Telttailua Lepänkannon hiekkarannalla

 

Kesäkuussa yllättänyt hellejakso houkutti telttailemaan veden äärelle. Valitsimme telttailupaikaksi entuudestaan tutun Lepänkannon virkistysalueen Savitaipaleella. Lepänkannon pitkä hiekkaranta, kirkasvetinen Kuolimojärvi ja kaunis harjumaasto tekevät paikasta täydellisen kesäretkeilykohteen! Olin aiemmin ihaillut pitkää hiekkarantaa ja pulahtanut siellä uimaan aina Jääkauden jäljet - kivikauden ihminen -retkeilyreitin kiertämisen jälkeen. Nyt sää oli niin kuuma, että patikoinnin sijaan keskityimme ainoastaan telttailuun ja uintiin.

Pieni yksiö, mutta isolla uima-altaalla.

Kuva: Kimmo Kauppi

Lepänkannon ranta on pitkä, mutta ei niin pitkä kuin kaksi muuta Etelä-Karjalan huippurantaa Päihäniemi ja Huuhanranta, joten jos Lepänkannossa aikoo majoittua, kannattaa olla ajoissa liikkeellä tai mennä sinne arkipäivänä, jotta voi valita mieleisensä paikan. Kesäkuussa arkiviikolla rannalla oli vain pari asuntoautoa ja yksi teltta meidän lisäksemme, joten saimme valittua teltalle hyvän paikan puiden varjosta aivan veden ääreltä. 

Kuolimojärven kaunista maisemaa.

Näissä maisemissa kelpaa telttailla.

Lepänkannon ranta on todella loivasti syvenevä, joten sen vesi lämpenee helteellä nopeasti. Helteellä on kätevää, kun järvi on aivan vieressä ja voi käydä pulahtamassa veteen aina kun tulee liian kuuma. Teltta rannalla on kuin pieni yksiö jättimäisellä uima-altaalla varustettuna! Voin lämpimästi suositella Lepänkantoa kesäretkikohteeksi.

Kuolimojärvessä on kirkas vesi.

Kuva: Kimmo Kauppi

Ulkona eväät maistuvat aina erityisen hyvältä.

Souturetki saareen

Heinäkuinen hellepäivä houkutteli lähtemään vesille, joten pakkasimme mukaan runsaat eväät kylmälaukkuun sekä pyyhkeet ja uimavarusteet, ja lähdimme matkaan tyynelle Pien-Saimaalle. Tavallisesti soudamme johonkin lähisaarista, mutta nyt määränpäänä oli vähän kauempana sijaitseva pieni kallioinen saari, jossa sen karuudesta huolimatta kasvaa puita. Vajaan tunnin soutamisen jälkeen matala saari oli edessämme ja näytti aamuauringossa aivan paratiisisaarelta!

Olimme edellisen kerran käyneet saaressa talvella hiihtämällä, joten nyt maisema oli aivan kuin eri maailmasta. Rantautumisen jälkeen pääsimme tutkimaan saarta tarkemmin. Paikka oli kuin luotu kesäretkeilyyn: lämpimät aurinkoiset kalliot kutsuivat auringonottoon, mutta välillä pystyi myös vetäytymään puiden varjoon. Järvivesi oli yli 20-asteista, joten uimaan tarkeni hyvin. 

Saaressa päivä kului uiden, eväitä syöden ja ohimeneviä veneitä katsellen. Pieni koirammekin viihtyi tutkiessaan saaren joka kolkan ja lepäillessään sen jälkeen puiden varjossa. Paluumatkalle lähdettiin vasta kun eväät loppuivat ja olkapäät punoittivat auringon jäljiltä. Tällaisina päivinä Saimaa on parhaimmillaan ja vetää vertoja vaikka ulkomaiden aurinkorannoille!

Kesäretkeilyä koiran kanssa

Sisältää mainoslinkkejä. Ne on merkitty tähdellä*.

