Vuorteinmäen jääputous

Yksi kevättalven hienoimpia luonnonilmiöitä on kallioille syntyvät jääputoukset. Eräs Suomen upeimmista jääkallioista löytyy Iitin jääkirkkovuorelta, mutta samankaltaisia suuria jäämuodostelmia voi löytää monilta muiltakin kallioseinämiltä, joissa jäätä kertyy paksuksi kerrokseksi. Lappeerannassa Partalan kylässä sijaitseva Vuorteinmäen jääputous on tästä komea esimerkki! 

Kuva: Kimmo Kauppi

 

Kävimme katsomassa putousta maaliskuisena pakkaspäivänä ja poikkesimme samalla Vuorteinmäen laavulla. Jyrkänne sijaitsee vähän matkan päässä laavusta metsän siimeksessä. Kalliolta valuva vesi on jäätynyt paksuksi kerrokseksi valtavine jääpuikkoineen. Kertakaikkisen upeaa luonnon luomaa jäätaidetta!

 

Lisäys 12.3.2021: Etelä-Saimaa haastatteli minua jääputouksiin ja retkeilyyn liittyen. Juttu löytyy tästä linkistä ja on vain tilaajille.

Lisäys 24.3.2021: Etelä-Saimaan jääputousjutun jälkeen Vuorteinmäen putoukselle suuntasi niin paljon ihmisiä, että Partalan kylään syntyi jopa ruuhkaa. Juttu löytyy tästä linkistä ja on vain tilaajille.

Ulkoilua Vesijärven jäällä

Jäille ei enää tänä keväänä ole asiaa, mutta talvisten jääulkoilukuvien myötä voi muistella aurinkoisia pakkassäitä ja luonnonjäiden hienoja ulkoilumahdollisuuksia. Lahdessa vieraillessa tuli käytyä monena viikonloppuna Vesijärven jäällä. Aivan kaupungin keskustan tuntumasta löytyy upeat mahdollisuudet hiihtoon, luisteluun ja muuhun jäällä ulkoiluun. 

Vesijärven jäärata.

Jäätilanteen salliessa Teivaan satamasta aurataan jäärata Matkustajasataman kautta Mukkulan kartanon rantaan. Radan pituus on kolmisen kilometriä, joten edestakaisin luistelemalla tai kävelemällä siitä tulee mukava kuuden kilometrin lenkki. Ainakin helmikuussa jäärata oli hyvässä kunnossa, ja sitä tuli luisteltua useaan kertaan.

Luistelua Vesijärven jäällä.

Vesijärven jäärata.

Lahden satama ja Sibeliustalo.

Mukkulan rannassa pääsee luistelun lomassa vaikka pulahtamaan avantoon, sillä rantaan on tehty talviuimareita varten lämmitetty pukukoppi ja suuri avanto. Avannon vieressä on Mukkulan kartanon hieno laituri paviljonkeineen. Lisäksi rannasta löytyy pulkkamäki.

Mukkulan avanto.

Mukkulan kartanon laituri.

Myös Messilästä Enonsaareen aurataan jääbaana. Se on noin kilometrin mittainen. Hiihtoladut kulkevat vieressä ja niitä pitkin pääsee hiihtämään Enonsaaren ympäri. Lisäksi hiihtäjien tekemiä latuja risteilee ympäri Vesijärveä, joten Messilän rannasta pääsee hiihtämällä vaikka satamaan asti. Enonsaaresta löytyy kesäravintola ja katoksellinen grillauspaikka.

Jäärata Messilästä Enonsaareen.

Enonsaaren kesäravintola.

Enonsaaren rantaa.

Iitin Jääkirkkovuori

Sain pitkänäperjantaina kunnian vierailla luonnon omassa pääsiäiskirkossa - Iitin Jääkirkkovuorella. Tämä kunnioitusta herättävä luontokohde sijaitsee Iitissä Haramaanjärven rannalla. Vuorelle pääsee Haramaantieltä lähtevää polkua pitkin. Polku levenee järvelle päin mentäessä tieksi, jolta poiketaan metsään kallion kohdalla ennen rantaa. 

Jo ensimmäinen oikealla näkyvä kallioseinämä jääpuikkoineen on upea näky, mutta varsinainen jääkirkko löytyy vasta seuraavalta kalliojyrkänteeltä. Näky on uskomattoman kaunis! Aluksi seinämää jää tuijottamaan epäuskoisena - voiko tällaista ollakaan? Ja ennen kaikkea, miksi en ole jo aikaisemmin tajunnut mennä katsomaan tätä Kymenlaakson ihmettä?

Jääkirkkovuori on jäisimmillään juuri näin kevättalvella, kun kallion päällä olevan kostean maan valumavedet jäätyvät valtavaksi jääjyrkänteeksi. Jäässä erottuu valkoisen, sinisen, vihreän, turkoosin ja ruskean sävyjä. Kaiken kruunaa seinän korkea jylhyys ja sulamisvesien äänet. Voin hyvin ymmärtää, mistä vuori on saanut kirkollisen nimensä - tippuvan veden solina jääseinässä soi kuin luonnon omat urut. Solisteina toimivat lähipuiden linnut!

Olen aina haltioissani nähdessäni erikoisia jäämuodostelmia, mutta tämä on upeinta mitä olen tähän mennessä nähnyt! Suorastaan jääfanin pyhiinvaelluskohde... Paikan vaikuttavuutta ei edes saa vangittua kuviin, sillä koko komeutta on vaikea mahduttaa kuvaan. Panoraamakuvaan vuoren sai mahtumaan, mutta siinäkin se kuvassa jotenkin kutistui. Suosittelen siis menemään paikan päälle, jos haluaa nähdä vuoren oikeissa mittasuhteissa. 

