Retkiluistelua Pien-Saimaalla

Retkiluisteluun sopivat olosuhteet eivät ole kokotalvista herkkua, joten silloin kun jäätilanne on sopiva, on siitä otettava kaikki irti. Saimaalla retkiluistelemaan pääsee yleensä alkutalvesta heti järven jäädyttyä, kun jäällä ei vielä ole liikaa lunta. Ohut lumikerros ei luistelua estä, mutta paksumpi peite kyllä.

Läntinen Pien-Saimaa on minulle tutuinta luistelu- ja hiihtoseutua. Sen selillä riittää tilaa liikkujille, mutta sitä myös täplittävät vaihtelua maisemaan tuovat saaret. Jokainen saari on omanlaisensa seikkailu! Seikkailumielestä huolimatta retkiluistelussa on tärkeää muistaa turvallisuus, eli alkutalven jäille on aina lähdettävä kaverin kanssa eikä yksin.

Parhaimmillaan Saimaa on kuin suuri, laidaton luistelukenttä. Aavaa jääkenttää riittää silmänkantamattomiin. Saariin tai luodoille voi pysähtyä nauttimaan eväitä ja lämmintä juotavaa. Hyvä talviretkieväs on esimerkiksi kuuma keitto retkitermoksessa.

Jäällä liikkumisen hyviä puoli on myös se, että talvella auringon paistaessa matalalta, siitä saa enemmän irti avaralla jäällä kuin metsän siimeksessä. Jäällä aurinkolasit ovat poutapäivinä tarpeen läpi talven!

Kunnon lumikerroksen peittäessä jään, on aika vaihtaa luistinten tilalle sukset. Ja jos hiihto alkaa kyllästyttää, voi käydä luistelemassa aurattujen jääteiden laitaa, jolloin retkiluistelu vaihtuu matkaluisteluksi. Lappeenrannassa esimerkiksi Murheistenrannan ja Lamposaaren välillä on jäätie.

Lue myös: Matkaluistelua Savitaipaleella