Koiramme kulkee usein mukanamme retkillä, ja pienestä koostaan huolimatta hän jaksaa kävellä suhteellisen pitkiäkin matkoja, kunhan saa tassutella omassa tahdissaan haistellen ja tutkien matkan varrella vastaantulevia kiinnostavia paikkoja. Metsäpolut ja luontokohteet ovat koirallemme mieluisia, jos niissä kulkee selkeät polut, mutta poluttomissa metsissä kulku on hankalaa. Koiran turvallisuuden vuoksi hän pääseekin aina vaikeakulkuisissa maastoissa kuljetusreppuun*, josta hän tyytyväisenä tarkkailee ympäristöä.

Chihuahuamme tottui reppuun heti ensimmäisellä kerralla ja menee sinne aina mielellään, sillä se merkitsee sitä, että pääsee mukaan ja vieläpä kannettuna! Ostin repun jo edelliselle koirallemme, mistä kerroin postauksessa Koirankantoreppu. Reppu on kestänyt hyvin koiralta toiselle, joten voin omasta kokemuksestani suositella ainakin tätä nimenomaista tuotetta Peten koiratarvikkeesta*. 

Patikointilenkkien lisäksi koiramme kulkee mukanamme myös veneretkillä. Veneillessä ehdoton hankinta koirakaverille on pelastusliivit*. Niihinkin ainakin meidän Ines tottui helposti, kun sai aluksi nameja samalla kuin liivejä puettiin ylle. Pelastusliiveissä on selässä kätevä kahva ja lisäksi lenkki hihnaa varten. Otamme veneeseen mukaan myös koiran oman kuljetuskassin*, jotta Ines voi mennä kassiin nukkumaan, jos väsyy päivystämään veneen keulassa. Myös pelastusliivit ja kuljetuskassi ovat olleet jo edellisen koiramme käytössä, joten nekin olen käytössä todennut kestäviksi.

Tilaa uutiskirje ja saat 5€ alennuksen!*

Kotivara ja retkeily

Kotivaralla tarkoitetaan varautumista poikkeustilanteeseen, jossa esimerkiksi vettä, ruokaa tai sähköä ei ole saatavilla normaalisti. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi vesi- tai sähkökatko tai jokin yhteiskunnan kriisitilanne. Viranomaisten suositus on, että kotivaran tulee riittää vähintään kolmeksi vuorokaudeksi. Entä miten retkeily sitten liittyy tähän? Jos hanasta ei tule vettä eikä pistorasioista sähköä ja kaupatkin pysyvät suljettuina, on retkeilytaidoista ja -tarvikkeista yllättävän paljon hyötyä.

Sähkökatkon sattuessa on tarvetta otsalampulle ja muille paristokäyttöisille retkeilyvaloille. Lisäksi tarvitaan kynttilöitä ja tulentekovälineitä sekä täysiä paristoja. Paristokäyttöisistä laitteista erityisesti radio on kriisitilanteessa tärkeä! Retkeilykäytössä olevat varavirtalähteet tulevat myös tarpeeseen, mutta on muistettava, että niistä on apua vain, mikäli ne on muistettu ladata täyteen.

Kotivara- ja retkeilytarvikkeita.

Retkeilijöiltä löytyy yleensä säilyke- ja kuivaruokaa, joiden avulla selviää ainakin vaaditut kolme päivää tilanteessa, jossa kaupat ovat kiinni tai niiden hyllyt ammottavat tyhjyyttään. Ruoan valmistamisessa taas voi hyödyntää retkikeitintä. Vaikka retkeilyä ei harrastaisikaan, kannattaa kuivaruokakaapissa säilyttää aina ylimääräistä, helposti valmistettavaa ruokaa poikkeustilanteiden varalta niin, että käyttää varastoa vanhimmasta päästä pois. Myös lemmikeille tulee olla ruokaa varattuna.

Yksi tärkeimmistä asioista poikkeustilanteissa on vedensaannin turvaaminen. Vesikatkojen aikana kaupungeissa järjestetään vedenjakelu keskitetysti, minkä vuoksi kaikilla on oltava omia kannellisia astioita tai vesikanistereita. Yksi varteenotettava vedenhakupaikka ja oma suosikkini on lähde - muulloinkin kuin vesikatkon aikana, sillä lähdevesi voittaa vesijohtoveden maussa ja raikkaudessa kirkkaasti. Eri kaupungeista löytyviä lähteitä voi hakea Löydä lähde -sivustolta.