Jääkirkkoa kannattaa käydä ihailemassa myös Haramaanjärven jäältä käsin, vaikka sinne se pilkottaakin vain osittain puiden lomasta. Järvellä kulkija saattaa siis hyvinkin ohittaa tämän upean paikan, jos ei tiedä sen olemassaolosta. Puiden luoma varjostus on silti hyvä asia, sillä varjoisan paikan ansiosta jääseinä säilyy keväällä pitempään. Täällä on takuulla jäätä vielä vappuna, vaikka muualta lumet olisivat jo sulaneet.

Luonnon lasitaidetta

Saimaan rannat ovat pakkasten tultua kuin luonnon suuri taidegalleria, jossa on vaihtuva taidenäyttely. Vesi taipuu jäätyessään toinen toistaan upeampiin luonnon lasiteoksiin. Vai mitä sanotte näistä jäähelmistä, -puikoista ja -pisaroista?

 

Jäätaiteen kauneus on katoavaista, sillä luonnon lasiteokset sulavat pian ja palaavat veden ikuiseen kiertokulkuun... Jäätyäkseen joskus uudestaan aivan eri muotoon. Ehkä siinä on osasyy jäätaiteen viehätykseen - jokainen jäätyvä pisara kuljettaa mukanaan tietoa muinaisista ajoista ja silti uudistuu jatkuvasti.

On aina kunnia saada vierailla Saimaan jäägalleriassa. Ihmetellen ja ihaillen... Yrittäen vangita kuviin edes osa siitä kauneudesta, jota luonto meille tuhansien järvien maassa asuville tarjoaa - lähes kotiovella.

Lue myös: Jääkristalleja

Jääkristalleja

Olen haltioissani! Marraskuun pakkanen on taiteillut rannoille upeita jäämuodostelmia. Rantojen kivet, oksat ja korret ovat kaikki saaneet jääkuorrutteen. Talvi tekee tuloaan Saimaalle, ja tullessaan koristelee rantavedet jääkristallein.

Kauniit jäämuodostelmat eivät ole jokapäiväistä herkkua, sillä ne tarvitsevat syntyäkseen sopivat sääolosuhteet: järvi ei saa olla kokonaan jäässä, mutta aallot eivät myöskään saa lyödä rantaan liian kovaa. Sopivan vähätuulisella säällä syntyvät kauneimmat jääpisarat.

Järvessä kasvavat korret ovat saaneet ympärilleen kristallit. Auringonvalossa kimallellessaan ne vetävät vertoja vaikka lasinpuhaltajien teoksille.

Nyt kannattaa ulkoillessa suunnata vesistöjen ääreen, jos haluaa ihailla talven taidetta. Toivotaan, että sää pysyy vähän pakkasen puolella, jotta saamme nauttia näistä luonnon teoksista mahdollisimman pitkään!

Lue myös: Jäätaidetta

Jäätaidetta

Vesi taipuu jäätyessään mitä kauneimpiin luonnon taideteoksiin. Paras aika niiden bongaamiseen rannoilta on alkutalvesta kun lumipeitettä ei vielä ole ja järvi ei ole umpijäässä. Myös keväällä jäiden lähdön aikaan löytyy hienoja jäämuodostelmia.

Lenkkini kulkee usein Pien-Saimaan rantoja pitkin. Vaikka kuljen monesti saman reitin, vesi tekee siitä joka kerta erilaisen. Toisinaan järvi on täysin tyyni, toisinaan aallot lyövät kohisten rantaan. Talvella jää kiiltää peilinä tai on peittynyt lumeen. Joskus rantavesistä löytyy suorastaan aarteita, kuten tämä jäähelmiketju. Se löytyi marraskuisena aamuna pakkasyön jälkeen.

Jäähelmet.

Jäähelmien lisäksi olen löytänyt rannan korsista jääsulkia. Kuvassa oleva jääsulka löytyi pakkaskauden jälkeen kun järvi oli jo jäässä, mutta jäällä ei ollut lunta.

Jääsulka.

Jäältä voi löytyä myös viuhkamaisia muodostelmia. Tämä kaunis kimpale löytyi rantaveden jäältä kimaltelemassa talviaamun auringossa kristallin lailla.

Jääviuhka.

Veden alkaessa jäätyä kannattaa tarkastella tarkemmin jään reunaa. Jään ja veden rajalla kiteistä syntyy usein jäähapsuja tai -pitsiä.

Jäähapsut.

Eniten lumettomalta jäältä löytyy tähtiä ja kukkia. Niitä on jos jonkinlaisia - kahta samanlaista ei ole. Yleensä jääkukkia syntyy silloin kun leuto sää muuttuu äkkiä pakkaseksi.

Jäätähti.

Keväällä jäiden lähdön aikaan jää kasautuu rantavesissä upeiksi muodostelmiksi. Tämän jääkruunun bongasin huhtikuisessa illassa auringonlaskun aikaan. Se kimalteli kauniimmin kuin kalleinkaan ihmisen tekemä kruunu koskaan.

Jääkruunu.

Jää- ja lumikiteet kaunistavat myös rantakivikon ja pudonneet lehdet ja oksat. Tämän luonnon asetelman pakkanen oli koristellut kauniisti kitein.

Nämä kaikki kuvat on otettu lähirannallamme noin puolen kilometrin pätkällä tammi-, huhti- ja marraskuussa. Upeita ja vaihtuvia kuvauskohteita löytyy siis tutuilta kotinurkiltakin, kunhan malttaa pysähtyä katsomaan yksityiskohtia.