Sydäntalven tunnelmia

Tammikuun lopussa luonnossa eletään sydäntalven aikaa. Luonto on levossa, vaikka pinnan alla tapahtuu; vesi virtaa jokien jääkannen alla ja lumessa näkyy metsäneläinten jälkiä. Tämä tammikuu on ollut harvinaisen kylmä, mutta eilen sää lauhtui ja ennusteiden mukaan pysyy lauhana ainakin kuunvaihteeseen.

Kovimmilla pakkasilla en tarennut valokuvaamaan, mutta heti sään lauhduttua oli kaivettava kamera esiin ja käytävä ikuistamassa lumista luontoa. Hitaasti virtaavat pienet joet ovat jään ja lumen peittämiä, mutta koskien kohdalla joet ovat pysyneet sulana paukkupakkasillakin. Alla olevassa kuvassa virtaa Sarvijoki Melkkolan kylässä. Lumikuorrutteiset puut ja sula joki ovat kuin sadusta.

Tammikuinen Sarvijoki.

On hyvä, että Etelä-Suomeenkin saatiin vihdoin lumipeite. Lumi on monen kasvin ja eläimen suoja ja saimaannorpan kuuteille suorastaan välttämätön. Puissa oleva lumi eristää ääntä, joten luminen metsä on hiljainen ja tunnelma pehmeä ja harras.

Huurre ja lumikiteet muodostavat kauniita kuvioita rantakiviin. Sanotaan, että kahta samanlaista lumihiutaletta ei voi syntyä. Se on helppo uskoa kun tutkii lähemmin vaikka tässä kuvassa olevia lumisulkia ja -tähtiä.

Tammikuisen illan sininen hetki on varmasti pysähtyneintä aikaa, jota luonnosta voi löytää. Järvi on peittynyt paksuun jäähän ja rantakaislikko nuokkuu lumen alla. Kuun valossa ihminenkin näkee kulkea talviyössä ja kuunnella hiljaisuutta.

Tammikuun kuutamo.