Lähdevettä.

Ruuan, veden ja välttämättömyystarvikkeiden lisäksi poikkeustilanteessa voi olla - vuodenajasta riippuen - käyttöä lämpimälle makuupussille, kylmälaukulle ja jäisille kylmäkalleille sekä tilavalle repulle tai rinkalle siinä tapauksessa, että kotoa joutuu poistumaan. Sen varalta autossa olisi oltava aina vähintään puoli tankillista polttoainetta.

Edellisten lisäksi kotivaraan tulee sisältyä joditabletit. Omin päin niitä ei kuitenkaan pidä ryhtyä ottamaan, vaan ainoastaan viranomaisten määräyksestä. Tämän lisäksi on hyvä selvittää jo etukäteen missä on lähin väestönsuoja, jos tulee tilanne, jossa tarvitsee vetäytyä turvaan väestönsuojaan. Kerrostalojen asukkaille väestönsuoja löytyy omasta taloyhtiöstä, mutta muiden täytyy selvittää mahtuvatko he kaupunkien yleisiin väestönsuojiin. On nimittäin laskettu, että väestönsuojapaikka löytyy vain noin neljälle miljoonalle suomalaiselle.

Lisätietoa kotivarasta ja muusta poikkeustilanteisiin varautumisesta löytyy sivustolta 72 tuntia.

Nuku yö ulkona

Suomen Latu haastoi jo neljäntenä vuonna peräkkäin kaikki suomalaiset nukkumaan yön ulkona. Tänä vuonna Nuku yö ulkona -tapahtuma oli elokuun viimeisenä päivänä ja sää suosi ulkoilmasta nauttivia auringolla ja lämpimällä yölämpötilalla. Muutamilla paikkakunnilla järjestettiin yhteisyöpymisiä esimerkiksi telttakylissä ja riippumatoissa, mutta suurin osa osallistujista oli itsenäisesti yöpyviä retkeilijöitä ympäri Suomea.

Itse valitsin yöpymispaikakseni Päihäniemen hiekkarannan Taipalsaarella. Se on yli kilometrin mittainen, joten siellä on aina tilaa löytää rauhallinen ja suojaisa paikka Saimaa-näköalalla. Mukanani oli mökiltä mukaan otettu perusteltta, joka kelpaa hyvin kesäyöpymisiin. Löydettyäni sopivan paikan, laitoin leirin pystyyn ja pulahdin uimaan. Vesi oli arviolta vielä yli 18-asteista, mikä on vuodenaikaan nähden harvinaisen lämmintä. Muutenkin sää oli uskomattoman kesäinen!

Listaan tähän mukanani olleet perusvarusteet, joilla pärjäsin hyvin tällä yhden yön retkelläni kesäolosuhteissa:

• teltta
• makuupussi ja -alusta
• viltti
• tyyny
• pyyhe
• paristoilla toimiva lyhty
• otsalamppu
• lämpimät vaatteet ja villasukat
• puhelin ja varavirtalähde 
• juomavettä ja eväät 

Mukanani oli myös mainio vahtikoiramme, jonka huomaamatta kukaan ulkopuolinen ei olisi päässyt teltan lähelle. Läheltä seilaavista veneistäkin se ilmoitti haukahtaen napakasti.

Auringon laskettua ilma viileni sen verran, että oli aika kaivaa esiin villasukat. Elokuun viimeisen päivän auringonlasku oli värikäs ja vähän kauempana joku juhlisti venetsialaisviikonloppua muutamalla ilotulitusraketilla. Muuten oli ihan hiljaista. Hämärän laskeuduttua paristokäyttöinen led-myrskylyhty oli tarpeen. Teltan nurkassa tai kattokoukkuun ripustettuna sen valo riitti hyvin valaisemaan koko teltan.

