Hiihtoretki Joussuolla

Saatuani tietää, että noin 230 hehtaarin suuruisella, lähes luonnontilaisella Joussuolla kiertää talvisin kylälatu, heräsi heti kiinnostus käydä siellä hiihtämässä. Joussuo sijaitsee Lappeenrannassa ja sinne pääsee kätevimmin Luteenkylästä käsin. Me menimme suolle Luteentieltä erkanevan pikkutien kautta, jonka varrelle sai auton parkkiin. Löysimme suolle johtavan ladun helposti, sillä se kulki saman pikkutien laitaa, johon jätimme auton. Autosta noustuamme laitoimme heti sukset jalkaan ja lähdimme hiihtämään itään suota kohti.

Pienen metsikön jälkeen eteemme tuli hauska kyltti, jossa toivotetaan tervetulleeksi Joussuolle, köyhän miehen Lappiin. Edessä avautuva avara suomaisema käkkyrämäntyineen muistutti kieltämättä Lapin erämaata, pienemmässä mittakaavassa vain. Helmikuun aurinko paistoi jo aavistuksen lämmittäen ja mittari näytti kuutta lämpöastetta. Korpit raakkuivat lähipuissa.

Ensimmäisessä latujen risteyskohdassa lähdimme oikealle eli kiertämään suota vastapäivään. Aavaa suota näkyivät täplittävän metsäiset saarekkeet, joista suon keskellä oleva saari on maastokartan mukaan Mustasaari. Avarassa maisemassa tuli välillä samanlainen tunne kuin Saimaan jääaavoilla hiihtäessä.

Kuva: Kimmo Kauppi

Latu jatkui kiertäen suon reunoja. Tiesimme etukäteen, että suon keskellä on laavu, jonne erkani laidassa kulkevalta reitiltä välillä oma latunsa, mutta kiersimme silti ensin koko suon. Kilometrejä oli kierroksen jälkeen kertynyt noin seitsemän. Palatessamme takaisin latujen risteyskohtaan, lähdimme hiihtämään suon keskelle vievää latua kohti laavua.

Pian saavuimme suon keskellä olevassa metsässä sijaitsevalle Ollin laavulle. Laavun nuotiopaikalla oli hehkuva hiillos, joten sieltä olivat juuri edelliset tulistelijat lähteneet. Kaivoimme repuistamme omat polttopuut, ja ne syttyivät heti kuuman hiilloksen ansiosta. Laavun seinustalla näkyi iso pino halkoja, joten omia puita ei välttämättä olisi tarvinnut. Hiihtäessämme takaisin autolle päin mietin, että tänne täytyy ehdottomasti tulla uudestaankin - sen verran upea paikka tämä suo on!

Kuva: Kimmo Kauppi