä korkea ja kymmenisen metriä leveä rapasiirtolohkare, jonka tarkka sijainti näkyy maastokartoissa. Kivi näkyy kapean metsätien varrelle puiden lomasta. Olisi kiinnostavaa kuulla mistä se on saanut nimensä, näin äkkiseltään arvelisin sen liittyvän jotenkin sotiin.

Julmakivi rapasiirtolohkare
Julmakivi

1.8.2021

Jäppilänniemen taidetie

 

Imatran Jäppilänniemessä on jo monena kesänä järjestetty kiva kyläläisten, kesäasukkaiden ja taiteilijoiden yhteisprojekti nimeltään Jäppilänniemen taidetie. Kesäkuun alkupuolelta elokuun loppuun kymmenen kilometrin pituisella osuudella Jäppilänniementietä on erilaisia luontoon sopivia taideteoksia. Kävimme tänä kesänä ensimmäistä kertaa katsomassa millaisia teoksia tien varrelta löytyy.

Jäppilänniementie, Imatra
Jäppilänniementie, Imatra

Palokärki taideteos
Seppo Honka: Palokärki

Taidetien varrella on kaikkiaan yli 30 teosta, runolaituri ja latogalleria. Tien alussa olevassa postilaatikossa on esitteitä, joissa luetellaan kaikki tien varrella olevat teokset. Koska kohteita on niin monta, emme pysähtyneet kaikkien kohdalla, vaan ainoastaan niiden, jotka sattuivat sijaitsemaan sopivassa paikassa pysähtymisen kannalta.

Karhunpennut taideteos
Kristiina Pellinen: Karhunpennut

Puput taideteos
Päivi Sormunen: Pupujen palaveri

Olimme liikkeellä autolla, mikä ei ole paras mahdollinen tapa taidetien teosten katseluun, sillä aina kiinnostavan kohteen nähdessämme piti pysähtyä tien sivuun. Pyöräillen taidetiestä saisi eniten irti. Autollakin teoksia pääsi ihailemaan, kunhan vain malttoi pysähtyä vähän väliä. Jäppilänniementiellä on onneksi vain vähän liikennettä, joten pieni hidastelu ei haittaa.

Kuovi taideteos
Seppo Honka: Kuovi

Possut taideteos
Veera Manninen: Navetan uudet asukkaat


 

Suurin osa teoksista on eläinaiheisia, mutta myös ihmisaiheisia kohteita löytyy. Hienoimmalla paikalla sijaitsee teos nimeltä Maiseman lumoissa, sillä mäeltä näkyy Immalanjärvi. Itse pidin eniten eläinaiheistista teoksista, kuten kuovista ja karhunpennuista. Myös latogalleriassa esillä olevat Immalanjärvellä otetut luontokuvat ovat upeita! 

Maiseman lumoissa taideteos
Päivi Sormunen: Maiseman lumoissa


Kukkia taideteos
Salopeltolan-Jäppilänniemen martat: Kukkia, kukkia



Joutsenet taideteos
Seppo Honka: Lentävät joutsenet

Jouni Suikkanen: Immalan pinnalta.
Jouni Suikkanen: Immalan pinnalta

Heille, ketkä ovat kiinnostuneet tämäntyyppisestä taiteesta luonnossa, voin suositella Raitalan taidepolkua Savitaipaleella. Se on kävellen kuljettava, noin puolen kilometrin mittainen metsäpolku, jonka varrella on myös mitä erilaisempia luontoon sulautuvia teoksia. 


22.7.2021

Mökkipihan pääskyjen elämää

 

Kesämökkimme on vanha maalaistalo, jonka pihapiirissä on pesinyt pääskyjä niin kauan kuin muistan. Vielä parikymmentä vuotta sitten ulkorakennuksissa oli lukuisia pääskynpesiä, mutta vuosien mittaan pääskyjen määrä on vähentynyt niin, että nykyään pesiä on vain pari. Viime kesänä yksi haarapääskypariskunta teki pesänsä pihamökin räystään alle. Niitä ei haitannut, vaikka mökissä majoittuu mökkivieraita ja välillä itsekin nukumme siellä. Meitäkään pihamökin lintuasukkaat eivät häirinneet - päinvastoin niiden puuhia oli mukava seurata!