Pimeän tultua aaltojen tasaiseen liplatukseen oli hyvä nukahtaa, ja makuupussin sisällä oli melkeinpä kuuma. Aamulla minut herätti lähipuussa raakkuva varis, joka ilmeisesti keskusteli kauempana vastailevan korpin kanssa. Koko retkeni aikana en nähnyt yhtään hyttystä, mikä on harvinaista Suomen kesässä! Yön aikana elokuu oli vaihtunut syyskuuksi, mutta aamu valkeni yhtä kesäisenä kuin edellinenkin päivä. Tällaiset hetket ja retket Suomen luonnossa ovat kullanarvoisia!

Lisää tietoa Nuku yö ulkona -haasteesta löytyy Suomen Ladun sivuilta.

Koirankantoreppu

Koiramme tykkää kulkea mukanamme retkillä, mutta pidemmillä lenkeillä tai hankalassa maastossa hän ei ikänsä ja pienen kokonsa vuoksi jaksa tai aina voikaan itse tassutella koko matkaa. Sylissä kantaminen on epäkäytännöllistä, koska retkillä on hyvä olla molemmat kädet vapaina. Tähän löytyi onneksi kätevä ratkaisu koirankantorepusta! Ostin chihuahuallemme repun 10-vuotislahjaksi.

Kuva: Kimmo Kauppi

Totutin koiran reppuun herkkupalojen avulla. Ensin laitoin repun pohjalle koiran oman viltin, jossa on hänen oma hajunsa. Sen perässä koira hyppäsi itse avoimeen reppuun ja näytti viihtyvän siellä hyvin. Koiran totuttua olemaan avoimessa repussa, aloin antamaan sille muutamia herkkupaloja repun katseluaukon kautta. Koira työnsi päänsä aukosta vapaaehtoisesti kun sai hyvää syötävää. Sen jälkeen vedin repun vetoketjun kiinni ensin vähäksi aikaa ja sen jälkeen pidemmäksi aikaa. Tällä tavoin koira tottui reppuun helposti!

Kuva: Kimmo Kauppi

Koiran totuttua reppuun kotioloissa, oli oikean patikoinnin aika. Kiersimme metsässä yhdeksän kilometrin lenkin, josta koira halusi kävellä vain alkumatkan. Kun leveä polku muuttui varvikoksi muurahaisineen, koira meni suosiolla reppuun ja katseli sieltä tyytyväisenä maisemia loppumatkan.

Kuva: Kimmo Kauppi

Kantoreppu on kyllä niin kätevä, että se tulee ehdottomasti olemaan aktiivikäytössä. Nyt koiramme voi kulkea mukana myös marjastus- ja sienestysreissuilla! Erityisesti koiran kannalta hankalissa maastoissa kuten kivikoissa tai korkeissa heinikoissa repusta on iso apu.

Etelä-Karjalan retkikohteita

Minulta on kyselty mistä löytyisi tietoa Etelä-Karjalan retkikohteista ja luontopoluista, joten kokosin listan hyvistä sivustoista. Näiltä sivuilta olen löytänyt monta kohdetta ja reittiä seikkailtavaksi:

 

Etelä-Karjalan retkeily

Retkipaikka/Etelä-Karjala

Go Saimaa/Retkeily

Retkellä Etelä-Karjalassa

Saimaan latu

Veneilysaimaa

Lisäksi vinkkejä löytyy paikkakuntien ja kyläyhdistysten omilta sivuilta. 

Virallisten sivustojen lisäksi kannattaa tietysti seurata retkeilijöiden blogeja! Eräopas Timo Anttalainen on koonnut ulkoilu- ja retkeilyblogeista kattavan listauksen, josta voi etsiä blogeja seurattavaksi:

Ulkoilublogit

Retkeilijän kannalta suurin puute Etelä-Karjalassa on, ettei täällä ole kansallispuistoa. On ehdotettu, että maakuntaamme perustettaisiin Suur-Saimaan kansallispuisto, mutta asia ei ole edennyt alkua pidemmälle. Lisäksi äskettäin uutisoitiin hakkuiden pyörivän Etelä-Karjalassa kestävyysrajoilla, mikä ei kuulosta hyvältä kansallispuistohaaveen kannalta...

Haukkavuoren maisemaa.

