Metsäpuron taikaa

Joissakin luonnonpaikoissa tulee tunne, että niissä on erityistä taikaa - jotakin selittämätöntä vetovoimaa. Hyvin usein tuo tunne tulee varsinkin veteen liittyvissä paikoissa, kuten lähteiden, purojen tai koskien äärellä. Jo muinaiset suomalaiset pitivät tiettyjä luonnonpaikkoja pyhinä, enkä yhtään ihmettele miksi. Jos vielä nykyisen tieteellisen maailmankatsomuksenkin aikana näissä kohteissa herää mystisyyden tunne, niin miten voimakas tunne se onkaan ollut muinaisina aikoina! Pyhä-alkuisia paikannimiä on Suomessa valtavasti, joten siitä voi jo päätellä miten paljon pyhinä pidettyjä paikkoja on ollut.

Mökkimme lähimetsissä on kaksi puroa, joista toinen kuivuu kesäksi, mutta toinen virtaa vuolaana myös kesällä. Tämän postauksen kuvat on otettu vuolaammalla purolla, sillä halusin kuvata myös puron vedenalaista maailmaa. Purossa virtaa kirkas ja kylmä happirikas vesi, joka olisi varmasti juomakelpoistakin, sillä uomaa ympäröivä metsä on luonnonsuojelualuetta. Purossa ja sen ympäristössä on runsasta ja monimuotoista virtaavan veden lajistoa. Lisäksi mökkimetsien puroilla on erikoinen ominaisuus - niiden äärellä ajankulku unohtuu! Aina kun käyn purolla, aika kuluu huomaamatta, ja yhtäkkiä on kulunut tunti jos toinenkin.

Kesäretkeilyä koiran kanssa

Sisältää mainoslinkkejä. Ne on merkitty tähdellä*.

Koiramme kulkee usein mukanamme retkillä, ja pienestä koostaan huolimatta hän jaksaa kävellä suhteellisen pitkiäkin matkoja, kunhan saa tassutella omassa tahdissaan haistellen ja tutkien matkan varrella vastaantulevia kiinnostavia paikkoja. Metsäpolut ja luontokohteet ovat koirallemme mieluisia, jos niissä kulkee selkeät polut, mutta poluttomissa metsissä kulku on hankalaa. Koiran turvallisuuden vuoksi hän pääseekin aina vaikeakulkuisissa maastoissa kuljetusreppuun*, josta hän tyytyväisenä tarkkailee ympäristöä.

Chihuahuamme tottui reppuun heti ensimmäisellä kerralla ja menee sinne aina mielellään, sillä se merkitsee sitä, että pääsee mukaan ja vieläpä kannettuna! Ostin repun jo edelliselle koirallemme, mistä kerroin postauksessa Koirankantoreppu. Reppu on kestänyt hyvin koiralta toiselle, joten voin omasta kokemuksestani suositella ainakin tätä nimenomaista tuotetta Peten koiratarvikkeesta*. 

Patikointilenkkien lisäksi koiramme kulkee mukanamme myös veneretkillä. Veneillessä ehdoton hankinta koirakaverille on pelastusliivit*. Niihinkin ainakin meidän Ines tottui helposti, kun sai aluksi nameja samalla kuin liivejä puettiin ylle. Pelastusliiveissä on selässä kätevä kahva ja lisäksi lenkki hihnaa varten. Otamme veneeseen mukaan myös koiran oman kuljetuskassin*, jotta Ines voi mennä kassiin nukkumaan, jos väsyy päivystämään veneen keulassa. Myös pelastusliivit ja kuljetuskassi ovat olleet jo edellisen koiramme käytössä, joten nekin olen käytössä todennut kestäviksi.

Tilaa uutiskirje ja saat 5€ alennuksen!*

Maitohorsma - Pohjolan oma parsa

Rentun ruusuksikin kutsuttua maitohorsmaa ovat jo pohjoisen pallonpuoliskon alkuperäiskansat käyttäneet ravintonaan, ja edelleen sitä voi hyödyntää alkukesän kasvislisukkeena. Horsma kelpaa syötäväksi periaatteessa kaikilta osin, mutta parhaimpia ovat sen nuoret versot alkukesästä. Kasvaessaan varret muuttuvat puumaisiksi ja kitkeriksi, mutta silloinkin voi käyttää nuoria lehtiä ja kukintoja.

Versot  kerätään puhtaalta paikalta ja huuhdotaan, jonka jälkeen niitä voi käyttää parsan tavoin. Versot voi esimerkiksi höyryttää, keittää tai paistaa voissa. Nuoren horsman maku on mieto ja muistuttaa lähinnä parsaa, mistä tulee nimitys "Pohjolan parsa". Horsman lehdet taas käyvät hyvin salaattiin ja punaisista kukista voi tehdä pinkkiä mehua!