Haarapääskyt istuvat tuuliviirin päällä

Haarapääsky tuuliviirin päällä
 

Kun tänä vuonna saavuimme mökille ensimmäistä kertaa talven jälkeen, pääskyt olivat taas pesänrakennuspuuhissa. Ne parantelivat viimevuotista pesäänsä kantamalla sinne nokassaan savea ja heinänkorsia. Koska pesä on mökin ovenpuoleisella seinustalla, isäni naulasi viime syksynä mökin päätyseinän yläosaan laudanpätkän, jotta pääskyt olisivat tehneet tänä vuonna pesänsä siihen. Rauhallisempi pesäpaikka ei pääskyparille kelvannut, vaan ne halusivat pesiä vanhassa pesässään. Uskon, että kyseessä on sama viimekesäinen pääskypari, sillä rengastustutkimuksissa on todettu pääskyjen palaavan vuodesta toiseen samoille pesäpaikoille.

Haarapääsky pesässä

Haarapääskyt istumassa kaiteella

On ollut mahtavaa taas seurata pääskyjen elämää näin läheltä. Päivisin ne istuvat päärakennuksen katolla olevan tuuliviirin päällä ja iltaisin pihamökin kaiteella. Välillä ne lentävät nopeita syöksyjä pihan yläpuolella pyydystäen hyönteisiä ravinnoksi. Kaikkein hellyttävintä pääskyissä on niiden iloisen rupatteleva lauluääni! Jos talvella laitan silmät kiinni ja kuuntelen netistä haarapääskyn ääntä, tulee tunne kuin olisin mökillä riippumatossa - niin erottamaton osa mökkikesää pääskyjen juttelu on.

Haarapääsky istumassa kaiteella

Pääskynpoikaset pesässään

Viime kesänä pesässä kuoriutui neljä poikasta, jotka lentelivät ensin pihapiirissä, kunnes eräänä päivänä olivat lähteneet valmistautumaan syksyn muuttomatkalle. Koska haarapääskyt ovat kotipaikkauskollisia lintuja, todennäköisesti nämä viime kesän poikasetkin ovat palanneet lähelle synnyinpaikkaansa eli mökkiseutuamme. Tuntuu uskomattomalta, että pääskyt lentävät talveksi Etelä-Afrikkaan ja palaavat keväällä tuhansien kilometrien päästä mökkipihallemme. Jos pääskyt ymmärtäisivät ihmisten kieltä, kertoisin niille niiden olevan odotettu ja aina tervetullut vieras mökillemme!


14.7.2021

Hakamäen näkötorni Savitaipaleella

 

Hakamäen museoalueella Savitaipaleella on 14 metrin korkuinen näkötorni, josta voi ihailla kaunista Kuolimojärveä. Näkötorni ja kotiseutumuseo sijaitsevat aivan kirkonkylän kupeessa osoitteessa Paimensaarentie 10. Parkkipaikalta johtaa portaat metsäiselle mäelle ja vanhaan pihapiiriin aittoineen, riihineen ja torppineen. Alueelta löytyy myös vanha tuulimylly. 

Hakamäen näkötorni Savitaipaleella
Hakamäen näkötornin näköalaa
Kävimme kiipeämässä torniin helteisenä kesäkuun päivänä. Tornin jyrkkiä, lähes tikapuumaisia portaita kavutessa tuli hiki, mutta ylhäällä kävi onneksi vilvoittava tuuli. Ylhäältä avautuvat maisemat korvasivat kiipeämisen vaivan, sillä ylätasanteelta avautuu upea näkymä Kuolimojärvelle ja Savitaipaleen metsiin. Puiden lomasta pilkottaa myös Olkkolan kartano.

Nainen katsoo maisemaa Hakamäen näkötornista

Hakamäen näkötornin maisemaa

Hakamäen näkötornin maisemaa

Kotiseutumuseoon kuuluu useita rakennuksia, joista ihastuin erityisesti vanhaan tuulimyllyyn. Myllyä on käytetty viljan jauhamiseen, ja sen erikoisuutena on, että sitä on pystytty kääntämään tuulen suunnan mukaan. Tuulimyllyn luontopolun varrella Lemillä on vähän samannäköinen mylly.

Hakamäen kotiseutumuseon tuulimylly