Kairessuo-Mieliäissuo -luontopolku

Toukokuun aurinkoinen lauantai innosti lähtemään ennen käymättömälle luontopolulle. Kiersimme viiden hengen porukalla Kairessuo-Mieliäissuo -luontopolun Orimattilassa. Mukanamme tassutteli myös pieni koira. Polun lähtöpaikka löytyi helposti osoitteella Koskustentie 525, Orimattila. 

Pitkospuut Kairessuolla.

Lähtöpisteessä oli hyvin parkkitilaa ja reitin opaskartta. Lähdimme kiertämään keltaisin tassumerkein merkittyä reittiä vastapäivään. Polku kulki ensin metsässä, jossa sai ihailla valkovuokkojen kukintaa. Sen jälkeen polku seuraili suon reunaa. Pian eteen tulivat ensimmäiset pitkospuut. Kaikkiaan reitillä pääsi neljässä kohtaa pitkospuille. Yhdessä kohtaa pitkospuut olivat veden vallassa, joten kenkien kastumiseen on syytä varautua.

Reitin puolivälin paikkeilla Kairessuon jälkeen polku nousi kalliolle. Sen jälkeen reitti laskeutui alas Mieliäissuolle. Mieliäissuon pitkospuut ja lintutorni olivat mielestäni reitin paras osuus. Lintutorni on korkea ja vankkaa tekoa, ja sinne vievät jyrkät portaat. Tornista avautuu hieno näköala yli suon! Tornin juurella on pitkä pöytä, jonka ääressä on hyvä pitää taukoa ja syödä eväitä. Lintuja emme nähneet kun ei ollut kiikareita mukana, mutta kuulimme käen kukuntaa, korpin raakuntaa ja palokärjen vihellystä.

Mieliäissuon lintutorni.

Mieliäissuo.

Lintutornilta matka jatkui Kairessuon toiselle laidalle ja siitä metsän läpi takaisin lähtöpisteeseen. Matkan varrella näkyi paljon katkenneita ja kaatuneita puita. Liekö myrsky riehunut alueella... Osa puista oli kuin sodan jäljiltä.

Koko reitin pituudeksi tuli kolme ja puoli kilometriä. Se oli lähes hellelämpötilassa riittävä sunnuntailenkki ainakin pikkukoirallemme, joka väsähti loppumatkasta. Voin suositella polkua lyhyttä rengasreittiä etsiville sekä lintubongareille. Pitkospuiden vetistä kohtaa lukuun ottamatta polku oli helppokulkuinen.

Pitkospuut Kairessuolla.

Retkeilyn flow

Kotivinkki -lehdessä julkaistaan joka numerossa lukijan kolumni. Lähetin flow-aiheisen tekstini lehdelle lokakuussa ja se julkaistiin marraskuun numerossa. Tässä juttu myös teille luettavaksi, sillä retkeillessä jos missä voi aistia flow'n.

Flow voi vaikuttaa pinnalliselta muotisanalta, mutta se pitää sisällään merkittävän asian. Se on tila, jossa ihmisen ajantaju katoaa ja mieli on läsnä hetkessä. Keskittyminen on täydellistä, ja se, mitä tekee, palkitsee tekijänsä juuri sillä hetkellä. Mieli ei arvostele tai laskelmoi tekemisen hyötyä. Flow-tilassa kaikki ikään kuin loksahtaa paikoilleen. Tekeminen on helppoa, mutta ei pitkästyttävää.

Minun flow'ni syntyy esimerkiksi valokuvatessa ja retkeillessä. Kun löydän kiinnostavan kuvauskohteen, aika katoaa sillä sekunnilla. Sormeni ovat melkein jäätyneet revontulia kuvatessa, ja kenkäni ovat kastuneet rannoilla ja soilla. Aika on lentänyt silkkisillä siivillä eikä sen koe kuluneen hukkaan kuten vaikkapa pakollisilla ostosreissuilla marketissa. Energia on lisääntynyt, vaikka sitä on kuluttanut.

