Ketunlenkki Repovedellä

Repoveden kansallispuistossa kulkee monipuolinen viiden kilometrin pituinen Ketunlenkki. Kävimme ystäväni kanssa kiertämässä lenkin aurinkoisena perjantaina ennen vappua. Sovimme treffit Kouvolaan ja ajoimme sieltä alle tunnin matkan Repovedelle Lapinsalmen parkkipaikalle, jonka osoite on Riippusillantie 55, Kouvola.

Lapinsalmen riippusilta.

Lapinsalmen riippusillalla.

Kiersimme lenkin myötäpäivään, sillä Lapinsalmen riippusilta oli houkutteleva aloitus retkelle. Silta on Repoveden kohteista tunnetuin - eikä suotta. Kymmenen metrin korkeudessa kulkevalta sillalta on upeat näköalat ympäröivään vesistöön. Kuten useisiin kuuluisiin siltoihin, myös Lapinsalmen siltaan on kiinnitetty paljon rakkauslukkoja.

Näkymä Lapinsalmen riippusillalta.

Rakkauslukkoja Lapinsalmen riippusillalla.

Koska olimme molemmat tulleet yli tunnin matkan päästä, nälkä yllätti heti alkumatkasta. Onneksi mukanamme oli reput täynnä evästä. Söimme eväät riippusillan kupeessa olevalla laiturilla auringonpaisteessa. Uimaan ei sentään vielä tarettu... Viereisellä laiturilla istui lokkeja ja kauempaa kuului kuikan huuto.

Evästauko.

Riippusillalta Ketunlenkki jatkuu pohjoiseen kohti Katajavuorta. Se on reitin korkein kohta. Vuorelle kivutaan parisataa porrasta lähes pystysuoraa jyrkännettä! Maisemat kyllä palkitsevat maitohapoille menevät jalat. Portaiden jälkeen kannattaa käydä sekä oikealla että vasemmalla puolella olevilla kallioilla. Molemmista paikoista on huikaisevan hienot näköalat.

Katajavuori.

Portaat Katajavuorelle.

Maisemaa Katajavuorelta.

Kuva: Heidi Wahlfors

Maisemaa Katajavuorelta.

Katajavuorelta reitti jatkuu kaartaen takaisin etelän suuntaan. Polku kulkee koko ajan ihanassa sammalmetsässä. Noin kilometrin päässä Katajavuorelta reitti johtaa taas veden äärelle. Rannassa on nuotiopaikka, pari pöytää ja laituri. Vesi kimmelsi huhtikuun lopun auringossa kauniisti juuri jäiden lähdettyä.

Sammalmetsää Ketunlenkillä.

Kapiaveden taukopaikan maisemaa.

Kapiaveden taukopaikka.

Taukopaikalta reitti jatkuu metsässä rantaa myötäillen. Opasteita on useissa kohdissa ja oransseja maalimerkkejä seuraamalla pysyy oikealla reitillä. Pari kertaa kadotimme maalimerkit jutellessamme, mutta jonkin matkaa takaisin päin käveltyämme oikea reitti löytyi taas.

Ketunlenkin opasteita.

Seuraavaksi polulla tulee eteen Terrivuoren kalliojyrkänne, joka ohitetaan kapeaa polkua pitkin kallion ja veden välissä. Sen jälkeen kuljetaan metsässä Määkijäniemeen asti, jonka rannassa on Ketunlossi. Se on vaijerilossi, jota liikutetaan vaijerista vetämällä. Saapuessamme rantaan lossi oli vastarannalla. Saimme hilattua lossin salmen yli ja hyppäsimme kyytiin. Matka veden yli taittui melko nopeasti kun vain jaksoi kiskoa vaijeria.

Ketunlossin laituri.

Ketunlossin kyydissä.

Perillä vastarannalla.

Ketunlossin jälkeen leveä polku johdattaa kulkijat rantaa myötäillen takaisin reitin lähtöpisteeseen. Viiden kilometrin retki meni nopeasti, vaikka kävelimme rauhallista vauhtia, pidimme evästauon ja istuskelimme Katajavuoren laella. Tänne on päästävä vielä uudestaan!

Ketunlenkki on mielestäni aivan ihana reitti! Ei heti tule mieleen toista yhtä monipuolista lenkkiä, jossa viiden kilometrin matkalla on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Suosittelen reittiä ehdottomasti kaikille! Ainoa huono puoli, joka tulee mieleeni on, että kesäviikonloppuisin Ketunlenkillä on takuulla ruuhkaa. Näin huhtikuun lopussa ihmisiä tuli vastaan vain harvakseltaan eikä riippusillalla tai lossillakaan ollut tungosta.