SounDomen jääiglut Imatralla

 

Imatralla on tänä talvena hauska talvinen nähtävyys - SounDomen jääiglut! Jäiset lumimajat on rakennettu Vuoksen kalastuspuistoon Varpasaareen. Pääsymaksu on viisi euroa ja lippuja voi ostaa kalastuspuiston kahvilasta. Kävimme talviloman alkajaisiksi tutustumassa igluihin ja niissä oleviin jääveistoksiin. Igluihin päästettiin koronatilanteen vuoksi sisään vain muutama henkilö kerrallaan.

Iglut ovat sisältä tilavampia kuin mitä ulkopuolelta katsottuna näyttää. Ensimmäisessä iglussa aiheena on tietenkin Vuoksi. Jäästä on veistetty muun muassa sukeltaja, rapu ja kaloja. Seinälle heijastettuna voi katsella videota Vuoksen vedenalaisesta maailmasta. Ihastuin erityisesti rapuveistokseen!

Toisessa iglussa on jääsoittimia, joita pääsee myös kokeilemaan. Jäinen xylofoni soi komeasti ja selloakin pystyi soittamaan aivan kuin oikeaa - kunhan vielä olisi tiennyt miten selloa kuuluu soittaa. Joinakin vuosina jäägalleriassa on pidetty myös konsertteja, mutta tänä poikkeusvuonna täytyi tyytyä vain omaan musisointiin.

 

Lisää tietoa jääigluista löytyy SounDomen sivuilta.

 

Valkeisaaren kalliomaalaus ja kivikasvot

 

Valkeisaaren Lampuvuori.

Pien-Saimaalla sijaitseva Valkeisaari on kiehtonut minua siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran luin siitä. Saaren korkeassa kalliossa on nimittäin sekä kalliomaalauksia että antropomorfisia piirteitä eli ihmiskasvojen muotoja. Kallio on nimeltään Lampuvuori, ja sen edustalla olevaa tasaista kiveä on arkeologisten tutkimusten perusteella käytetty uhripaikkana. Tasainen uhrikivi on kahden ihmiskasvoisen kallion edustalla, joten pidän hyvin mahdollisena, että kivikauden ihmiset ovat uhranneet näille tuimailmeisille kallion hengille. Harmaassa kalliossa oleva kasvojen karikatyyri näyttää lisäksi puivan vasenta nyrkkiään!

Valkeisaaren kivikasvo.

Valkeisaaren toinen kivikasvo.

Kalliomaalaukset sijatsevat kahdessa kohdassa kaukana toisistaan. Ensimmäinen maalaus on kallion edestä katsottuna vasemmalla, ylemmällä kallioterassilla. Alhaalta päin katsoessa  maalauksen vieressä olevan kallion muodoista erottuu linnun päätä muistuttava hahmo, jossa on silmäkuopat ja nokka. Maalaus on lintumaisen kallion oikealla puolella. Käydessämme paikalla löysin tämän lintumaisen kallion, mutta ensimmäisen maalauksen paikka jäi silti epäselväksi.

Lintumainen kallio kalliomaalauksen vieressä.

Toinen maalaus on alhaalla kalliokasvojen valvovan katseen alla. Se erottuu punertavasta tasaisesta kalliopinnasta selkeinä punaisina läikkinä, joista hahmottuu ainakin kaksi kämmentä muistuttavaa jälkeä. Maalauksen alla on vaakatasossa oleva kivi, jonka edestä on arkeologisissa kaivauksissa löydetty nokista maata, saviastian jäännöksiä ja piitä, jotka viittaavat kivipöydän käyttämiseen uhripaikkana. 

Valkeisaaren kalliomaalaus.

Valkeisaaren kivipöytä.

Menimme Valkeisaareen Mielakanrannasta käsin hiihtämällä. Matkaa Mielakanrannan laiturilta kertyi vajaa pari kilometriä, joten kalliomaalausten bongausreissusta tuli samalla pieni talvinen retki. Kivipöydän, kalliomaalausten ja kivikasvojen lisäksi Lampuvuoren rantakalliosta löytyi valuvan veden muodostama upea jääputous! Talvisia Pien-Saimaan maisemia parhaimmillaan!

Suokkaansaaren laavu

Tammikuu toi tullessaan lumen ja pakkaset ja herätti innostuksen tehdä pieni talvinen retki laavulle. Suurin osa Lappeenrannan laavuista on jo tullut tutuksi, joten mietin löytyisikö vielä käymättömiä paikkoja. Laavu saisi lisäksi olla sellainen, että sinne ei pääse perille autolla. Tehtyäni netissä salapoliisityötä löytyi muutama tuntemattomampi kohde, joista yksi oli Suokkaansaaren laavu Suurisuolla. Sinne siis!

Noin kilometrin päähän laavusta pääsee kääntymällä Vanhalta Viipurintieltä Rapattilantielle ja Rapattilantieltä pienelle tielle kohti Jäniskorvenmäkeä. Jätimme auton pikkutien laitaan Jäniskorvenmäen kohdalle ja jatkoimme siitä kävellen. Maastokartan mukaan metsätieltä erkanee polku kohti Suokkaansaarta ja laavua, joten lähdimme tallaamaan sitä pitkin lumiseen metsään. Polkua oli selvästi kuljettu edellisenä päivänä, mikä helpotti reitillä pysymistä. 

 

 

Kuljettuamme kilometrin verran metsässä ja sitten puuta kasvavalla suolla olimme perillä. Meillä oli omat polttopuut mukana, mikä oli hyvä juttu, sillä laavun puuvaja oli lähes tyhjä. Teimme tulet ja kaivoimme esiin eväsleivät ja makkarat sekä kahvitarpeet. Eväiden lämpenemistä odotellessa ehdin tutustua laavun ympäristöön, joka vaikutti mukavan "erämaiselta", vaikka ei korvessa olekaan. Kaiken kaikkiaan juuri sopiva paikka pienelle päiväretkelle eväiden kera!