Suomalaisille perinteisintä flow'ta on marjastus tai sienestys. Ämpärin tai korin täyttyessä mieli tyhjenee kaikesta turhasta. Marja- ja sienimetsällä onkin eksymisvaara katseen haravoidessa maata ja käsien kerätessä saalista. Kun viimein nostaa katseensa, maisema näyttää vieraalta ja on kulkenut kauas lähtöpisteestä. Flow on silloin ollut liiankin täydellistä!

Mietelauseita retkeilystä

Mietelauseita löytyy aiheesta kuin aiheesta. Kokosin nyt retkeilyyn, vaeltamiseen ja luontoon liittyviä sitaatteja teille blogini lukijat. Toivottavasti löydätte näistä sinisiä ajatuksia...

Kun olet päässyt niin pitkälle, ettet jaksa enää askeltakaan, olet kulkenut vasta puolet matkasta, johon pystyt. -Grönlantilainen sanonta

Kaikkialle on kävelymatka, jos on aikaa. -Steven Wright

Menen metsään, en minkään syyn takia. Palatessani repullinen syitä. -Sinikka Lappeteläinen
 
Ihmisen rikkaus on suoraan verrannollinen niiden asioiden määrään, joita ilman hän kykenee olemaan. -Henry David Thoreau

Seikkailu alkaa vasta metsässä. Kaikkein ensimmäinen askel on uskosta kiinni. -Mickey Hart

Tuhannenkin kilometrin matka alkaa yhdestä askeleesta. -Laotse

Varman päälle kulkeva vene ei koskaan pääse etäälle rannalta. -Dale Carnegie

Metsä on kirjasto. Lainaan sen huokaukset, linnunlaulun, tuoksujen ja värien paletin, mikään ei vähene. -Arto Seppälä

Elämä on kuin kirja. Se, joka ei matkusta, lukee vain yhden sivun. -Pyhä Augustinus

Jotkut tuntevat sateen, toiset vain kastuvat. -Bob Marley

Tikka koputtaa puuta: kolme lyhyttä, kolme pitkää, kolme lyhyttä... -Sami Feiring

Huonoja löytöretkeilijöitä ovat ne, jotka päättelevät että maata ei ole, koska he näkevät vain merta. -Francis Bacon

Onni ei ole tasainen tie vaan erikoinen kyky edetä miellyttävällä tavalla erämaassa. -Axel Fredenholm

Muista ikivanha totuus: vain tyynessä vedessä voi taivas kuvastua. -Erkki Melartin

Mikä konsti, mikä kunnia on siinä, käydä esiin valmiiks tallatulla tiellä? -Aleksis Kivi

Kuljen, kunnes astun ääriviivani yli. -Torsti Lehtinen

Tulevat sanomaan, että olet väärällä tiellä, jos kuljet omaasi. -Antonia Porchia

Järkevä ihminen sopeuttaa itsensä maailmaan; järjetön yksilö sopeuttaa maailman itseensä. -Bernand Shaw

Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki. -Aaro Hellaakoski

Se, joka eksyy, löytää uudet tiet. -Nils Kjaer

Lue myös muumien mietteitä retkeilystä.

Muumit ja retkeily

Sisältää mainoslinkkejä. Ne on merkitty tähdellä*.

Iki-ihanilta muumeilta* löytyy osuvia sitaatteja moneen aiheeseen. Kokosin parhaimpia retkeilyyn ja vaeltamiseen liittyviä ajatuksia teidän iloksenne hyvät lukijat. Kaikki lainaukset ovat siis Tove Janssonin kynästä.

Tänään satun olemaan täällä - huomenna jossakin toisessa paikassa. Minä kuljen kulkemistani, ja kun löydän hauskan paikan, pystytän telttani ja soitan huuliharppua. -Nuuskamuikkunen

Minä tulen milloin minulle sopii. Ehkä en tule ollenkaan, ehkä menen aivan toiselle suunnalle. -Nuuskamuikkunen

  

Minä omistan kaiken mitä näen ja mistä pidän. Minä omistan koko maailman. -Nuuskamuikkunen

Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen. -Nuuskamuikkunen

Meidän on kuljettava auringon mukaan. -Nuuskamuikkunen

Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan. -Muumipappa

Olisihan sitä voinut lähteä jo aamiaisen jälkeen, mutta käsitäthän, että tämä on sellainen tapaus, että meidän on odotettava auringonlaskua. Suuri lähtö on yhtä tärkeä kuin ensimmäiset luvut kirjassa. -Muumipappa

Uusi elämä on aloitettava juuri näin: Myrskylyhty palaa maston huipussa, rantaviiva katoaa takana pimeyteen, koko maailma nukkuu. -Muumipappa

Takaisin luontoon. Elämme vain kerran. Hiiteen velvollisuudet! -Muumipappa 

Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu. 
-Muumipappa

Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat. -Muumimamma

Nyt minusta tuntuu, minusta tuntuu, että on aika tehdä kunnollinen hauska huviretki jonnekin. Eväskori mukana. -Muumimamma

Minä aion nukkua ulkona. Siis ilman vuodetta. Vuoteet ovat hassuja. -Pikku Myy

Ajattelen juuri parhaillaan revontulia. Ei voi tietää ovatko ne olemassa vai näkyvätkö ne vain. Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi. -Tuutikki

Toiset purjehtivat hitaasti ja toiset nopeasti ja jotkut keikahtavat kumoon. -Hemuli
 

Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa. -Mymmeli

Maailmassa ei ole mitään mukavampaa kuin viihtyminen eikä mikään ole helpompaa. -Mymmeli

Minusta on aivan yhdentekevää minne me tulemme. Kaikki paikat ovat hyviä. -Juksu

On niitä, jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi. -Vilijonkka

Lisää Tove Janssonin valikoituja sitaatteja luonnosta, merestä ja ihmisluonnosta löytyy kirjasta Katse horisontin yli*.

Orrainpolku

Jos haluaa patikoida päiväretken erämaisissa maisemissa, niin Orrainpolku on sopiva reitti. Se on noin kymmenen kilometrin mittainen ja sen varrella on kaksi laavua. Polun lähtöpiste ja parkkipaikka ovat Partakoskentien vasemmalla puolella, noin viisi kilometriä Partakoskelta eteenpäin Savitaipaleen suunnasta tultaessa.

Luotolahdenvuorelta on upeat maisemat.

Olen patikoinut koko reitin keväällä ja syksyllä. Molempina vuodenaikoina reitti teki vaikutuksen. Keväällä kallioilta valuivat hienot jääpuikot ja Kuolimojärven jää lauloi ja syksyllä taas ruska teki tuloaan. Molemmilla kerroilla muita ihmisiä näkyi vain kourallinen.

Peikkometsää.

Reitin paras kohta on korkea Luotolahdenvuori, josta on näköalat Kuolimojärvelle ja Luotolahdenkapian salmelle. Pysähdyimme molemmilla kerroilla sekä toisella laavulla että Luotolahdenvuoren laella, joten aikaa reitillä kului useampi tunti. Keväällä kulku oli hitaampaa, sillä joissakin kohdin oli edettävä varovasti liukkauden vuoksi.

Luotolahdenkapian laavulta on järvinäkymä.

Pidän Orrainpolusta sen vaihtelevuuden ansiosta; reitti kulkee poluilla, pitkospuilla, kallioilla ja metsäteillä. Kuolimojärven karu kauneus viehättää myös. Keväällä metsäteiden lumella näkyi runsaasti hirvien jälkiä. Syksyllä näimme erikoisen näyn Partakoskentien varrella: hirvenmetsästäjiltä oli ilmeisesti tipahtanut kyydistä hirven sydän. Se lojui keskellä tietä.

Pitkospuut myötäilevät Kuolimojärven rantaa.

Orrainpolku on hyvin merkitty ja polkujen risteyksissä on opasviitat. Reitiltä voi tehdä poikkeamia jos haluaa kulkea esimerkiksi enemmän metsäteitä pitkin tai kiertää vain osan lenkistä. Suosittelen reittiä normaalikuntoisille, jotka eivät pelästy jyrkähköä nousua Luotolahdenvuorelle.

Jääpuikot kimaltelevat kevätauringossa.